Opintoni ovat edenneet siihen pisteeseen, että olen suorittanut hyväksytysti viimeisetkin näytöt ja valmistun joulun alla kudonnan artesaaniksi. En ole kuitenkaan esitellyt kaikkia koulutöitäni täällä blogissani, joten tässä ja seuraavassa postauksessa kerron viimeisistä näytöistäni. Ensimmäinen näistä näytöistä on erikoistuminen taideteollisuusalalla ja koska rakastan värjäystä valtavasti, se on myös erikoistumiseni ala.
Opintoihini kuului yksi valinnaisen jakso ja valitsin värjäyksen valinnaisekseni. Artesaanin tutkintoonihan kuului yksi värjäysjakso, mutta se ei minulle riittänyt vaan jatkoin opiskelua itsenäisesti. Tämän vuoden kestävän värjäysrupeaman aikana perehdyin erityisesti erilaisiin menetelmiin kuvioida loimia muun opetuksen ohessa.
Aloitin värjäyskokeiluni viime syksynä ja muutamaa päivää ennen näytön
arviointia sain viimeisen loimen pois puista. Loin kymmenkunta loimea
joita maalasin, painoin, solmin, sidoin ja keittelin. Valmiit loimet
kudoin kotona nelivartisilla salonkipuillani, jotka osoittautuivat
loistavaksi työvälineeksi tähän projektiin. Tein koeloimiin suoran niisinnän
neljälle varrelle ja kokeilin, miltä maalattu loimeni näyttää kun se on
kudottu palttinalla ja toimikkaalla valmiiksi kankaaksi. Työtä
irrottamatta vaihdoin sidonnan vielä pomsiksi.
Kudoin n. 20 cm leveitä ja alle metrin pituisia kangassuikaleita, joissa on 25-30 cm kudottu aina yhdellä sidonnalla. Loimilankana näissä kudonnoissa oli kirppiksiltä ostetut ohuet ja vielä ohuemmat puuvillat. Ohuimmat langat olivat niin ohuita, että niiden luonnissa sain olla varovainen, kun ne napsahti herkästi poikki. Kudoin paksummasta langasta luodut loimet 12 tiheydellä ja ohuemmasta langasta luoduissa loimissa tiheys oli 16 lankaa sentillä. Kuteena käytin värjäämiäni Aivina 16 -pellavia.
Ihan kaikki kokeilut eivät onnistuneet niin hyvin, mutta toisista kokeiluista tuli todella upeita ja ihania. Pidin valtavasti siitä miltä solmittu loimi näyttää, dekantterikipoissa liukuvärjätty loimi oli yksi ihanimmista ja viimeisenä kokeilemani loimen painaminen kangaspuissa yllätti minut yli odotusten. Ihan kaikkia suunnitelmiani en kuitenkaan ehtinyt toteuttaa. Mm. kaksoisikat jää toiseen kertaan (kokeilen sitä luultavasti keväällä) ja villaloimen maalaus jäi yhteen epäonnistumiseen. Minulla on pari puuvilla- ja villaloimea valmiina ja varmasti kuvioin nekin vielä tämän kevään aikana. Vaikka olen suorittanut näytön värjäyksestä, opintomatkani värjäyksen maailmassa on vasta alussa.
Loimimaalauksista innostuneena loin ja maalasin vielä yhden isomman
loimen. Haluaisin ommella itselleni tunikan, jonka kankaan olen itse
kutonut. Loin loimen Lankavan Esito puuvillalangasta tex 36 x 2,
maalasin sen ja kudoin isoissa puissa. Aioin ensin käyttää
tätä työtä näytössäni, mutta suunnitelmat meni uusiksi, kun tämä ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Jouduin luomaan loimen kahdessa osassa ja toinen
loimista oli kiepsahtanut huuhteluissa ilmeisesti ympäri. Keskellä kangasta on nyt
muistiviiva, joka muistuttaa minua jatkossa merkitsemään loimen päät ja reunat, jotta ne tulevat myös puihin samoin päin. Tämäkin piti oppia kantapään kautta. Olisi mukavaa oppia
jotain joskus vähän pienemmällä vaivalla.
Näytin osaamiseni kokoamalla koeloimista mallikansion, jossa on esitelty loimen kuviointimenetelmien lisäksi erilaisia värjäysmenetelmiä mm. aurinkovärjätyt verhot ja kankaan painamista. Kansion lisäksi maalasin asiakastyöhön loimen, josta kudoin ison kaitaliinan. Tämä projekti on kuitenkin se, minkä näytän vasta ensi kerralla ja se on odottamisen arvoinen!
Mukavaa viikonloppua! Nähdään ensi viikonloppuna!
Sun värjäykset on kyllä tosi herkullisen näkösiä! <3
VastaaPoista