Matkamuistoja osa 4: Tour de France / Normandia

Elokuussa 2010 matkustimme kahdeksi viikoksi Ranskaan. Lomailimme ensimmäiset kolme päivää Normandiassa. Sieltä suuntasimme Loiren laaksoon, kauniiseen pieneen Vouvrayn kylään ja viimeisen viikon seikkailimme Pariisissa. Kukaan ei jaksaisi kahlata läpi koko kirjoitusta, jos kertoisin yhdessä postauksessa koko matkasta. Jaoinkin reissun kolmeen osaan ja tässä on niistä ensimmäinen:

Tour de France / Normandia

Pariisin lentokentällä meitä odotti etukäteen varattu vuokra-auto. Rohkeasti mieheni hyppäsi auton rattiin, ajoi ulos Pariisista ja lähti nousemaan ylös Ranskan maata kohti Normandian rannikkoa. Mieheni on sotahistoriafriikki ja Normandian maihinnousurannikon näkeminen on ollut yksi hänen haaveistaan. Minun on myönnettävä, että olin itsekin mykistynyt nähdessäni mitä ihminen on saanut aikaan. Normandian rannikko, idästä länteen on lähes pelkkää toisen maailmansodan näyttämöä. Ajaessa pitkin rannikkoa, ei voi olla törmäämättä sodan jälkiin.

 

Hotellimme. Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa. Pieni ja sievä parveke keskellä taloa oli
huoneemme parveke.

Ja tälläinen näkymä sieltä avautui!

Arromanchea.

Auringonlasku on aina kaunista katseltavaa. Normandiassa siinä oli taikaa.

Majoituimme Arromanchessa kahden tähden Hotel le Chanteclairiin. Googletin äsken hotellin ja harmikseni voin todeta, että se on remontoitu. Se on jäänyt mieleemme sen pienien hauskojen omalaatuisuuksien vuoksi. Hotelli oli siisti ja se oli sisustettu vanhoilla, parhaat päivät nähneillä kalusteilla. Hotellin käytävät olivat kapeat ja huoneet olivat pienet, mutta silti se oli viihtyisä.

Söimme joka aamu hotellin ruokasalissa aamiaisen ja joka aamu, hotellin omistaja ryntäsi siivoamaan pöytiä kun ruokailijat olivat vasta nousemassa ylös. Vanhat, puoliksi irronneet lattialaudat kolahtelivat ja vanhan kaapin päällä olevat posliiniastiat hypähtelivät hänen nopeiden askeliensa mukana. Vanhan kirjoituspöydän ja lipaston päälliset notkuivat paperi- ja kirjakasoja. Kaikkialla vallitsi kotoisa sekamelska. Nyt kun luen kirjoittamaani muistelua, ymmärrän miksi hotellia on remontoitu.

 

 

Arromanche sijaitsee keskellä Normandian rannikkoa. Lähdimme aamulla varhain ajamaan länteen kohti Utah ja Omaha Beachia. Itse kohteissa oli paljon nähtävää, mutta voin kehua, että maisemat Ranskan pohjoisrannikolla olivat sanoin kuivailemattoman upeita. Seurasimme rantaviivaa niin läheltä kuin pystyimme ja ajoimme toinen toistaan pienempien kylien läpi. Ohitimme vanhoja Calvados-tiloja, massiivisia hautausmaita ja bunkkereita, bunkkereita ja bunkkereita. Niitä oli paaaaaljon!

Seuraavana päivänä pyörimme Arromanchen ympäristössä ja kävimme lukuisissa museoissa. Moni paikallinen tuntui saavan elinkeinonsa toisesta maailmansodasta ja turismista. Tavalliset ihmiset olivat kyhänneet autotalleihinsa ja peltihalleihin pieniä museoita, joissa oli ammuksia, varusteita ja kulkuneuvoja. Pieniin ”omatoimimuseoihin” pääsi sisään muutamalla eurolla. Suurin osa bunkkereista oli ilmaisia ja niissä pääsi kulkemaan vapaasti, mutta suurimmat kompleksit olivat maksullisia.

Viimeisenä päivänä lähdimme itään ja ajoimme Honfleurin satamakaupunkiin asti. Meillä oli laukussa aina juotavaa ja pientä purtavaa, ettei aikaa kulunut suotta ravintolassa istumiseen. Pienen nälän saimme tyydytettyä eväillämme. Istuimme Mont-Casinyllä piknikillä ja katselimme kuinka alhaalla lahdessa purjeveneet kisasivat. Nälän kasvaessa isoksi, pysähdyimme johonkin pieneen paikalliseen ravintolaan nauttimaan merenantimia.

Honfleuria

Lounaalla Mont-Cassinyllä

Normandian matka on mielessämme yhä rakkaana ja tuoreena. Minusta on hienoa, että jälkipolville on säästynyt näitä bunkkereita, joista saamme kokea edes pienen pintaraapaisun sodan hirveyksistä. Mennessämme sinne, meillä ei ollut mitään matkasuunnitelmaa tai opaskirjasta alueesta. Museoista ja ravintoloista löytyi jatkuvasti oppaita ja mainoksia, joiden mukaan osasimme suunnata nähtävyydeltä toiselle.

Ruoka Normandiassa oli hyvää. Söimme lähes pelkkiä merenantimia. Mieheni herkutteli simpukoilla ja minä söin kalaa. Maistelimme paikallista siideriä ja nautimme leppoisista, lämpimistä illoista historiallisten raunioiden keskellä. Palvelu oli ystävällistä ja meitä neuvottiin aina kun eksyimme, kunhan vain löysimme yhteisen kielen. Lomailu Normandiassa oli ihanaa.

Koska nähtävyydet ovat levittäytyneet laajalle alalle, Normandiaan on paras tutustua autolla tai moottoripyörällä. Hyvät kengät kannattaa myös varata, sillä vaikka siirryimme autolla pidemmät välimatkat, jouduimme kävelemään nähtävyyksille välillä pidempäänkin. Autolla pääsi hyvin harvoin bunkkerin eteen ajamaan. 

Navigaattori oli myös meidän osaltamme Normandian matkan pelastus. Välillä tiemme olivat kapeampia kuin Suomen pyörätiet, joten emme kuuna päivänä olisi uskaltaneet lähteä niille ilman opastusta. Aikaa Normandiaan kannattaa kuitenkin varata paljon enemmän kuin kolme päivää. Siellä on niin paljon nähtävää, että rannikon tutkimisessa vierähtäisi varmasti helposti viikko. Me näimme monia ihania Calvados-tiloja, mutta ainoaankaan emme pysähtyneet. Se minua harmittaa paljon. Seuraavalla kerralla varaamme myös omenatarhoille ajan.

 

Ihan kaikki Normandian tiet eivät olleet näin kapeita!