Haaveita

Joka aamu kävelemme aamulenkillämme erään talon ohi. Joka aamu ihailen kuinka kaunis se on. Talo on vanha, kolmikerroksinen kivitalo pienen järven rannalla. Joka aamu katselen taloa ja mietin, millaista siinä olisi asua. Jos asuisimme siinä, mieheni saisi talon kellarista isot harrastustilat. Ylimmässä kerroksessa me asuisimme ja keskikerroksen huoneet vuokraisimme. Pitäisin pientä Bed & Breakfast -tyylistä majataloa siinä. Jokaisen vuokrahuoneen sisustaisin erilailla. Ala-aulaan ja olohuoneeseen tekisin pienen kahvilan. Olen mennyt mielikuvitusleikissäni niin pitkälle, että olen jopa miettinyt mitä tarjoaisin ihmisille.

En ole ikinä käynyt talossa, enkä edes tiedä miltä se näyttää sisältä. Olen kuvitellut millaista siellä on ja millaisia ihmisiä unelmieni talossa asuu. Vain yhden kerran olen nähnyt talon pihassa liikettä. Tällä viikolla huomasin talon pihassa suuren trampoliinin ja tavallaan petyin. Talossa asuu joku. Jos talon asukkaat ovat huomanneet katseluni, toivottavasti he eivät koe sitä ahdistavana. Outoa se varmasti heistä on. En vain voi sille mitään, että pidän heidän talostaan.

Haaveita on kaikilla ihmisillä ja niitä kuuluukin olla. Elämäntilanteiden ja iän myötä haaveet muuttuvat ja ne vaihtuvat. Pienen lapsen haaveet: isona minusta tulee palomies, muuttuu ajan saatossa teinin haaveeksi treffeistä filmitähden kanssa. Haaveita on yhtä paljon erilaisia kuin haaveilijoitakin. Siinä missä toiset haaveilevat omasta majatalosta, toiset unelmoivat lottovoitosta, uudesta autosta tai paremmasta terveydentilasta.

Mielestäni haaveet ovat aikuisiällä aikuisten omaa mielikuvitusleikkiä. Haaveiden ei tarvitse olla realistisia. Omassa pienessä päässään jokainen saa pyöritellä sellaisia prinsessaunelmia ja haaveita kuin haluaa. Kukaan ei niille saisi nauraa, sillä jokaisella meistä on omat haaveemme.

Mitä jos haaveet toteutuvat? Kyllähän se on mahdollista. Mielessä pitkään pyörinyt ajatus alkaakin muuttua pikku hiljaa ihan oikeaksi suunnitelmaksi. Silloin haaveet muuttuvat päämääriksi ja ne saavat ihan uuden muodon. Niiden eteen alkaa tehdä töitä ja niitä alkaa tavoitella. Haave ei enää ole pelkkä haave vaan tavoite.

Vaikka haaveilen omasta majatalosta, unelmoin monesti elämästä vanhalla, ranskalaisella viinitilalla. Mieheni kanssa puhumme välillä, että ostamme vielä joskus vanhan maatilan järven rannalta. Meillä olisi kanoja, vuohi ja ehkä pari lammasta. Puutarhassamme kasvattaisin itse ruokamme ja miehelläni olisi lääniä harrastaa. Molemmin puolin maatilaa olisi omat metsät ja lähin naapuri kilometrien päässä. Haaveideni maatilalla paistaisi aina aurinko ja olisimme aina onnellisia.

Epäilen, että puutarhavillitykseni on alun perin lähtöisin juuri tuosta maaseutuhaaveesta. Pyrin saamaan kaiken mahdollisen irti meidän pienestä puutarhasta. Haluan opetella koko ajan lisää puutarhanhoidosta ja asetan itselleni uusia tavoitteita kasvattamalla uusia lajikkeita. Tavallaan harjoittelen haavetta varten sen varalta, jos se vaikka joskus toteutuisi. Huomaamattani olen tainnut muuttaa haaveni tavoitteeksi.