Pehmoisia unisukkia ja kirjava matto jämäkuteista

”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista.” 

- Joshua J. Marine
  

Hei pitkästä aikaa! Lupasin palata elokuussa ja pidin sanani, vaikka viime tippaan tämä jäi. Lomalta paluuni venyi ja venyi, kun koko ajan tuntui olevan jotain kesken, jonka halusin saada ensin valmiiksi. Vaikka kesä oli ilmojen puolesta hieman kurja, meillä on ollut ihan kiva kesä. Olemme retkeilleet, keränneet kasveja, mustikoita ja sieniä. Vastapainona metsäreissuille olemme kiertäneet kotikylän leikkipuistot läpi ja pojat ovat valinneet kylän parhaimman leikkipuiston. Kirppisreissuni ovat jääneet vähiin, enkä ole päässyt huutokauppoihinkaan, mutta olen värjännyt yli neljä kiloa lankaa, virkannut, kutonut ja ehkä hienoimpana juttuna kaikista, selätin kantapääkammoni ja opettelin neulomaan villasukkia!

 

Unisukkia pieniin ja isoihin jalkoihin.

 

Isoäitini oli sukumme sukittaja, mutta dementia vei häneltä neulontakyvyn jo vuosikymmeniä sitten. Pärjäsin pitkään hänen neulomillaan sukilla, mutta yksi toisensa jälkeen ne kuluivat puhki. Yritin paikata villasukkapulaani käyttämällä ukkokullan sukkia, mutta pian kävi niin, ettei meillä ollut enää kuin muutama ehjä pari, joten minun oli opeteltava neulomaan itse sukkia. Opettelin neulomisen samalla tavoin kuin aikoinaan virkkauksen eli Youtuben avulla. Ihan ensi yrittämällä en neulomisessa onnistunut. Ensin sukastani puuttui kokonaan kiilakavennukset ja vasta kun ensimmäinen pari oli valmiina, huomasin, ettei kiilakavennuksia pitänytkään tehdä ihan joka kerroksella. Omat sukkani neuloin pariin kertaan, kun ensimmäiseen sukkaan olisi mahtunut kaksi jalkaa.

Usean purkamisen ja monen videoin päätteeksi sain kuin sainkin neulottua peräti kolme paria sukkia, joista olen niin ylpeä! Perheen pienin sai vaaleansiniset sukat pehmoisesta merino-cottonista, isoveli sai omansa harmaasta alpakkalangasta ja itselleni tein sukat kaapista löytyneestä vaaleanpunaisesta Novitan Woolista. Mitkään sukista eivät kestäisi käyttössä vaan ne on neulottu nimenomaan yösukiksi. Sukat ovat ihan perinteiset, Novitan seiskaveikka vyötteen ohjeella neulotut villasukat ilman mitään hienouksia. En uskaltanut tehdä niihin edes raitoja, kun pelkäsin, että menen sekaisin, jos käsissäni on viiden puikon lisäksi enemmän kuin yksi lanka. Sukkatalkooni eivät loppuneet tähän sillä seuraavaksi alan sukittaa ukkokultaa ja sitten aloitan sukkakierroksen alusta.

 

Nurin kurin -matto syntyy lyhyistäkin kuteen pätkistä. 

 

Yksi rästihommista oli päätellä ja viimeistellä vuosi sitten kudottu nurin kurin -matto, joka seikkaili vaatehuoneessa tähän päivään asti. Tein tämän samaan tapaan kuin aikaisemman nurin kurin maton, mutta tässä on toinen reunus kiinni ja hapsut vain toisella puolella. Valmiiksi leikatut kuteet olivat vähän pidempiä kuin loimen leveys kerrottuna kahdella. Heitin sukkulan sisään loimen oikeasta reunasta, jätin kudetta viriön ulkopuolelle n. 15 cm, vaihdoin poljentaa ja laitoin takaisin vasemmalta puolelta. Näin maton oikeaan reunaan syntyi kuteista hapsut, jotka solmin ja lyhensin ronskilla kädellä. Loimilangat pujottelin maton päihin ja virkkasin pari kerrosta kiinteitä silmukoita, jotta päistä tuli vähän siistimmät.

Sidoksena tässäkin on toimikas ja kuteena kaikkea maan ja taivaan välillä. Mattoon on hukutettu jämätrikoot, isoisäni kerrastot, satiininauhoja, lakanoita ja muiden kutojien ylijäämiä kutomon saa ottaa -laatikosta. Kudoin matot kolmella sukkulalla, jotta mikään kude ei tule kahta kertaa peräkkäin. Pidän maton värimaailmasta todella paljon ja minun tekisi mieli kutoa tälläiset matot meille eteiseenkin, ilman hapsuja tosin. Mutta nyt istahdan alas ja alan virkata Kalevala Calin toista ruutua. Lisää siitä ja kasvivärjäilyistäni vähän enemmän ensi kerralla. Mukavaa, ehkä hieman sateista torstai-iltapäivää ja ihanaa alkanutta syksyä!

 Aikaisemman nurin kurin -mattoni löydät täältä.

VIRKATTU KÄSILAUKKU sis. kokoamisohjeen ja ohjelinkin

"Luovuuden salaisuus on se, että tietää, kuinka piilottaa lähteensä."
- Albert Einstein

Siinä se nyt on! Ihana, ihanempi, ihanin kesälaukku! Varmaan parempi ettemme muistele, että milloin aloin virkata laukkua, sillä tämä ei valmistunut ihan kädenkäänteessä. Hyvän eteen kannattaa kuitenkin tehdä töitä ja tällä kertaa niitä töitä tuli vastaan taas vähän enemmän. Bongasin keväällä Pinterestistä japanilaisista kukista tehdyn käsilaukun (löydät sen täältä) ja aloin tehdä samanlaista, mutta muutaman kukan virkattuani, ne alkoivat kuiskutella, etteivät halua kassiksi vaan joksikin ihan muuksi. Muutin tyystin suunnitelmia ja aloin tehdä kukkalaukkua. Kun aloin koota laukkua, huomasin etteivät Dropsin Paris -langasta virkatut kukat taipuneet samaan tapaan kuin olisin halunnut, joten suunnitelmat muuttuivat taas ja tässä on lopputulos. Monien mutkien kautta valmis laukku.

Kukkien ohje löytyy englanniksi Silly Old Suitcase-blogista (tässä linkki ohjeeseen). Kukkien virkkaus oli muuten mukavaa, koska niiden ohje on todella helppo, mutta terälehdissä sain koko ajan korjailla silmukoita ja pelata käsialan kanssa, josta en pidä yhtään. Jos en ollut tarkka ja virkannut pylvään ensimmäistä langan vetoa napakasti, pylväiden alimmat langat jäivät ikävästi koholle. En ole ihan varma, että johtuiko se vierekkäin olevien  pylvään ja kiinteäsilmukan korkeuserosta vai käyttämästäni Dropsin Paris -puuvillalangasta, joka on todella löyhäkierteistä. Saatuani valmiiksi kaikki 60 kukkaa, aloin koota kassia ompelemalla kukat kiinni toisiinsa parilla pienellä pistolla nurjalta puolelta. Laitoin ensin kassin keskellä olevat palat kiinni toisiinsa ja sen jälkeen aloin lisätä kukkia reunoille. Kun kukat olivat kiinni toisissaan, yhdistin sivusaumat. Jos haluat tehdä samanlaisen kassin, niin otin kuvat kokoamisvaiheesta ja uskon, että niiden avulla osaat koota kassin. Suosittelen kuitenkin, että kiinnität viimeiseksi palat jotka olen merkannut x:llä, sillä niiden kiinnittäminen oli vähän kuin yrittäisit saada neliötä ympyrän muotoiseen reikään. Onnistut siinä kuitenkin, koska onnistuin minäkin.

Puisen, ympyrän muotoisen kahvan löysin mummolan vintiltä. Peitin sankojen metalliosat teipillä, koska minulla on ennestään yksi laukku, jossa on tismalleen samanlainen kahva ja siinä olevat metalliosat ovat päästäneet kassiin väriä. Kukaan ei näe teippauksia, koska ne saa piiloon virkatun osan alle. Ajattelin ensin, että kiinnitän kahvan kiinni kassiin virkkaamalla silmukat suoraan kukkiin, mutta en osannut tehdä sitä siististi, joten tein sille oman palan, jonka ompelin kiinni ensin kahvaan ja vasta sitten laukkuun. Kirjoitin palalle ohjeen ja suosittelen, että otat sen talteen, sillä samalla voit kiinnittää rengaskahvan kassiin kuin kassiin, jos siinä vain on kaareva reunus ja rengaskahvan halkaisija on 17 cm. Ohjeen löydät postauksen lopusta.

Vuoren ompelin liukuvärjätystä lakanakankaasta. Minulla ei ollut siihen mitään kaavoja, vaan laitoin kassin kankaan päälle ja leikkasin n. sentin päästä kassin reunoista. Siksakkasin reunat, ompelin vuoren kasaan ja harsin sen paikoilleen. Sisältä puuttuu taskut, koska vuoren kanssa minulta loppui paukut kesken. Jos minusta tuntuu, että tarvitsen niitä, voin tehdä taskut myöhemmin. Kassi jäi aika avoimeksi ja koska käsilaukullani on kerran käynyt pitkäkyntisiä, enkä toiste näin halua tapahtuvan, tein vielä pari pientä pistoa ja kiinnitin kukat myös yläreunasta.

Kassista tuli aivan ihana ja se pääsi heti käyttöön. Olen aivan varma, että tulen käyttämään tätä valtavasti! Se on tarpeeksi suuri, että siihen mahtuu niin juomapullo, eväät kuin käsityöt. Se on siis täydellinen käsilaukku! Siihen on upotettu verta, hikeä ja kyyneliä. Se ei todellakaan valmistunut sormia napsauttamalla, sillä ensin aloin koota sitä väärin ja sitten palat loppuivat kesken. Kahvan sain kiinni muistaakseni vasta neljännellä yrittämisellä ja vuori sopi aluksi kuin satula lehmälle. Onneksi kaikki pulmat yksi toisensa jälkeen ratkesivat ja kassi on valmis. Ainoa harmillinen takaisku on se, että hukkasin kassia virkatessa parhaan nelosen koukkuni, enkä löydä sitä mistään. Pyrin aina virkkaamaan työni alusta loppuun samalla koukulla, mutta nyt kävi niin kurjasti, että koukku katosi jäljettömiin ja jouduin jatkamaan toisella koukulla. Kassin toinen kahva on tehty eri silmukkamäärällä, jotta sain niistä saman kokoiset. Ehkäpä tälläkin nyt oli joku tarkoitus, joka selviää joskus.

Tämän postauksen myötä blogi hiljenee ja jään kesälomalle. Parin päivän päästä hiljenee muutkin somekanavat ja palaan vasta elokuun puolella. Minulla on paljon töitä tehtäväksi, joten en voi tätä lomaksi kehua vaikka kuinka haluaisin. Siinä sivussa ajattelin kuitenkin lukea pari hyvää kirjaa, kutoa vähän, värjätä vähän enemmän ja virkata niin paljon kuin suinkin ehdin. Hyvää ja aurinkoista kesää sinulle rakas lukija. Tavataan taas! 

Käyttämäni Dropsin Paris -langat ja määrät:

Apricot 01 - 100 g
Peach 27 - 175 g
Raspberry 38 - 100 g

HUOM!  Määrät ovat arvioita, koska en muistanut punnita kassia ennen kuin laitoin siihen kahvat kiinni ja ompelin vuoren paikalleen, saati merkitä ylös, että montako kerää lankaa käytin.

Tässä on ohje palaan, jolla saat kiinnitettyä kahvan kassiin.

Virkkaa alkuun 58 kjs.
1. Krs. 9 ks, (virkkaa 2 ks yhteen) × 4, 10 ks, Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksella 55 s)
2.-4. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
5. Krs. 9 ks, 2 ks yhteen, (8 ks, 2 ks yhteen) × 3, 9 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 47 s)
6.-8. Krs.1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
9. Krs. 8 ks, 2 ks yhteen, (7 ks, 2 ks yhteen) x 3, 9 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 43 s)
10.-12. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
13. Krs. 3 ks, 2 ks yhteen, 3 ks, 2yhteen, (6 ks, 2 ks yhteen) x 3, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 46 s)
14.-16. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
17. Krs. 8 ks, 1 ks samaan viimeisen s:n kanssa (lisäys), (7 ks, 1 ks samaan viimeisen s:n kanssa) × 3, 7 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 41 s).
18. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
19. Krs. {4 ks, 1 ks samaan viimeisen ks:n kanssa (lisäys)} x 2, (8 ks, 1 ks samaan viimeisen ks:n) × 3, 4 ks, 1 ks samaan viimeisen ks:n, 3 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 47 s).
20.-21. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
22. Krs. 1 ks per s.

Kasvivärjäystä lupiinin kukilla ja lankalaihistelua

"Kirjoitat elämäsi käsikirjoituksen musteella, jonka värin valitset itse."
- Tom Lundberg

Ajattelin palata blogin puolelle vasta kun saan kesälaukkuni valmiiksi. Laukun valmiiksi saaminen tuntuu kuitenkin venyvän venymistään ja tarvitsin jotain muuta ajateltavaa. Laukun virkkaus on ollut yllättävän haastavaa, kun en ole ennen sellaista tehnyt. Aina kun saan yhden kohdan ratkaistua, toinen tupsahtaa eteeni ja joudun taas miettimään, että miten selviän siitä. Laukkuni on nyt koossa ja aloin kiinnittää siihen kahvaa, mutta se ei istunutkaan siististi ja pääsen taas purkamaan. Laukun sijaan siis näytän vähän kasvivärjäilyitäni, joiden pariin kuin vahingossa jouduin. Vannoin pari viikkoa sitten, etten vähään aikaan värjää mitään, niin padat oovat taas porisseet ja olen värjännyt lupiinin kukilla. Lupiinivärjäys osoittautui mielenkiitoiseksi sen takia, että siinä värjäyslämpötilalla voi vaikuttaa värin lopputulokseen. 

Tarkoituksenani oli kuivata lupiinia ja värjätä niillä vasta myöhemmin, mutta sen enempää ajattelematta keräsin niin valtavasti lupiinikukkia, etteivät ne mahtuneet saunan lauteille kuivumaan. En ollut muistanut talven aikana tilata alunaa, mutta onneksi sitä löytyi naapurin rouvalta ja sain heti keitellä ensimmäiset lupiinikeitokset. Keitin ensin pelkkiä lupiinin kukkia n. 1,5 kg kattilassa tunnin verran, jonka jälkeen siivilöin roskat pois. Lisäsin 15 g alunaa, sekoitin hyvin ja lisäsin 150 g seiskaveikkaa. Haudutin keitoksia 80-90 asteessa tunnin verran, jonka jälkeen laitoin toisen 150 g seiskaveikkaa jälkiväriin. Langoista tuli kauniin vihreitä, joiden jälkivärit ovat mielestäni vielä kauniimpia. Ensimmäisessä erässä oli luonnonvalkoista ja toisessa vitivalkoista seiskaveikkaa. Niissä on hiuksen hieno sävyero. Puhtaan valkoinen on mielestäni hieman kirkaampi sävy kuin luonnonvalkoinen. 

Värikästä värjäystä -ryhmässä vilisi kuvia sinisistä lupiinilangoista ja halusin kokeilla, osaisinko värjätä sitä myös. Koska naapurin rouvan alunat oli jo käytetty, jouduin odottamaan pitkät kolme päivää lisää alunaa ja sen jälkeen saimme kärsiä niin vesisateista kuin kylmyydestä. Taivaan selvittyä lähdimme taas pikkuväen kanssa pusikkoon ja keräsimme lisää lupiininkukkia. Esipuretin seiskaveikat ja nostin ne sivuun odottamaan. Laitoin kattilaan lupiinin kukkia niin paljon kuin sain mahtumaan ja vettä päälle. Kun keitos oli noin 40 asteista, laitoin esipuretetut langat kattilaan. Nostin lämpötilan n. 55-60 asteeseen. Kattila oli niin täysi, että sen sekoittaminen oli lähes mahdotonta eli lankojen esipuretus oli viisas päätös. Painelin kukkia melkein koko keiton ajan kattilan pohjalle ja kun kukka-aines oli mennyt kasaan, heitin lisää kukkia sekaan. Tunnin päästä sammutin keittolevyn ja jätin seisomaan pariksi tunniksi. Keitos nousi kerran n. 65 asteeseen ja se näkyy langoissa, sillä ne ovat hieman petroolin siniset. Upea sävy niissä on silti.

Jälkivärjäykseen lisäsin taas lisää kukkia ja tein kuten edellä, mutta jätin langat yöksi kattilaan. Jälkivärjäyksen langat eivät paljoa eroa varsinaisesta väristä muuten kuin niissä on hieman epätasainen väri, joka tekee langoista vain elävän näköiset ja äärimmäisen kauniit. Jätän muutaman langan pätkän ikkunalle, sillä haluan nähdä miten ne pitävät värinsä valossa. Ajattelin kutoa näistä värjäämistäni langoista ensi talven aikana huovan. Haluaisin tehdä sinisen eli oletettavasti pääsen värjäämään vielä vähän lisää lupiineilla ja haluaisin kokeilla myös, että millaista väriä saan niiden lehdistä. Kaapissani on nyt melkein kilo alunaa eli voin huoletta kokeilla eri värjäyksiä, kunhan vain langat ja aika riittävät.
 

Lankalaihiksen kannalta värjäykset ovat turmiollisia, koska saadakseni materiaalia mitä värjätä, joudun ostamaan lisää lankaa ja olen tämän kevään aikana ollut ehkä hieman turhankin ahkera ostelija. Tämän vuoden tavoitteenani on vähentää 37,8 kilon varastoja viidellä kilolla. Tässä kuluneen kolmen kuukauden aikana olen virkannut tyynyn päällisen (löydät se täältä), koristellut kengät (ne löytyvät täältä) ja kutonut laukkuja (kurkkaa tänne). Lankaa näihin on kulunut yhteensä n. 800 grammaa. Se on ihan hyvä suoritus, mutta olen saanut lankoja ja sorruin niin pahasti lanka-alennusmyynneissä, että olen kantanut lankoja taloomme yhteensä 10,38 kiloa. Hupsista! Tämän vuoden suunnitelmiini onneksi kuuluu vielä torkkupeiton jos toisenkin virkkaus ja lisää tyynyjä, eli onneksi tuo määrä vähenee vauhdilla. Nyt hyppään takaisin sohvalle ja jatkan kassin virkkausta. Tällainen yhden illan tauko teki juuri hyvää! Ihanaa viikonloppua sinulle! Tavataan pian!

Värikkäät ruusukas-matot

"Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä".
- Walt Disney

Ruusukas on mielestäni sidoksista ihanin, koska se taipuu niin moneksi. Siitä saa poljettua siksakkia, kuten tuolimattoissani on tai sillä saa tehtyä mattoihin raitoja, joissa taitaa vain taivas olla rajana. Lisäksi ruusukaskuvio on kaksipuolinen, vaikkakin kuvio toistuu toisella puolella työtä hieman erilaisena. Kudoin meille uudet iloisen väriset matot, joita katsellessa mieli kirkastuu ja keskellä synkkääkin kaamosta muistaa kesän aurinkoiset päivät. Näiden kutominen vei minulta puoli vuotta, sillä aloitin mattojen kutomisen jo viime vuoden puolella ja sain ensimmäisen maton jo helmikuussa valmiiksi, mutta päästin välillä toisen kutojan puikkoihin ja jatkoin vasta toukokuussa kutomista.

Alun perin matoista piti tulla ihan eriväriset ja taisin olla kutonut jo metrin, kun taas kerran purin kaiken ja aloitin alusta. Molemmissa matoissa on pohjavärinä hempeä vaaleanpunainen. Koska punaista ei ollut tarpeeksi toiseen mattoon, tuli toisesta turkoosi ja toisesta pinkki. Mallina matoissa olen käyttänyt Lankavan Tanhu-mattoa, jonka ohje löytyy Lankavan sivuilta (tässä linkki). Minulla oli taas reunimmaset loimilangat pois niidestä ja laittaessani sukkulan viriöön se sukelsi reunimmaisen loimilangan päältä ja tuli ulos toisen puolen reunimmaisen loimilangan alta. Näin sain reunasta tehtyä siistin. Hieman opiston puut aiheuttivat harmaita hiuksia, sillä puissa liikkui kaide, enkä ensimmäistä mattoa kutoessa muistanut läheskään aina siirtää sitä keskelle. Yllättävän suorat matoista tuli siitä huolimatta. Loimilangat solmin lopuksi hyvin yksinkertaisille hevosen häntä -solmuille.

Matoista tuli super-ihanat ja olen niihin niin tyytyväinen. Vaikka Toikan myyjä toisella kuteiden hakureissulla luulikin, että kudon lastenhuoneeseen mattoja, nämä tulivat meidän eteiseen. Matot noudattavat samaa värikästä linjaa, jolla kudoin viime keväiset Tuike-matot (löydät matot täältä). Nyt kääräisen matot takaisin rullalle ja nostan sivuun, jotta ne ovat parin kuukauden päästä juhlittavilla synttäreillä puhtaana. Ensimmäiset tahrat tosin tuli jo kuvia ottaessa, kun perheen pienen lompsi kengät jalassa matoille. 

Enpä olisi uskonut, että silloin kaksi vuotta sitten aloittaessani kutomisen, rakastun tähän niin paljon, että haaveilen, että saisin tästä jonain päivänä elantoni. Tällä hetkellä tuntuu tosin mahdottomalta se, että voisin opiskella kudontaa ja saada siihen ammatillisen koulutuksen. Aina kun suunnittelen hakevani kouluun, niin tulee jotain johon suunnitelmat kaatuvat, mutta ilmeisesti asioiden kuuluu mennä näin. Minullahan on omat puut ja kuukausi sitten vuokrasin itselleni työhuoneen, jossa pääsen kutomaan. Nähtäväksi jää mihin tämä tieni vie. Minun pitäisi vain oppia hyväksymään asiat niin kuin ne tapahtuvat eikä pulikoida vastaan. Kaikella on tarkoitus. Välillä siihen uskominen ja siihen luottaminen tuntuu vain niin pirskatin vaikealta. Ihanaa loppuviikkoa sinulle. Toivottavasti aurinko hellii meitä!