Ihana viikonloppu

Tämä viikonloppu on ollut aivan ihana! En ole antanut edes uusiutuvan flunssani masentaa tai pilata hyvää mieltäni. Viikonloppu on ollut täynnä pieniä asioita, jotka ovat tehneet siitä mahtavan.

Perjantain kunniaksi herkuttelimme pannupitsalla. Tein vanhoihin valurautapannuihin aurajuustolla, valkoisella tankoparsalla, paprikalla ja punasipulilla täytetyt muhkeat pitsat. Pojat saivat omiinsa lisäksi jauhelihaa. Onneksi en tiedä mokomien mehevien rasvapommien kalorimääristä mitään. Enkä edes välitä! Niiden voimalla jaksoimme taivaltaa tuulessa jota on tuntunut riittävän.

Viikolla paikallisen fb-ryhmän ostoilmoitukseeni vastattiin ja kauppareissulla käväisin noutamassa kassillisen ihania virkkauslankoja. Kerät ovat olohuoneemme ikkunapöydällä ja vähän väliä käyn pyörittelemässä niitä onnellisena käsissäni. Joka kerta alan hymyillä kun näen kauniit värit. Mitähän kaikkea niistä syntyy? Ruskeasta taidan ainakin tehdä auringonkukkien sisuksia. Mihin tarvitsisin sellaisia?
 
Samalla reissulla pyörähdin nopeasti kirppiksen kautta ja löysin vanhan Hellaksen suklaarasian, maatuskoita, dubloja ja vauvan vaatteita ja ja ja... tällaisen pienen lämpömittarin. Mitä sanotte? Eikö se saakin hyvälle tuulelle? Mieheni alkoi nauraa kun hän näki mittarin. Mielestäni se on aika loistava ostos. Huomaatteko, pääsin myös kuvaamaan ulkona?
 

Lauantaina satoi vettä, räntää ja välillä aurinko paistoi. Ilma enteilee ihan selvästi kesää. Lähes koko päivän vietin neljän seinän sisällä parannellen flunssaa. Poikien nukkuessa päikkäreitä virkkasin ja nautin hiljaisuudesta. Mieheni karkasi omien harrastusten pariin ja olin ihan yksin. Virkatessa yritin epätoivoisesti ratkaista kiperää pulmaa: olenko nyt virallisesti peltipurkkien keräilijä vai en? Peltipurkkikokoelmastani päätellen olen, mutta jostain syystä en halua sitä myöntää. Vaikeita päätöksiä.

Iltapäivä kului legojen parissa. Herra Kroisos Pennosen autot saivat taas uuden ja entistä uljaamman autotallin. Toivottavasti poikamme ei ihan heti kyllästy legoihin, sillä itse nautin suunnattomasti niillä rakentamisesta. Esikoisemme on vain hieman hankala rakennuskumppani, hän purkaa sitä mukaa kun saan rakennettua.

Koko viikonlopun kruunaa tämä päivä. Vietän vapaapäivää mitä parhaimmassa seurassa. Missä olen? Annan pari vinkkiä: edessäni seisoo meklari, hänellä on nuija kädessään ja kohta huudan. Pitäkäähän peukkuja, että onni on myöden. Aika täydellinen viikonloppu, eikö vain?