KEHYSKUDOTUT LASINALUSET

Viime viikolla järjestettiin Keväiset Kässämessut netissä ja tein Toikalle messuille lasinalusmallin, jonka voi kutoa neliön muotoisella metallikehyksellä. Mallikappaleet on tehty pehmoisesta Berkshire Bulkystä, joka on paksuhko villa-alpakkalanka. Lasinalusta koristaa kukonaskel-kuvio, joka muodostuu värinvaikutuksesta sidoksessa ja paksussa langassa kuvio näkyy todella hyvin. Yhden lasinalusen teossa ei tainnut mennä kuin tunti, kun sen teki tällaisesta paksusta villalangasta. 

Lasinalusen jokaisella sivulla on hapsut, jotka muodostuvat kude- ja loimilangoista. Koska hapsut ovat niin lyhyet, niihin oli hankala tehdä hevosenhäntäsolmut ja perinteinen solmu ei näyttänyt hyvältä, joten lasinalunen on viimeistelty Hem Stitch -silmukoinnilla. Se estää lasinalusen purkaantumisen. Hem Stitch on viimeistelytekniikka, joka tehdään neulalla ja langalla. En tiedä, onko tekniikalle suomenkielistä nimeä.

 

 

 

Näiden ihanien lasinalusten ohjeen saat, kun ostat Toikalta neliökehyksen ja pujotusneula -tarvikepakkauksen. Suosittelen käyttämään paksuhkoa villalankaa, koska se joustaa edes vähän ja siinä kuvio näkyy selvästi. Tein ensin koekappaleen puuvillalangasta ja se oli huomattavasti haastavampi käsitellä kuin villa.

 

Metallikehys ja pujotusneula -tarvikepakkauksen löydät täältä: Toikan verkkokauppaan ja käyttämäni Berkshire Bulky -langan löydät täältä: Tämäkin vie Toikan verkkokauppaan. 

Jos ostat kehyksen ja teet lasinaluset, olisi upeaa nähdä ne! Laitathan viestiä tai tägää minut somessa. Instagramissa minut löytää tileiltä ihan_oikea_blogi tai weaving_with_johanna

Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!

 

 

MOSAIIKKIVIRKATTU PUSSUKKA

 

 

 

Opetan Valkeakoski opistossa virkkausta ja pidin viime syksynä kolmella paikkakunnalla virkkauskurssit, joiden aiheena oli erilaiset virkkaustekniikat. Tutustuimme kursseilla erilaisiin virkkaustekniikoihin ja yhtenä opeteltavista tekniikoista oli mosaiikkivirkkaus, joka on useamman vuoden ollut maailmalla hyvin suosittua. 

 

Mosaiikkivirkkaus on virkkaustekniikka, jossa muodostetaan kuvioita kahdella tai useammalla värillä. Mosaiikkikuviota virkatessa työskennellään yhdellä värillä kerralla ja sen aikaa toinen väri lepää sivussa. Ainoat silmukat mitä sinun on osattava ovat ketju- ja kiinteäsilmukka ja pylväs. Mosaiikkivirkkausta on kahta eri tekniikkaa: Inset Mosaic Crochet ja Overlay Mosaic Crochet. Tekniikat poikkeavat toisistaan sen verran paljon, että ne tunnistaa ulkonäöllisesti. Yllä olevassa kuvassa lila-vaaleapunainen ja pinkki mallitilkku on tehty Inset Mosaic Crochet Tekniikalla ja kelta-vihreä ja sini-valkoinen taas Overlay Crochet -tekniikalla.

 

 

 

 

Itse pidän Overlay Mosaic Crochet -tekniikasta enemmän, vaikka siinä pitää aina katkaista lanka tasona virkatessa. Se  on mielestäni myös mosaiikkivirkkaustekniikoista helpompi. Tutustuimme kurssilla tähän ja tein mallityöksi pienen pussukan. Virkkasin pussukan suljettuna nelosen koukulla Dropsin Muskat -puuvillalangalla, joka on yksi lempparilangoistani. Kun pussukka oli valmis, virkkasin pohjan sauman kiinni ja ompelin pussukkaan puuvillakankaasta vuoren ja vetoketjun.

En ole vielä ihan varma, että tuleeko pussukasta penaali vai maskipussukka. Koulun loputtua en tarvitse penaalia niin paljoa, mutta maskipussia tarvitsen lähes joka päivä. Kuljetan maskeja litran Minigrip-pussukassa, joten tämä mosaiikkivirkattu pussukka voisi olla hieman sievempi pussi ottaa esiin, kun vaihdan maskia. Ajattelin viime syksynä, että ihan suotta enää teen maskipussukkaa ja tässä sitä ollaan - maskeja käytetään edelleen.

Jos haluat tutustua mosaiikkivirkkaukseen, niin suositteleen hyppäämään Youtubeen ja opettelemaan mosaiikkivirkkausta yhdessä Tinna Thorudottir Thorvaldarin kanssa. Hän on tehnyt monta videota nimen omaan Overlay Mosaic Crochet -tekniikasta ja hänen opastuksellaan minäkin opin tämän ihanan tekniikan. Tinnan videot löydät täältä: Youtubeen.

Oikein mukavaa sunnuntaita! Tavataan taas ensi viikolla!

 

VÄRJÄTYT JA KUVIOIDUT KANGASKASSIT

Annamme sukulaisille aina jouluisin kassit, jotka sisältävät itsetehtyjä herkkuja. Olen jo useamman vuoden pakannut joulutervehdyksen kasseihin, jotka olen värjännyt ja kuvioinut itse erilaisin tekniikoin. Valmistumiseni johdosta halusin vähän panostaa viime vuoden kasseihin ja joulun alla kuvioin kassit kemiallisella reservillä. Kemiallinen reservi tarkoittaa sitä, että värin kiinnittyminen estetään halutuista paikoista kemiallisesti. Näissä tuo kemiallinen aine on ollut sitruunahappo. 

 

Värjäsin ensin valmiiksi ommellut ja pestyt puuvillakassit tumman turkoosiksi reaktiiviväreillä ihan perinteisesti kuumavärjäämällä. Annoin kassien kuivua yön yli ja seuraavana päivänä maalasin ne molemmin puolin ronskilla kädellä ja isolla pensselillä reaktiivipainopastalla, johon olin sekoittanut sinimustaa Remazol-reaktiiviväriä. Estin kankaiden liimautumisen yhteen asettelemalla muovipussin kangaskassin sisään. Annoin maalausten kuivua yön yli. 

 

 

Maalausten kuivuttua painoin kasseihin "talventörröttäjiä" Printexiin sekoitetulla sitruunahapolla. Käytin painamiseen koululta löytämääni seulaa, jonka joku opiskelija oli tehnyt ja jättänyt koululle. Kun happopainatus oli kuivunut, painoin kuvion myös kassin toiselle puolen. Muovipussi kassien sisällä esti painatusten sotkeutumisen ja hapon leviämisen toiselle puolen kassia. Painatusten oltua varmasti kuivia, kiinnitin maalaamani sinimustan värin höyryttämällä. 

 

Koululla on höyrytin, mutta se on niin iso ja painava, etten jaksa nostaa sitä yksin, joten käytin höyryttämiseen vanhaa mehumaijaa. Yhteen maijaan mahtui aina kaksi kassia pyyhkeisiin ja kankaisiin käärittynä. Höyrytyksessä maalaamani mustansininen pohjaväri tarttui kankaaseen muilta kohdin paitsi siitä missä oli sitruunahappoa. Happo esti värin kiinnittymisen ja niissä kohdissa missä oli happoa, jäi näkyviin pohjaväri. 

 

 

Näistä kasseissa tuli mielestäni tähän astisista kasseistani hienoimmat. Pelkäsin, että maalaamani pohja on liian vahva ja tumma, mutta se on just hyvä! Harmillista, ettei kaupan kasseja ommella puuvillalangalla, joten ompeleet jäävät värjätessä valkoisiksi. Se pistää itsenäni taas silmään. Ehkäpä ensi vuonna kuvioin kankaan ja ompelen kassit itse. 

 

Kiitos sille ihanalle opiskelijalle, joka oli tehnyt näin upean seulan! En olisi ehtinyt tehdä omaa seulaa ja kassit olisi jääneet tekemättä ilman sitä.

 

Tapaamme taas ensi viikolla! Ajattelin silloin näyttää virkkaamani pussukan. Mukavaa viikonloppua!

 

VIRKATTU LIPALLINEN HATTU

 

Virkkasin lipallisen hatun tilaustyönä. En normaalisti tee tilaustöitä, mutta poikkeusaikoina jouduin turvautumaan poikkeuksellisiin tekoihin. Viime keväänä kun virkkauskurssit olivat tauolla, lupasin tehdä eräälle ihanalle rouvalle pari hattua. Hänellä oli mallina hattu, josta hän piti ja jota hän oli käyttänyt valtavasti. Valitettavasti en voinut tehdä täysin samanlaista puff-silmukoilla virkattua hattua, koska vaihdoin materiaalin tekokuidusta pehmoiseen merinovillaan. Hatusta olisi tullut aivan liian paksu ja liian kuuma.

 

Virkkasin hatun kaksinkertaisesta Bremontin Lucia -langasta kasin koukulla ja reunuksen ja lipan kutosen koukulla. Lucia on paksu ja pehmeä merinovilla-alpakkalanka, jota ostin Toikan myymälästä. Lipassa ei ole mitään koviketta, joten jos hattu on jäänyt penkille myttyyn ja joku istunut vielä päälle, lipan pystyy käsin muotoilemaan muotoonsa. Minulla ei ollut ohjetta, joten tein ensin mallikappaleen yrityksen ja erehdyksen kautta. Mallikappale jäi itselleni, koska en halunnut antaa rouvalle hattua, jonka olen purkanut ja virkannut uudestaan moneen kertaan.

 

Rouva halusi sinisen hatun lisäksi myös mustan hatun. Musta hattu on virkattu kaksinkertaisesta Bremontin Joliesta, koska valitettavasti Luciaa ei ollut varastossa mustana. Jolie on paljon paksumpi merinovilla-alpakka lanka kuin Lucia ja virkkasin mustan hatun kympin koukulla ja reunuksen ja lippan kasin koukulla. Koska vaihdoin langan paksumpaan, en voinut käyttää samaa ohjetta kuin sinisessä hatussa, joten tein tätä varten uuden ohjeen. En halunnut taaskaan antaa asiakkaalle harjoituskappaletta, joten myös tämä jäi itselle.

 

 

Mustaa hattua en ole pitänyt kuin näissä kuvissa, mutta sinistä hattua olen pitänyt paljon! Se on ihanan lämmin, kun se uppoaa päähän ja peittää korvat kunnolla. Vaikka yhteen virkattujen pylväiden väleissä on rakoja, lakki ei ole ollut kylmä. Kaiken lisäksi se on melkein saman värinen kuin villahuivini, jonka tein koulussa värjäyskurssilla. Valitettavasti en ehtinyt kuvata huivia ennen kuin otin sen käyttöön ja se on ollut jo toista talvea kaulassani joka päivä. Huivissa oleva kuvio on tehty vanuhuovuttamalla, jonka jälkeen värjäsin sen petroolinsiniseksi.

 

Kuvissa päälläni on villapaita, jonka virkkasin muutama vuosi sitten Dropsin Alpacasta. Löydät sen esiteltynä täältä: Virkattu villapaita

 

Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas ensi viikonloppuna. Nyt minua kutsuu lumityöt.

 

KIRJOTTU NUPPINEULATYYNY

 

 

Ihanaa alkanutta vuotta! Tästä tulee mahtava vuosi, jonka aloitan näyttämällä tämän pienen, mutta sitäkin sievemmän nuppineulatyynyn. Kirjoin pellavatilkulle DMC:n muliinilangoilla pienen mandalan, jonka kuvion löysin DMC:n sivuilta. Neulatyynyn toisen puoliskon ompelin vanhasta lakanakankaasta ja tyyny on täytetty vanulla. Ompelin tyynyn kolme saumaa kiinni nurjalta puolen ja viimeisen sauman ompelin käsin piilopistoilla.

Mallikuvio on isompi ja sen olisi tarkoitus koristaa esimerkiksi kangaskassia, mutta pienensin kuvion kuvankäsittelyohjelmalla neulatyynyyn sopivaksi. Ohjeen mukaan kuvio olisi pitänyt kirjoa helmilangalla varsipistoin, mutta pienennettyäni kuviota, kirjoin sen kaksi säikeisellä muliinilangalla tikkipistoin. Samalla muutin myös kuviota tiputtamalla sisällä olevia kaaria pois. Kuviossa olevat helmet tai palluraiset on tehty solmupistoin.

Tämä oli nopea malli kirjoa ja helppo varsinkin kun vaihdoin varsipistot toisiin pistoihin. Jos olet kiinnostunut kirjonnasta, suosittelen tutustumaan DMC:n sivujen mallikirjastoon. Sieltä löytyy valtavasti erilaisia ilmaisia kirjontamalleja ja Youtubesta löytyy pistojen ohjevideoita. Tämä mandalan kirjontamalli löytyy täältä: DMC:n sivuille.

 

Mukavaa viikonloppua! Tavataan taas!

ARTESAANIOPINTOJEN NÄYTTÖ: DESIGNTEKSTIILIN VALMISTAMINEN JA ECHO WEAVING

Artesaaniopintojen yhden opintokokonaisuuden näyttö on Designtekstiilin valmistaminen. Tämä näyttö toteutetaan tekniikalla, joka on opetettu jollain designtekstiilin jaksolla, joita olivat pujoitukset ja poiminnat, kansanomaiset sidokset, kuvikkaat ja kaksinkertaiset kankaat. Tämä oli näytöistä vaikein, kun en osannut päättää mitä tekisin. Halusin, että tämä viimeinen näyttöni olisi jotain järisyttävän hienoa ja ikimuistoista. Olin aikaisemmin nähnyt ammattitutkintoa suorittavien opiskelijoiden koeloimen, kun he tutustuivat Marian Stubenitskyn Echo Weavingiin ja se jäi mieleeni. Sain opettajaltani luvan, että saan tehdä näytön tällä tekniikalla, jos opiskelen sen ensin itsenäisesti.

Marian Stubenitsky on hollantilainen kudonnanopettaja, joka on kirjoittanut kirjan Weaving with Echo and Iris. Kirjassa perehdytään Echo weaving -tekniikkaan, jossa hyvin yksinkertaistettuna luodaan kuviolle muoto, tehdään sille Network-niistintä ja jokaiselle saadulle niisintäpisteelle tehdään kaiku, joka on eri värinen kuin alkuperäinen niisintäpiste. Echo weavingiin käytetään erilaisia toimikas- ja pomsisidontoja ja poljennalle voi halutessa tehdä myös Network-toiminnon. Kirjassa on muutama valmis malli, mutta kirja vaatii sidosopin tuntemusta ja paljon kokeiluita. Kirjassa oli mallityö, jossa oli yhdistetty Echo weaving Turned Taquete -muunnelmaan ja samoihin aikoihin törmäsin netissä Eva Stosselin blogiin ja hänen kutomaan Turned Taquete -huiviin, jossa oli käsinmaalattu loimi.

 

Ihastuin tähän Turned Taqueteen ja syyslomalla kudoin muutaman koeloimen omilla puillani. Piirsin kuvion, tein niisinnän ja sidonnan ja kokeilin eri tiheyksiä ja materiaaleja, joista kudon näyttötyönä huivin. Sidos vaatii tiheän loimen ja otettuani mallit pois puista, huomasin, että tästä sidoksesta ei näillä materiaaleilla kudota huivia. Siitä tulee niin töpäkkä, ettei se laskeudu kauniisti, mutta siitä tulisi upea kaitaliina. Tämän ajatuksen kanssa lähdin koululle koeloimet kainalossa.

Esittelin kokeiluni koululla ja opettajani tilasi minulta 70-80 cm leveän ja kolme metriä pitkän kaitaliinan, jossa toinen loimi on maalattu käsin ja toinen on värjätty yksiväriseksi. Käytimme sidoksena suunnittelemaani Turned Taqueten muunnelmaa ja materiaaliksi valitsimme Esiton kampapuuvillan (tex 76x2), koska sitä oli kaapissa tarpeeksi. Vielä samana päivänä loin loimen ja maalasin sen. Seuraavana päivänä värjäsin kilon samaa puuvillalankaa siniseksi, jotta sain luotua siitä toisen loimen ja käytettyä sitä kuteena. Seuraavan viikon aikana rakensin kankaan kaksoisloimitukillisiin tietokoneohjattuihin kangaspuihin ja aloin kutoa liinaa.

Halusin, että työstä tulee täydellinen. Opettajani on antanut minulle niin paljon, että halusin antaa hänelle jotain unohtumatonta takaisin. Ihan ilman vaikeuksia en tästä kuitenkaan selvinnyt. Tietokoneohjatut puut kiusasivat minua ja kutoessa kuteen tiheyden pitäminen tasaisena oli todella vaikeaa. Onneksi elävä kuvio antaa paljon anteeksi eikä siitä näy, että välillä tiheys heittää. Kastelin työn ennen ompelua ja yllätyksekseni työ kutistui kastelussa niin paljon, että vaikka kudoin reilusti ylimääräistä, liina on muutaman sentin suunniteltua lyhyempi. Päärmäsin liinan koulun koneilla henkeä pidätellen, sillä ompelu ei vieläkään ole vahvin osaamiseni.

 

 

 

Kaitaliinasta ei tullut täydellinen, mutta se on upea ja se taitaa olla tähän astisista töistäni hienoin. Kaikki Collingwoodit ja joogamatot, joista olen äärimmäisen ylpeä eivät ole mitään tämän työn rinnalla. En ole koskaan kutonut työtä, jossa olisi näin kauniit reunat ja värjäyksessä onnistuin hienosti. Minua jännitti, että kuvion sininen lanka päästää väriä ja oranssi muuttuu sen myötä ruskeaksi. Onnistuin kuitenkin estämään tämän ja liinan oranssi pysyi oranssina. Minua vähän harmittaa työn kutistuminen, sillä olin mitoittanut värityksen niin, että molemmissa päissä on yhtä paljon sinistä. Koska työ kuitenkin kutistui pituudesta niin paljon, toisessa reunassa on enemmän sinistä. 

 

Tällä työllä kuittasin Designtekstiilin valmistamisen näytön ja erikoistumisen taideteollisuusalalla, jonka esittelin viime viikolla. Ensi viikolla saan paperit käteen, mutta opintomatkani ei vielä ole ohi. Selkäni takana odottaa jo seuraava Echo weaving -koeloimi ja luon vielä muutaman lisää. Aion ostaa itselleni valmistumislahjaksi Marian Stubenitskyn kirjat ja jatkan niiden tutkimista ja eri tekniikoiden opettelua omin päin. Saat vielä nähdä lisää töitä tällä järisyttävän hienolla tekniikalla. Nyt jään kuitenkin joululomalle ja tapaamme seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella. 

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta! Terkuin, Johanna - kudonnan artesaani!

ARTESAANIOPINTOJEN NÄYTTÖ: ERIKOISTUMINEN TAIDETEOLLISUUSALALLA VÄRJÄYKSEEN

 

Opintoni ovat edenneet siihen pisteeseen, että olen suorittanut hyväksytysti viimeisetkin näytöt ja valmistun joulun alla kudonnan artesaaniksi. En ole kuitenkaan esitellyt kaikkia koulutöitäni täällä blogissani, joten tässä ja seuraavassa postauksessa kerron viimeisistä näytöistäni. Ensimmäinen näistä näytöistä on erikoistuminen taideteollisuusalalla ja koska rakastan värjäystä valtavasti, se on myös erikoistumiseni ala.

Opintoihini kuului yksi valinnaisen jakso ja valitsin värjäyksen valinnaisekseni. Artesaanin tutkintoonihan kuului yksi värjäysjakso, mutta se ei minulle riittänyt vaan jatkoin opiskelua itsenäisesti. Tämän vuoden kestävän värjäysrupeaman aikana perehdyin erityisesti erilaisiin menetelmiin kuvioida loimia muun opetuksen ohessa.

 

 

 

 

 

  

 

 

Aloitin värjäyskokeiluni viime syksynä ja muutamaa päivää ennen näytön arviointia sain viimeisen loimen pois puista. Loin kymmenkunta loimea joita maalasin, painoin, solmin, sidoin ja keittelin. Valmiit loimet kudoin kotona nelivartisilla salonkipuillani, jotka osoittautuivat loistavaksi työvälineeksi tähän projektiin. Tein koeloimiin suoran niisinnän neljälle varrelle ja kokeilin, miltä maalattu loimeni näyttää kun se on kudottu palttinalla ja toimikkaalla valmiiksi kankaaksi. Työtä irrottamatta vaihdoin sidonnan vielä pomsiksi.

 

Kudoin n. 20 cm leveitä ja alle metrin pituisia kangassuikaleita, joissa on 25-30 cm kudottu aina yhdellä sidonnalla. Loimilankana näissä kudonnoissa oli kirppiksiltä ostetut ohuet ja vielä ohuemmat puuvillat. Ohuimmat langat olivat niin ohuita, että niiden luonnissa sain olla varovainen, kun ne napsahti herkästi poikki. Kudoin paksummasta langasta luodut loimet 12 tiheydellä ja ohuemmasta langasta luoduissa loimissa tiheys oli 16 lankaa sentillä. Kuteena käytin värjäämiäni Aivina 16 -pellavia.

 

Ihan kaikki kokeilut eivät onnistuneet niin hyvin, mutta toisista kokeiluista tuli todella upeita ja ihania. Pidin valtavasti siitä miltä solmittu loimi näyttää, dekantterikipoissa liukuvärjätty loimi oli yksi ihanimmista ja viimeisenä kokeilemani loimen painaminen kangaspuissa yllätti minut yli odotusten. Ihan kaikkia suunnitelmiani en kuitenkaan ehtinyt toteuttaa. Mm. kaksoisikat jää toiseen kertaan (kokeilen sitä luultavasti keväällä) ja villaloimen maalaus jäi yhteen epäonnistumiseen. Minulla on pari puuvilla- ja villaloimea valmiina ja varmasti kuvioin nekin vielä tämän kevään aikana. Vaikka olen suorittanut näytön värjäyksestä, opintomatkani värjäyksen maailmassa on vasta alussa.

 

Loimimaalauksista innostuneena loin ja maalasin vielä yhden isomman loimen. Haluaisin ommella itselleni tunikan, jonka kankaan olen itse kutonut. Loin loimen Lankavan Esito puuvillalangasta tex 36 x 2, maalasin sen ja kudoin isoissa puissa. Aioin ensin käyttää tätä työtä näytössäni, mutta suunnitelmat meni uusiksi, kun tämä ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Jouduin luomaan loimen kahdessa osassa ja toinen loimista oli kiepsahtanut huuhteluissa ilmeisesti ympäri. Keskellä kangasta on nyt muistiviiva, joka muistuttaa minua jatkossa merkitsemään loimen päät ja reunat, jotta ne tulevat myös puihin samoin päin. Tämäkin piti oppia kantapään kautta. Olisi mukavaa oppia jotain joskus vähän pienemmällä vaivalla.

 

Näytin osaamiseni kokoamalla koeloimista mallikansion, jossa on esitelty loimen kuviointimenetelmien lisäksi erilaisia värjäysmenetelmiä mm. aurinkovärjätyt verhot ja kankaan painamista. Kansion lisäksi maalasin asiakastyöhön loimen, josta kudoin ison kaitaliinan. Tämä projekti on kuitenkin se, minkä näytän vasta ensi kerralla ja se on odottamisen arvoinen!

Mukavaa viikonloppua! Nähdään ensi viikonloppuna!