Ilahduta bloggaajakaveria!

Sain haasteen Villasukkavuoden ihanalta Marjaanalta. Suuret kiitokset!

Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

Haasteen vaikein tehtävä oli valita haastettavat, sillä en kai voi haastaa kaikkia lukuluetteloni blogeja, vaikka ne ovatkin toinen toistaan ihastuttavampia. Pitkän harkinnan jälkeen minulta lähtee haaste kahteen blogiin, jotka ovat:

• Rynttyliisan Kotkotukset Blogi joka piristää harmaintakin päivää. Se on pullollaan retroilua, väriä, kirppistelyä ja onhan siellä käsitöitäkin.
• Käsityöblogi Ilosofiaa, Blogi josta löytyy ihania käsitöitä ja aivan ihastuttavia kuvia. Sen pariin on aina mukava palata. Ilosofian Johannan emännöimästä Käsityöblogit-ryhmästä olen löytänyt uusia blogeja ja saanut vertaistukea muilta bloggaajilta tässä varsin ihanassa mutta välillä haastavassa harrastuksessa.

Uudet vanhat lastenrattaat

Ihan aluksi haluan toivottaa kaikki uudet lukijani lämpimästi tervetulleeksi. Toivottavasti viihdytte seurassani! Käynnissä olevan arvonnan suosio ihan yllätti minut. Ihanaa, että niin moni on ottanut osaa arpajaisiin ja on ihan uskomatonta, kuinka moni jäi lukijaksi. Lankapaketin arvontaan voi osallistua vielä melkein kahden viikon ajan eli jos koko juttu on mennyt ohi, niin arvontaan pääset tästä, mutta nyt ajattelin esitellä meidän uudet lastenrattaat.

Viime kesänä verhoillut Oran lastenvaunut lähtivät joulun alla kohti Rovaniemeä, sillä en enää uskaltanut pitää meidän rasavillejä termiittejä niissä. Pelkäsin, että vanhat vaunut eivät kestä poikien painoa eivätkä pojat meinanneet istua niissä nätisti. Heti kun isompi alkoi riekkua vaunuissa, pienempi matki perässä eikä siitä sirkuksesta tullut enää loppua. Isomman pojan pystyin laittamaan kävelemään, mutta minkäs teet kun reilu vuoden ikäinen tenava vain nauraa räkättää, vaikka kuinka kiellän häntä hyppimästä? Vaunujen ja hermoni vuoksi Orat saivat uuden kodin. Itku ei ollut kaukana, kun vaunuista oli luovuttava ja mieleni teki perua kaupat viime metreillä. Olihan ne maailman hienoimmat vaunut.

Nämä Briot vilahtivat jo vuoden ensimmäisessä postauksessa (vaikka Blogger on sitä mieltä, että se on viime vuoden viimeinen). Me emme oikeastaan olisi tarvinneet tuplarattaita. Esikoisemme harvemmin enää rattaissa istuu, mutta käyn poikien kanssa kaupassa kävellen ja näihin mahtuu tuplasti enemmän ostoksia kuin tavallisiin pikkurattaisiin.  Ostin nämä 80-luvun loppupuolen hirvitykset varmuuden vuoksi kun odotin kuopustamme. Olisin halunnut meille 70-luvun tuplarattaat, mutta koska sellaisia ei osunut kohdalle sopuhinnalla, kunnostimme nämä. Mieheni vastasi rattaiden maalauksesta ja ne on ihan paukkupullolla suihkuteltu keltaiseksi. Maalia kului pohjamaali mukaan luettuna kolmisen purkkia. 

Tämä oli minulle hieman sellainen pakkoprojekti. Vaunut olivat olleet jo muutaman viikon maalattuina autotallissa ennen kuin sain potkittua itseni hommiin. Ilmeisesti  edellisestä vaunuprojektista jäi sellaiset traumat, että vasta päätös etten saa aloittaa uutta virkkuutyötä ennen kuin nämä on valmiina, sai minut tarttumaan saksiin. Markiisi minulla oli jo valmiina. Se oli erään kangaskaupan jämä, jonka ostin joskus viime kesänä. Koska sitä ei ollut kuin noin metrin pätkä, jouduin ostamaan paikallisesta kangaskaupasta lisää kangasta. Kaupassa ei ollut mustaa markiisia, joten ostin jotain toista, hieman paksumpaa kangasta jäljellä olevan puolen metrin kaistaleen. Jälleen kerran leikkelin kankaita hengitystä pidätellen, sillä kumpaakaan kangasta ei ollut ylimääräisiksi paloiksi ja virheleikkuut olisivat tarkoittaneet reissua isoon kaupunkiin. Kankaita taisi jäädä yli yhteensä kahden A4-arkin verran.

Markiisini oli niin paksua, että se pysyi itsekseen pystyssä ja oli ihme, etten rikkonut tässä projektissa konettani, joka on edelleen sama vanha Husqvarna (mihin sitä hyvää ystävää vaihtaisi). Jouduin paikoin ompelemaan ainakin nelinkertaista kangasta ja edellisten kerrosten saumojen kohdalla, veivasin jo vanhusta käsin, jotta pääsimme eteenpäin. Vannoin varmasti kaksikymmentä kertaa, että en enää ikinä verhoile yksiäkään vaunuja, sillä taas mentiin ihan puhtaalla tuurilla. Projektia aloittaessani olin hieman ajattelematon, sillä olisin aivan varmasti löytänyt kaavat Brion tuplarattaisiin, koska onhan näitä nyt verhoiltu vaikka kuinka paljon. Käsittämättömällä tuurilla sain rattaat kuntoon ja mielestäni näistä tuli kyllä niin hienot, että voimme jatkaa rallattelua näillä niin kauan kuin on tarpeen. Uudet renkaat minun on ehkä ostettava.

Rihkama-Iines

Poikamme sai ensimmäisen ystävänsä. Ajattelin, että olisi mukavaa muistaa tyttöä ystävänpäivänä. Kirpputorilta löytämästäni puuhelmipussukasta löytyi Rihkama-Iines ja korurasia kaivettiin mummolan vintiltä. Luulisi, että alle 4-vuotias pikkutyttö ilahtuu tästä lahjasta.

Teitä rakkaat lukijat ajattelin muistaa ystävänpäivänä arvonnalla. Kävin maanantaina lankakaupoilla ja hypisteltyäni tunnin toinen toistaan ihanempia lankoja, pystyin valitsemaan pari kerää pehmeää alpakka-silkkilankaa arvottavaksi. Lauantaina näette, mitä muuta minulla olisi teille.

Virkatut tennarit

Kuvat: JLindfors | Photography

Tässä ne nyt sitten ovat! Valokuvaajan ottamat kuvat virkatuista tennareistamme. Mitä sanotte? Tämä on varmasti yksi mieleenpainuvimmista projekteistani. Ystäväni toiveiden mukaan tehdyt tennarit poiki kaksi tossuparia lisää ja vielä kuvaukset päälle. Olin aluksi järkyttynyt ystäväni väritoiveesta. Oranssia ja lilaa? Ihan oikeasti? Siis voiko tennareita tehdä muullakin värillä kuin vain valkoisella pohjalla? Ystäväni tennarit olivat niin hienot, että päädyin jatkamaan samalla mallilla ja lopputuloksena on iloinen värisuora. Eriväriset kengännauhat löysin urheiluliikkeestä kruunaamaan koko komeuden.

En olisi osannut tehdä tennareita ilman Harakan ohjetta, mutta pari muutosta siihen tein. Käsialani on luultavimmin hieman löyhempi, joten tiputin muutaman silmukan pois pohjasta. Siinä on kapeimmillaan vain kuusi silmukkaa ja leveimmillään kymmenen. Tennarin kärkeä muutin myös siten, että tein alkuun vain seitsemän silmukkaa ja lisäsin aina silmukan per kerros ja lopuksi tein pari kerrosta ilman lisäyksiä. Tällä tavoin kärjestä tuli hieman pyöreämpi. Tossut on tehty kaksinkertaisella seiskaveikalla ja lankaa niihin kului yhteensä 900 grammaa, mutta jouduin ostamaan neljä kerää lisää eli lankavarastoni keveni vain 300 grammalla. 

Kuvaajamme joutuu odottamaan hetken tennareitaan, sillä taisin muutaman kerran vannoa näitä tehdessä, etten enää ikinä tee ainoatakaan paria. Tästäkään projektista en meinaan selvinnyt ilman purkajaisia.  Ensin tein liian isoja tossuja ja sitten liian pieniä tai huomasin tennareissa olevan virheitä, joista en päässyt yli kuin nyppäämällä langan päästä kiinni ja purkamalla. Oranssi-lilat tennarit purin viisi kertaa ja fuksia-lilat valmistuivat kolmannella yrittämällä, mutta omani teinkin kerralla. Vielä en ole raskinut ottaa omiani käyttöön, etten heti sotkisi niitä. Ovatkohan tytöt jo kävelleet omansa puhki?

P.s. Virkattujen tennareiden ohje löytyy nykyään Ravelrystä!

Virkattua Twisteriä ja tennarikuvauksia

 

Ihana, ihana lauantai! Hyviä ystäviä, leppoista yhdessäoloa ja paljon naurua! Voi kun tällaisia päiviä olisi useammin! Ystäväni pyysi minulta viime syksynä virkattuja tennareita. Innostuin tekemään yhdet myös itselleni  ja kolmannet vielä toiselle ystävälleni. Kysyimme naapurikylän harrastevalokuvaajaa pitämään meille ihan oikeat kuvaukset ja eilen vietin unohtumattoman iltapäivän rakkaiden ystävien seurassa hänen kotistudiossaan.

Ainoa toiveeni kuvista oli, että ne eivät missään nimessä olisi mitään mallikuvia. Halusin kuvat joissa näkyy, että meillä on hauskaa ja niin minä sain toivomani. Näin jälkikäteen kuvia katsellessani kiitän onneani, että pääsimme oikean valokuvaajan luokse, sillä en olisi ikinä saanut kuvattua tennareita noin hienosti. Tennareissa oli niin iso työ, että ne ansaitsivat tulla ikuistetuiksi kunnon kuvin. Valokuvaajan ottamat kuvat pääsevät omaan postaukseensa, kunhan vain osaan päättää, mitkä kuvat siihen tulevat. Tällä hetkellä olen pystynyt valitsemaan 22 kuvaa, mutta enhän minä ihan niin montaa voi yhteen postaukseen laittaa. Vai voinko?

Meillä oli kuvausrekvisiittana virkattu Twister. Muistaakseni kuvaajan idea oli, että käyttäisimme perinteisen twisterin sijaan virkattua versiota ja viime viikon pakersin sen kimpussa paniikinomaisesti joka ilta puoleen yöhön. Ehdin tehdä parisenkymmentä noin 18 senttiä halkaisijaltaan olevia lappua ja niihin hupeni yhteensä 330 grammaa lankaa. Käytin Seiskaveikan ja Isoveljen lisäksi joitain nimettömiä villalankoja varastoistani. Keltaisia lappuja taitaa olla kolmea eri sävyä, kun sain niihin niin hyvin menemään pikkukeriä isoäitini lankakassista. Kuvauksien jälkeen Twister ei jää tarpeettomaksi, sillä se pääsee paikallisen liikuntaseuran käyttöön.

Reseptivinkki: Helppo kanacurry

Pidämme mieheni kanssa intialaisesta ruuasta ja muutama kuukausi sitten löysin aivan ihanan kanacurryreseptin internetin syövereistä. Olen tehnyt tätä nyt neljä kertaa ja se aina on yhtä hyvää! Resepti on helppo, mutta se on englanniksi enkä harmikseni saanut lupaa sen suomentamiseen. Kannattaa silti nähdä kääntämisen vaiva ja kokeilla sitä! Ohje on oikeasti haudutuspadalle, mutta koska minulla ei ole sellaista, olen tehnyt kastikkeen ihan tavallisessa teflon-kattilassa. Ohjeen mukaan kanat laitetaan pataan raakana, mutta olen kyllä aina ensin pyöräyttänyt niitä pikaisesti pannulla ja sitten keitellyt kastikkeessa neljästä viiteen tuntiin. Garam Masalan määrää olen myös hieman vähentänyt, sillä mielestäni ainakin Santa Marian mausteseoksessa maistuu vähän liikaa kardemumma, mutta nämähän ovat vain niitä makuasioita joista voi olla montaa eri mieltä. Koska resepti on valmiiksi gluteeniton, teen itselleni ihan saman kastikkeen, mutta korvaan vain kanan tofulla. Naanleivän resepti löytyy myös samalta sivustolta. Voitelen Naanleivän aina paiston jälkeen voisulaan murskatulla valkosipulilla ja se on mieheni mielestä aivan taivaallista!

Vapriikki-Vintage

Kätkö Vintage

Oitin Soma-asu

Retrosisko

Retrosisko

VintagEija's

Viikonloppuna järjestettiin Tampereella Vapriikki-Vintage, jonka teemana oli 60-luku. Tapahtumassa oli erilaisia aarteita notkuva vintage-tori. Eniten tarjolla oli vaatteita ja kenkiä, mutta valitettavasti ne olivat hieman eri tyylisiä kuin mistä itse olen kiinnostunut. Retrosiskon kuvaaminen alkaa käydä jo perinteestä, mutta hänen värikäs myyntipaikkansa on aina yhtä ihastuttava. Hauska yhteensattuma oli se, että Retrosiskolla oli myynnissä samasta Tampellan kankaasta tehty pitkä hame, jota pari päivää sitten ihastelin Sateenkaaria ja Serpentiiniä -blogissa. Olen jo tottunut siihen, että nuo vanhat hameet ovat sellaisia aarteita, ettei niihin toiste törmää, mutta nyt sattui käymään hyvä tuuri. Valitettavasti hame jäi ostamatta, sillä se ei olisi mahtunut minulle edes pitkän paaston jälkeen.

Luultavimmin ensimmäistä kertaa vanhat tavarat eivät minua vetäneet tapahtumaan vaan sunnuntainen Anna Linnan luento: Keräilijän emaliaarteet. Annahan on toukokuun alussa ilmestyvän Emalikirjan toinen kirjoittaja eli oli mielenkiintoista päästä kuulemaan vähän maistiaisia tulevasta kirjasta. Luentoa kuunnellessa en voinut olla miettimättä, että olenkohan ikinä ennen ollut näin mielenkiintoisella luennolla. Uutta tietoa tuli sen verran paljon, että meinasin jo kaivaa muistiinpanovälineet esiin. Enää muutaman kuukausi ja pääsen nauttimaan upouudesta emalikirjasta. Hienoa että kirjailijat ovat paneutuneet teokseensa intohimoisesti ja odotettavissa on melkoinen tietopaketti niinkin ihanasta keräilykohteesta kuin kotimainen talousemali.

Tapahtumassa järjestettiin työpajoja ja muuta oheistoimintaa, joihin sai halutessaan osallistua. Säkenöivää kassitaidetta -työpajassa olisi päässyt koristelemaan kasseja, mutta sain unohtaa sen, sillä kotiinpaluuni olisi venynyt aivan liian myöhäiseksi. Helsinki Traditional Jazz Dance Company opetti 60-luvun tanssia, joka oli upeaa katseltavaa. Itse tyydyin seuraamaan sivusta, sillä kahdella vasemmalla jalalla tanssi ei käy niin kepeästi. Vintage-muotinäytös oli juuri niin hieno kuin mitä odotinkin sen olevan. Näytöksessä vilahti monia sellaisia vaatteita, jotka olisin kiljuen kelpuuttanut vaatekaappiini. Kaiken kaikkiaan minulla oli aivan ihana päivä! Kotiin lähtiessä oli mielestäni hävinnyt kaikki sen aamuiset harmitukset, joita kiire aiheutti. Lämmin kiitos tapahtuman järjestäneille loisteliaasta päivästä!