maanantai 21. syyskuuta 2015

Epätäydellisen täydellistä

"Luovuus on sitä, että antaa itsensä tehdä virheitä. Taide on sitä, että tietää mitkä virheet säilyttää."
- Scott Adams


Jos luontoäiti sallii pieniä kauneusvirheitä omissa teoksissaan, niin miksi minä vaadin itseltäni täydellisyyttä? Pitääkö kaiken olla aina niin viimeisen päälle? Jos kehäkukka, jossa on terälehti keskellä kukkaa, kelpaa perhoselle lepopaikaksi, niin eikö minunkin pitäisi oppia hyväksymään virheitä käsitöissäni? Miksi aina puran ja teen uusiksi niin kauan, että lopputulos on mielestäni täydellinen? Olen aina uskonut, että kasvatan luonnettani purkamisella, mutta mitä jos olenkin väärässä? Mitä jos tekisinkin joskus jotain sellaista, missä sallisin virheitä? Täydellisten kukkien sijaan valitsin maljakkooni ne, jotka olivat hieman erilaisia. Tätä kauniimpaa kimppua en olisi voinut poimia.

Täydellistä viikkoa sinulle.

Ps. Vaikka tarkennuksessani on edelleen parannettavaa, silti nämä ovat kauneimmat ikinä ottamani kuvat. Näin haluaisin oppia kuvaamaan.

12 kommenttia:

  1. kauniita niin kauniita kuvia! ja on kyllä totta että itselleen sitä on kamalan " ankara" virheistä, hassua sillä olen onneni kukkloilla jos vaikka kirpparilta löydän toisen tekemiä käsitöitä eikä minua koskaan pikkuvirheet haittaa:) ps. sinun käsityösi ovat uskomattoman kauniita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Olet niin oikeassa! Muiden töissä ei virheet niin haittaa, mutta omia töitä katsellessa silmä aina osuu siihen löysään silmukkaan tai huonosti pääteltyyn langanpätkään =) Varmaankin tuon takia olenkin ollut niin sitkeä purkaja =)

      Poista
  2. Jokaiseen täydelliseen työhön sisältyy pieni virhe, tai kuten mummoni aina sanoi "Hullu ei huomaa, viisas ei välitä ja naapurin muijen mielipide ei kiinnosta":))
    Kukkakimppu on todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Tuon sanonnan olen kyl kuullut monesti, mutta en aikaisemmin naapurin muijilla höystettynä =)

      Rupesin juuri muisteleen, että mikähän on suurin purkutyöni ja se on varmasti tuo isoäitini hartiahuivi. Olin saanut puolet siitä tehtyä, kun huomasin tehneeni virheen ja purin sen alkutekijöihinsä =)

      Poista
  3. Ihania kuvia =)9
    Virheitä mitä niistä, ne tekevät työn ainutlaatuisiksi. Vain tekijä ne yleensä tietää ja huomaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mun pitää haastaa itseni ja tehdä joku työ, jota ei saa purkaa kertakaan =) Se kuulostaa jo nyt niin mielenkiitoiselta ajatukselta, että mun pitää toteuttaa se vielä tämän vuoden puolella =)

      Poista
  4. Ihana teksti. (: Mie oon oppinu jo vähän antaa periksi et jos joku pikkujuttu on jossain alussa ja huomaan sen työn loppuvaiheessa niin mitäs sitten... Tunteella tehty kuitenkin! Pieni epätäydellisyys on rikkautta käsitöissäkin. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mulla meni eilinen yhden kirjaimen kanssa taistellessa. Sain tehtyä pari ihan hyvää, mutta sitten aloin epäillä, että saisin vielä paremman, jos vähän muuttaisin sitä... Noh, C-kirjain on nyt täydellinen =) Tämän työn myötä oon alkanut odottaa, että pääsen jonkun ison torkkupeiton kimppuun =)

      Poista
  5. Viisaita sanoja ja kauniita kuvia. En ole vielä tähän mennessä onnistunut tekemään virheetöntä käsityötä ja nykyään ajattelenkin että pienet kauneusvirheet ovat merkki käsin tehdystä työstä. Koneella saa virheetöntä jälkeä, mutta siitä puuttuu persoonallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mun pitää varmaan kans oppia oleen vähän suvaitsevampi omia virheitäni kohtaan. Puran aika herkästi kun pelkään, että ne virheet alkaa häiritseen myöhemmin ja sitten joudun purkaan vielä enemmän =)

      Poista
  6. Hmm, mielenkiintoinen kysymys.
    Koska teen kierrätysmateriaaleista, työ usein alkaa purkamisella. Koska teen ilman ohjeita, kokoan kokeillen, purkaminen saattaa sisältyä työvaiheisiinkin. Aina en erota, onko kyse virheen korjaamisesta, vai suunnitelman paranemisesta matkan varrella, vai luovasta ongelman kiertämisestä.
    Perfektionismistä kärsin, mutta yritän kuitenkin olla armelias itselleni. Koska en edes halua uuden näköistä lopputulosta, jotkin virheet, kuuluvat jopa asiaan, ne lisäävät valmiin työn viehätystä. Sen olen huomannut että sietokyky virheille ja purkamisen vaatima kärsivällisyys vaihtelevat, toisena päivänä toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pitää muuten paikkansa, että toisina päivinä on paljon helpompaa alkaa purkaa kuin toisina ja mulle on itselle ainakin virkkuuutyön purkaminen paljon helpompaa kuin esim. ompeleiden ratkominen. Ompelutöissä sallin huomattavasti suuremmat virheet kuin virkatuissa ihan vain sen takia, ettei tarvitse tarttua ratkojaan =)

      Poista