Joulu Sallassa

Suomen luonto on lumisena niin kaunis. Muutama viikko takaperin hain piristystä kesän kukkakuvista ja nyt on myönnettävä, että nämä Lapin kuvat saivat saman aikaan. Huomaattani hymy nousi huulilleni ja mieleni virkistyi, kun sain katsella lumisia puita ilman että sormeni tai varpaani palelivat. Matkamuisteluni jäivät keväällä kesken, eikä varmasti ole parempaa aikaa kertoa tästä muutaman vuoden takaisesta joulustamme kuin nyt. Olemme monesti puhuneet, että kunhan poikamme hieman kasvavat ja malttavat istua autossa muutaman tunnin, suuntaamme uudestaan Sallaan. Ihastuimme paikkaan sen rauhallisuuden takia. Sallassa seuranamme oli vain hiljaisuus.

Ajoimme Lappiin autolla ja vietimme joulun 2010 Holiday Club Sallassa. Olimme vuokranneet mökin yhdessä vanhempieni kanssa ja meillä oli koiratkin mukana joulua viettämässä. Mökissä oli toimiva peruskeittiö tiskinkoneineen, pieni olohuone, tietysti sauna ja pesutilat sekä makuuhuoneet. Koirista perittiin muutaman euron lisämaksu, mutta se oli pieni hinta siitä, ettei tarvinnut murehtia niille hoitajaa. Majoitukseemme kuului yksi ateria päivässä seisovasta pöydästä, mutta muuten söimme mökissämme aamiaiset ja iltapalat. Ruokaostokset olimme hoitaneet jo Kuusamossa.

Sallaa mainostetaan "in the middle of nowhere", eikä se ainakaan tuolloin ollut Rukan ja Levin tavoin nuorison suosima biletyspaikka. Minusta tuntui, että hotellissa oli meidän lisäksi vain kourallinen muita ihmisiä. Laskettelurinteessä ei ollut ruuhkaa ja kylpyläosaston poreammeessa sai rauhassa köllötellä. Illallisella oli rauhallista ja leppoisaa, eikä tarvinnut pelätä humalaisten kaatuilevan päälle. Lapsille oli kuusi ja joulupukki. Lunta oli liian vähän moottorikelkoilla ajeluun, mutta yhden iltapäivän vietimme huskysafarilla ja seikkailimme erämaassa. Harmi vain, että kyyti oli hieman töyssyistä ja osa kuvista on tosi suttuisia.

Salla on aivan ihana matkakohde rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavalle lomailijalle. Suosittelen kuitenkin hieman tarkistamaan, että mihin aikaan Sallaan kannattaa suunnata, sillä ymmärtääkseni hotellissa ei ole normaalisti näin hiljaista. Minulla ei ollut julkaisukelpoisia kuvia mökistä tai hotellista, mutta veikkaan, että Holiday Club Sallan sivuilta löytyy ajan tasalla olevat kuvat.

Matkamuistoja: Tour de France osa 3. Pariisi

Elokuussa 2010 matkustimme kahdeksi viikoksi Ranskaan. Lomailimme ensimmäiset kolme päivää Normandiassa. Sieltä suuntasimme Loiren laaksoon, kauniiseen, pieneen Vouvrayn kylään ja viimeisen viikon seikkailimme Pariisissa. Kukaan ei jaksaisi kahlata läpi koko kirjoitusta, jos kertoisin yhdessä postauksessa koko matkasta. Jaoinkin reissun kolmeen osaan, joista ensimmäisessä kerroin Normandian valloituksestamme ja toisessa osassa Vouvreyn viinitiloista. Tässä on Tour de Francen kolmas ja viimeinen osa:

PARIISI

 

Pariisi

Pariisia.

Eiffel-torni

Näkymää tornista.

Pariisia tornista katseltuna.

Notre Dame takaa.

Notre Dame edestä.

Louvre

Lomailumme Vouvreyssä päättyi nopeammin kuin olisimme halunneet ja hyppäsimme Pariisin junaan. Meillä oli varattuna huone kahden tähden huoneistohotellissa jossain Pariisin liepeillä. Onneksi en muista hotellin nimeä, sillä valitettavasti minulla ei ole siitä mitään hyvää kerrottavaa. Opimme Pariisin matkallamme sen, ettei hotellista kannata tinkiä, jos ei satu matkustamaan ulkomaille vähintään kerran kuussa. Hotellimme sijaitsi niin syrjässä, että jouduimme vaihtamaan pariin kertaan metroa, jotta pääsimme keskustaan. Emme uskaltaneet liikkua myöhään, joten pienessä ja ahtaassa hotellihuoneessa oli todella kurja viettää iltaa.

Meillä kävi taas hieman sama virhe kuin Rooman matkan kanssa, matkustimme Pariisiin pahimpaan turistiaikaan. Pääsimme taas jonottamaan. Eiffel-torniin jonotimme neljä tuntia ja kaksi tuntia saimme jonottaa alas. Notre Damen tornit meiltä jäi näkemättä ihmispaljouden vuoksi. Luovreen pääsimme vaivattomasti, kun matkustimme suoraan metrolla museolle ja ostimme liput alakerran kioskista. Kerrankin saimme kävellä lipunmyyntijonojen ohi suoraan museoon. Sacré-Coeurissä laukullani kävi taskuvarkaita, jotka joutuivat tyytymään pelkkään desinfiointiainepullon korkkiin.

Näimme Napoleonin haudan Invalidikirkossa ja ihmettelimme Pantheonissa Foucault'n heiluria. Risteilimme Seinellä ja ihastelimme kaunista Pariisia. Vierailuun Versaillesin linnassa varasimme kokonaisen päivän. Upeat linnan salit ja valtava puutarha olivat näkemisen arvoisia. Ehkä mieleenpainuvin nähtävyys Pariisissa oli kuitenkin Salvador Dalin näyttely, jossa kävimme. Olen aina pitänyt Dalin töissä, mutta Pariisissa minusta tuli fani.

Sacré-Coeur

Napoleonin arkku.

Dalin näyttely

Meillä oli matkaoppaana Wsoy:n Kaupunkikirjojen Pariisi -opas ja minun on kehuttava, että se on matkaopaskirjoistamme paras! Siinä on selkeästi kerrottuna kaikki mitä sinun on tiedettävä kaupungista ja vielä vähän päälle. Wsoy:n opas hakkasi käytännöllisyydellään mennen tullen Budapestissä olleen Otavan oppaan.

Varmasti on sanomattakin selvää, että ruoka oli hyvää. En muista kertaakaan syöneeni Pariisissa huonosti. Turistinähtävyyksien lähellä ravintoloissa oli hieman kalliimpaa, mutta pienemmissä ravintoloissa, hieman sivummalla sai 20 eurolla jo kolmen ruokalajin päivällisen. Vaikka herkuttelin kaloilla ja kampasimpukoilla, en ole vieläkään pystynyt unohtamaan Pariisin munakkaita. Kuulostaa varmasti melko yksinkertaiselle. En kuitenkaan tähän päiväänkään mennessä ole syönyt missään niin hyvää sieni-juustomunakasta kuin mitä Pariisissa söin. Poikkesimme lähes päivittäin lounaalle pieniin katukahvioihin ja usein ainoa vaihtoehtoni listalta oli munakas.

Pariisi. Me odotimme kaupungilta paljon, mutta petyimme. Lieneekö syynä, että olimme jo viikon lomailleet ja hieman väsyneitä. Kolmantena päivänä minulle nousi kuume ja olin lopun matkan flunssaisena. Hotellimme oli ihan kamala. Ihan kaikki ja ihan kaikkialla oli todella kallista. Kuitenkin vaikka Pariisi on meillä hieman kurjana muistoissamme, olemme mieheni kanssa sopineet palaavamme kaupunkiin pitkälle viikonloppulomalle ja annamme sille uuden mahdollisuuden. Varaamme huoneen pienestä hotellista, läheltä keskustaa ja matkustamme kaupunkiin sesonkiajan ulkopuolella. Toivoisin silloin näkeväni Pariisin sellaisena rakkauden lehtona kuin sitä on mainostettu.

Versailles

Versaillesin linna

Linnan puutarhaa

Matkamuistoja osa 4: Tour de France / Vouvray

Elokuussa 2010 matkustimme kahdeksi viikoksi Ranskaan. Lomailimme ensimmäiset kolme päivää Normandiassa. Sieltä suuntasimme Loiren laaksoon, kauniiseen, pieneen Vouvrayn kylään ja viimeisen viikon seikkailimme Pariisissa. Kukaan ei jaksaisi kahlata läpi koko kirjoitusta, jos kertoisin yhdessä postauksessa koko matkasta. Jaoinkin reissun kolmeen osaan joista ensimmäisessä kerroin Normandian valloituksestamme (jos juttu on mennyt ohi, lue se tästä!). Tässä on Tour de Francen toinen osa:

Vouvray

Vouvrayta

Katukuvaa Vouvrayssa

Majatalomme La Rocheliere

Majatalon uima-altaalta oli melko hulpeat maisemat.

Majatalon keittiössä. Lounaana ilmeisesti mozzarellasalaattia.

Palautettuamme vuokra-automme Pariisin lentokentälle, matkustimme luotijunalla Toursiin, jossa hyppäsimme taksin kyytiin ja ajelimme pieneen Vouvrayn kylään. Olimme varanneet muutamaksi päiväksi huoneen La Rocheliere nimisestä majatalosta. Ennen matkaa googletimme majataloja Ranskassa ja saimme osumaksi suomalaisen Anneli Tulkin pitämän majatalon pienen pienessä kylässä Loiren laaksossa. Osuimme napakymppiin! Olimme löytäneet paratiisin! En tiedä kauniimpaa ja ihanampaa paikkaa kuin Vouvrayn kylä pienine, kapeine katuineen, jotka mutkittelivat vanhojen asuintalojen välissä.
  
Aamulla heräsimme majatalomme vieressä olevan vanhan kirkon kellojen kuminaan ja söimme  ranskalaisen aamiaisen muiden vieraiden kanssa majatalon alakerrassa. Päivät lipuivat rauhallisesti pienessä uinuvassa kylässä. Tutustuimme läheisiin viinitiloihin ja vierailimme viinimuseossa. Kävelimme leppoisia iltapäiväkävelyitä ja uimme majatalon uima-altaalla. Toisaalta olimme hieman jumissa ilman autoa pienessä kylässä keskellä Ranskan maaseutua, mutta omalla tavallaan olimme vapaita kuin taivaan linnut tekemään mitä halusimme. Saimme kummatkin osallistua viininmaistajaisiin eikä meidän tarvinnut arpoa kumpi olisi maistelematta ja ajaisi takaisin majapaikkaamme. Meillä ei ollut suunnitelmia eikä aikatauluja. Me ihan oikeasti lomailimme!

 

Viinitilalla tutustumassa viinin valmistamiseen.

Pullo poikineen.

Kävelyllä eksyimme Vouvrayn hautausmaahan.

Chenonceaun linna

Linnan labyrintti

Yhtenä päivänä hyppäsimme paikallisen linja-auton kyytiin ja huristelimme Toursiin. Söimme hyvin, pistäydyimme torilla ja katselimme kaupunkia. Kävimme tutustumassa Chenonceaun linnaan. 1500-luvulla rakennettu linna oli kuin Prinsessa Ruususen linna joen päällä. Kiersimme linnan puutarhassa ja seikkailimme muiden lasten kanssa linnan labyrintissa. Mieheni onneksi jouduin tyytymään yhteen linnaan.  Mikäli meillä olisi ollut auto, olisin varmasti vaatinut kiertämään useammassakin.

Majatalon omistaja oli niin ystävällinen, että saimme käyttää majatalon keittiötä ja valmistimmekin osan ruuistamme itse. Maistuvan illallisen söimme kuitenkin lähes poikkeuksetta paikallisessa ravintolassa, joka oli aina aivan täynnä. Mieheni maisteli ankan maksaa ja minä herkuttelin kaloilla.

Valitettavasti aikamme Vouvreyssä kuitenkin loppui ja meidän oli pakattava laukkumme ja suunnata kohti Pariisia. Vouvray on paratiisi, jonne toivon pääseväni vielä joskus. Voisin vaikka muuttaa sinne! Viettäisin siellä mieluusti enemmänkin aikaa ilman aikatauluja, ilman kiireitä, nauttien vain kauniista Ranskan maaseudusta. Voin lämpimästi suositella La Rochelieren majataloa kaikille!

Matkamuistoja osa 4: Tour de France / Normandia

Elokuussa 2010 matkustimme kahdeksi viikoksi Ranskaan. Lomailimme ensimmäiset kolme päivää Normandiassa. Sieltä suuntasimme Loiren laaksoon, kauniiseen pieneen Vouvrayn kylään ja viimeisen viikon seikkailimme Pariisissa. Kukaan ei jaksaisi kahlata läpi koko kirjoitusta, jos kertoisin yhdessä postauksessa koko matkasta. Jaoinkin reissun kolmeen osaan ja tässä on niistä ensimmäinen:

Tour de France / Normandia

Pariisin lentokentällä meitä odotti etukäteen varattu vuokra-auto. Rohkeasti mieheni hyppäsi auton rattiin, ajoi ulos Pariisista ja lähti nousemaan ylös Ranskan maata kohti Normandian rannikkoa. Mieheni on sotahistoriafriikki ja Normandian maihinnousurannikon näkeminen on ollut yksi hänen haaveistaan. Minun on myönnettävä, että olin itsekin mykistynyt nähdessäni mitä ihminen on saanut aikaan. Normandian rannikko, idästä länteen on lähes pelkkää toisen maailmansodan näyttämöä. Ajaessa pitkin rannikkoa, ei voi olla törmäämättä sodan jälkiin.

 

Hotellimme. Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa. Pieni ja sievä parveke keskellä taloa oli
huoneemme parveke.

Ja tälläinen näkymä sieltä avautui!

Arromanchea.

Auringonlasku on aina kaunista katseltavaa. Normandiassa siinä oli taikaa.

Majoituimme Arromanchessa kahden tähden Hotel le Chanteclairiin. Googletin äsken hotellin ja harmikseni voin todeta, että se on remontoitu. Se on jäänyt mieleemme sen pienien hauskojen omalaatuisuuksien vuoksi. Hotelli oli siisti ja se oli sisustettu vanhoilla, parhaat päivät nähneillä kalusteilla. Hotellin käytävät olivat kapeat ja huoneet olivat pienet, mutta silti se oli viihtyisä.

Söimme joka aamu hotellin ruokasalissa aamiaisen ja joka aamu, hotellin omistaja ryntäsi siivoamaan pöytiä kun ruokailijat olivat vasta nousemassa ylös. Vanhat, puoliksi irronneet lattialaudat kolahtelivat ja vanhan kaapin päällä olevat posliiniastiat hypähtelivät hänen nopeiden askeliensa mukana. Vanhan kirjoituspöydän ja lipaston päälliset notkuivat paperi- ja kirjakasoja. Kaikkialla vallitsi kotoisa sekamelska. Nyt kun luen kirjoittamaani muistelua, ymmärrän miksi hotellia on remontoitu.

 

 

Arromanche sijaitsee keskellä Normandian rannikkoa. Lähdimme aamulla varhain ajamaan länteen kohti Utah ja Omaha Beachia. Itse kohteissa oli paljon nähtävää, mutta voin kehua, että maisemat Ranskan pohjoisrannikolla olivat sanoin kuivailemattoman upeita. Seurasimme rantaviivaa niin läheltä kuin pystyimme ja ajoimme toinen toistaan pienempien kylien läpi. Ohitimme vanhoja Calvados-tiloja, massiivisia hautausmaita ja bunkkereita, bunkkereita ja bunkkereita. Niitä oli paaaaaljon!

Seuraavana päivänä pyörimme Arromanchen ympäristössä ja kävimme lukuisissa museoissa. Moni paikallinen tuntui saavan elinkeinonsa toisesta maailmansodasta ja turismista. Tavalliset ihmiset olivat kyhänneet autotalleihinsa ja peltihalleihin pieniä museoita, joissa oli ammuksia, varusteita ja kulkuneuvoja. Pieniin ”omatoimimuseoihin” pääsi sisään muutamalla eurolla. Suurin osa bunkkereista oli ilmaisia ja niissä pääsi kulkemaan vapaasti, mutta suurimmat kompleksit olivat maksullisia.

Viimeisenä päivänä lähdimme itään ja ajoimme Honfleurin satamakaupunkiin asti. Meillä oli laukussa aina juotavaa ja pientä purtavaa, ettei aikaa kulunut suotta ravintolassa istumiseen. Pienen nälän saimme tyydytettyä eväillämme. Istuimme Mont-Casinyllä piknikillä ja katselimme kuinka alhaalla lahdessa purjeveneet kisasivat. Nälän kasvaessa isoksi, pysähdyimme johonkin pieneen paikalliseen ravintolaan nauttimaan merenantimia.

Honfleuria

Lounaalla Mont-Cassinyllä

Normandian matka on mielessämme yhä rakkaana ja tuoreena. Minusta on hienoa, että jälkipolville on säästynyt näitä bunkkereita, joista saamme kokea edes pienen pintaraapaisun sodan hirveyksistä. Mennessämme sinne, meillä ei ollut mitään matkasuunnitelmaa tai opaskirjasta alueesta. Museoista ja ravintoloista löytyi jatkuvasti oppaita ja mainoksia, joiden mukaan osasimme suunnata nähtävyydeltä toiselle.

Ruoka Normandiassa oli hyvää. Söimme lähes pelkkiä merenantimia. Mieheni herkutteli simpukoilla ja minä söin kalaa. Maistelimme paikallista siideriä ja nautimme leppoisista, lämpimistä illoista historiallisten raunioiden keskellä. Palvelu oli ystävällistä ja meitä neuvottiin aina kun eksyimme, kunhan vain löysimme yhteisen kielen. Lomailu Normandiassa oli ihanaa.

Koska nähtävyydet ovat levittäytyneet laajalle alalle, Normandiaan on paras tutustua autolla tai moottoripyörällä. Hyvät kengät kannattaa myös varata, sillä vaikka siirryimme autolla pidemmät välimatkat, jouduimme kävelemään nähtävyyksille välillä pidempäänkin. Autolla pääsi hyvin harvoin bunkkerin eteen ajamaan. 

Navigaattori oli myös meidän osaltamme Normandian matkan pelastus. Välillä tiemme olivat kapeampia kuin Suomen pyörätiet, joten emme kuuna päivänä olisi uskaltaneet lähteä niille ilman opastusta. Aikaa Normandiaan kannattaa kuitenkin varata paljon enemmän kuin kolme päivää. Siellä on niin paljon nähtävää, että rannikon tutkimisessa vierähtäisi varmasti helposti viikko. Me näimme monia ihania Calvados-tiloja, mutta ainoaankaan emme pysähtyneet. Se minua harmittaa paljon. Seuraavalla kerralla varaamme myös omenatarhoille ajan.

 

Ihan kaikki Normandian tiet eivät olleet näin kapeita!