tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pieniä virkattuja kukkia




Äitienpäivä lähestyy. Ajattelin yllättää oman äitini virkatulla kukkakranssilla, mutta nyt näyttää pahasti siltä että aika loppuu kesken. Vaikka kuinka yritän virkata kaikissa mahdollisissa tilanteissa, en taida siltikään onnistua. Olen aikataulustani nyt kaksi viikkoa myöhässä. Huhtikuun loppuun mennessä kaikkien pikku palasten piti olla valmiina ja minun piti alkaa koota kranssia. Tehtynä on nyt 60 kukkaa, pätkä vihreää "kangasta", jolla peitän styrox-rinkulan mutta ei vielä yhtään lehteä.

Aloitin kranssin teon maaliskuun ensimmäinen päivä. Muutama päivä aikaisemmin sain valmiiksi virkatun koiran puvun ja päätin pitää kaksi päivää virkkaustaukoa. Nuo kaksi päivää olivat todella pitkiä. Minun on myönnettävä, että koen tästä pienoista ylpeyttä. Minulla oli valtava taistelu itseni kanssa, jotta en ottaisi koukkua käteeni ja ihan vähän kokeilisi kukkien virkkausta. Istuin iltaisin käsieni päällä, etten sortuisi.

Idean sain Attic24 blogista. Löysin blogin viime syksynä juurikin kranssi-idean avulla ja nähtyäni kauniin kukkakranssin, päätin heti tehdä sellaisen äidilleni äitienpäivälahjaksi. Ostin itselleni joululahjaksi Caitlin Sainion kukkakirjan, josta olen valinnut mieluisimmat kukkani. Kirja on englanninkielinen, mutta se ei haittaa, sillä kaavakuvat ovat niin hyvät että olen helposti tehnyt kukat niiden mukaan.

Lankana olen käyttänyt kaapeistani löytyneitä vanhoja virkkauslankoja ja lisäksi Novitan Virkkauslankaa ja Kotiväkeä. Työtä aloittaessa minulla ei ollut kuin yksi pieni kerä vihreää lankaa lehtiin, joten jouduin ostamaan sitä uutena. Valitettavasti haluaamani sävyä ei löytynyt pienempää kerää, joten tuosta 500 g jättiläiskerästä riittää varmasti työhön jos toiseenkin. Olen myöhemmin löytänyt kirpputoreilta myös vihreitä lankoja, enkä loppujen lopuksi olisi edes tarvinnut aikaisemmin ostamaani kerää. Tuhoan sitä nyt styroxin peittämiseen tarkoitettuun kappaleeseen.




Yritän nauttia kranssin teosta niin paljon kuin vain pystyn. Yritän olla hätääntymättä. Teen kukan kerrallaan. Yritän lohduttaa itseäni kokoajan, että lehtien virkkaus on nopeampaa ja päättelytyö vähäisempää kuin kukissa. Uskoni alkaa silti hiipua. Aika ei taida enää riittää. Onneksi äitini ei tiedä mitä on saamassa, joten toivon että hän ilahtuu tästä myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Aivan ihania kukkia! Huh, kyllä sulla on iso urakka, mutta kranssista tulee varmasti aivan upea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kranssissa onkin hieman isompi työ kuin mitä osasin odottaa =) Sain styroxin eilen peiteltyä ja nyt pääsen lehtien kimppuun. Viikko aikaa, saas nähdä kuinka tässä käy =)

      Poista