Aarteiden aarre!

Odotin viime viikon postipoikaa kuin pienenä tyttönä joulupukkia. Mulle vihjattiin netissä myynnissä olevasta kahvipurkista jota olen kaivannut jo pidemmän aikaa. Sydän pamppaillen maksoin ostokseni ventovieraalle ihmiselle ventovieraalla nettiostospalstalla ja jännitin, millainen myyjä kohdalleni osui. Olen kuullut ikäviä tarinoita nettikauppiaista jotka ovat rahat saatuaan kadonneet savuna ilmaan. Tällä viikolla Aamulehdessä oli juttua 21-vuotiaasta nuoresta miehestä joka oli huijannut 72.000 euroa netin myyntipalstoilla.

Minulla kävi tuuri! Ostokseni kotiutui ja kahvipurkkini oli vielä paremmassa kunnossa kuin mihin olin varautunut. Minulle on pari kertaa käynyt niin ettei netistä tehty ostokseni ole vastannut odotuksia. Tuote on huonommassa kunnossa kuin myyjä on antanut ymmärtää tai se on pakattu niin hentoisesti, ettei se ole selvinnyt ”hengissä” Itellan käsittelyssä. Varsinkin kun puhutaan ihan oikeasti vanhoista tavaroista, niiden kunto olisi mukava päästä toteamaan paikan päällä ennen varsinaista ostopäätöstä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. En usko että olisin pitkiin aikoihin saanut hyllyni reunaa koristamaan SOK:n Johanna kahvipurkkia. Mistähän johtuu että purkki on minulle niin mieleinen?

 

Olemme menossa lauantaina taas syömään. Meidän piti pistää elämä risaiseksi ja mennä kokeilemaan Ravintola Näsinneulaa. Joudumme kuitenkin odottamaan että ravintolan ruokalista vaihtuu, sillä heidän tämän hetkinen listansa ei houkutellut. Mieheni kollega vihjasi Ravinteli Berthasta. Yritin tehdä sinne pöytävarauksen eilen mutta ravintola on jo lauantaina täynnä! Kuulostaa hyvälle tulevan kannalta. Meidän on ehdottomasti päästävä käymään kyseisessä ravintolassa ja mielellään mahdollisimman pian.

Päädyimme kokeilemaan Hallituskadulla sijaitsevaa Ravintola Franklya. Ravintola on sekä minulle että miehelleni entuudestaan tuntematon. Emme muista että kukaan ystävistämmekään olisi käynyt siellä ennen. Jännityksellä siis odotamme mitä tuleman tuo.

Isoäidinneliöitä

Mä en ole varma mihin joudun näiden mun lankojen kanssa? Siivosin vaatehuonetta ja sain taas yhden pussillisen villalankoja vastaani. Viikko sitten löysin kirpulta 12 eurolla 20 kerää puuvillalankaa. Nehän olivat niin halpoja että mun oli pakko ostaa ne. Varmaankin kaksi vuotta sitten raahasin 100 euron langat kotiin kun halusin kutoa itselleni neuletakin. Langat koristavat edelleen vaatehuoneeni hyllyä. Ne eivät paljoa lämmitä jos vain lepäävät laatikoissa.

Vaikka langat tuntuvat vain seisovan kaapeissani, mä kudon ja eteenkin virkkaan jonkun verran. Mä en voinut sietää koulussa virkkausta mut oon aikuisiällä hurahtanut siihen pahemman kerran. Löysin aikoinaan kirpulta 70-luvulla tehdyn Virkkauskirjan josta on ollut paljon apua. Jos ikinä törmäät kirjaan jossain kirpulla, mä suosittelen ostamaan! Kirjassa on ohjeet ihan perusvirkkausmalleihin ja jos itsellä loppuu ideat kesken, Internetin ihmeellinen maailma tarjoaa kyllä vinkkejä!

Mä oon saanut myös pari isoäidinneliöistä koottua vilttiä tehtyä. Tosin molemmat viltit ovat kooltaan pienen pojan vilttejä. Mulla ei ole vielä riittänyt inspiraatiota tehdä isoa. Ylhäällä olevassa kuvassa kirjan alla on toinen vilteistä jonka virkkasin pojalle vaunuihin. Se on tehty Novitan Polku-lanngasta. Liukuvärjätystä langasta on tosi helppo tehdä vilttejä kun ei tarvitse murehtia lankojen päättelystä.

Kävin mieheni kanssa muutama vuosi sitten Amsterdamissa. Aamiaispaikkaa etsiessämme löysimme kahvilan jonka terassi suurin piirtein huusi meidät luokseen. Eikö olekin viehättävä?

Amsterdam oli aivan ihana kaupunki. Luultavimmin mun lemppari matkakohde. Monen vuoden ajan toivoin pääseväni sinne ja pääsiäisenä 2011 matkustimme sinne. Juoksemme normaalisti lomamme ajan nähtävyydeltä toiselle mutta Amsterdamissa keskityimme vain lomailuun. Kävelimme pitkin kanavan rantoja ja pysähdyimme pieniin kahviloihin tai ravintoloihin välillä. Ihmisten avoimuus ja ystävällisyys teki muhun suuren vaikutuksen. Haluaisin sinne vielä uudestaan. Ehkä vielä joskus pääsenkin!

Helppo ja nopea suklaakakku

Puhelin soi ja saatte tietää että teille on tulossa vieraita vähän ajan päästä. Apua! Mitään ei ole tarjottavaksi! Tämä on hyvä perussuklaakakun ohje, jonka tekeminen onnistuu vajaassa tunnissa. Kaikkia raaka-aineita löytyy ainakin meidän kaapeista aina. Jos makea voikuorrute tuntuu liian raskaalta, sitä ei ole pakko tehdä. Olen tehnyt kakku ilman sitä ja koristellut tuolloin kakun vain tomusokerilla.

Näitä tarvitset kakkupohjaan:
3 rkl kaakaojauhetta
125 g voita tai margariinia
3 rkl vettä
1,5 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniljauutetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl jauhoja

Kuorrute tulee näistä:
125 g voita
1 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Näin se käy:
Ota kuorrutteen voi sulaan huoneenlämpöön. Sulata kattilassa taikinan rasva. Sekoita joukkoon kaakaojauhe, vesi ja 0,5 dl sokeria. Nosta sivuun jäähtymään.
Vatkaa munat ja jäljellä oleva 1 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varoivaisesti joukkoon vaniljauute. Siivilöi taikinaan jauhot ja leivinjauhe. Kääntele varovaisesti joukkoon jäähtynyt rasva-kaakaoseos. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa n. 25-30 min. Kokeile tikulla että kakku on kypsä.

Kun kakku on jäähtynyt, tee kuorrute. Vatkaa pehmennyt voi, tomusokeri ja kaakaojauhe kuohkeaksi vaahdoksi. Jos kuorrute tuntuu liian paksulta, sitä voi notkistaa tilkalla maitoa. Levitä kuorrute kakun päälle. Koristele kakku halutessasi suklaarouheella.

Kevättä rinnassa!

Oletteko huomanneet että aamulla on valoisaa jo ennen kahdeksaa? Illalla voi mennä ulos vielä viiden aikaan eikä tarvitse pelätä että eksyy pimeyteen. Linnut laulavat. Aurinko lämmittää säteillään ihan erilailla kuin kuukausi takaperin. Kuljemme kohti kesää. Ei mene kauaakaan kun ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät tienvarsille. Viiden kuukauden päästä voi jo katsella ensimmäisiä kanttarelleja metsästä. Ei ole parempaa kesäherkkua kuin uudet perunat ja kanttarellikastike. Paitsi ehkä tuoreet mansikat ja kermavaahto, tai tuoreet vadelmat suoraan puskasta napsittuna tai tai... Kesä on täynnä herkkuja!

Mä käyn itse keräämässä sienet. Aluksi turvauduimme vanhempieni sienisaaliisiin mutta pikku hiljaa opin löytämään itse omat sienemme. Ei ole olemassa mitään niin ihanaa kuin metsä. Nautin sen rauhallisuudesta. Metsässä haluan olla yksin. Jos satun näkemään muita ihmisiä, juoksen nopeasti toiseen suuntaan. Kuuntelen kuinka tuuli kuiskii puissa. Imen keuhkot täyteen raitista ilmaa. Lataan itseni täyteen metsän antamaa energiaa ja palaan metsästä seesteisessä mielentilassa. Käyn talvisinkin metsässä lähes joka päivä, mutta talvisin metsällä ei ole sellaista vaikutusta kuin kesäisin.

Mulla on mieheni kanssa huomiseksi pöytävaraus Tampereelle Saludiin. Mä odotan kuin kuuta nousevaa että pääsen herkuttelemaan. Meidän alkuperäinen sopimus oli että käymme vain sellaisissa ravintoloissa ruokailemassa joissa emme ole ikinä ennen käyneet. Huomattuamme kuitenkin Saludin vaihtaneen ruokalistaa, halusimme molemmat päästä testaamaan sitä. Salud on tähän asti ollut meidän lempiravintolamme. Odotukset ovat jälleen korkealla! Aion syödä itseni huomenna niin täyteen herkkuja että mieheni joutuu kantamaan mut autoon!

Kesä, se tulee vielä!

Maailman paras kalakeitto!

Mun on jaettava teille tämä lohikeiton ohje. Mielestäni ei ole kalakeittoa joka sen maussa voittaisi. Tämä ei ole kevyemmästä päästä oleva keitto mutta eihän sitä joka päivä tarvitse Koskenlaskijalla mässäillä.

Välillä haaveilen omasta pienestä kahvilasta ja tämä keitto olisi ehdottomasti lounaslistalla. Tarjoilisin sen ontoksi kaiverretun ruislimpun sisällä.

KOSKENLASKIJA-SAVULOHIKEITTO

n. 4 – 6 annosta

Näitä tarvitset:

6 keskikokoista perunaa
6 porkkanaa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
n. 250 g savustettua lohta
1 pkt paprika Koskenlaskijaa
n. 1 dl maitoa
vettä
suolaa

Ja näin se käy:

Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Kuori sipuli. Peitä kasvikset vedellä ja laita ne kiehumaan. Vettä ei kannata laittaa enempää kuin että ne juuri ja juuri peittävät kasvikset. Nakkaa mukaan kasvisliemikuutio ja mausta ripauksella suolaa. Kun kasvikset ovat pehmenneet, sekoita sekaan paloiteltu Koskenlaskija. Itse laitan kerralla koko paketin mutta juustoa voi laittaa vähemmän jos maku tuntuu voimakkaalta.  Kun juusto on sulanut, kaada sekaan maito ja murenna lohi isohkoina paloina. Anna keiton pulpahtaa pari kertaa mutta älä enää anna kiehua! Poimi kokonainen sipuli pois. Tarkista keiton maku. Jos keitto on liian voimakasta, sitä voi laimentaa maidolla. Jos keitto on liian mietoa, osta toinen paketti Koskenlaskijaa! Ja ei muuta kuin herkuttelemaan!

Pihalla paistaa aurinko siniseltä taivaalta! Mun on ihan pakko keittää itselleni mukillinen kaakaota ja mennä ulos nautiskelemaan. Näin ihanaa ilmaa ei saa tuhlata neljän seinän sisällä!

Tätä keittoa ei voi syödä vain yhtä lautasellista!

Uusi vuosi, uudet herkut

Mihin nämä päivät oikein katoaa? Savuna ilmaan? Mä en oikeasti ymmärrä kuinka aika menee näin nopeasti. Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui. Mä en tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta koska niitä ei tunnetusti tule pidettyä. Sen sijaan tein mieheni kanssa joululupauksen: Käymme vuonna 2013 vähintään kerran kuukaudessa ulkona syömässä!

Mieheni kanssa emme juokse baareissa ryyppäämässä emmekä törsää omaisuuksia uusiin vaatteisiin. Kahteen vuoteen emme ole matkustelleet joten eiköhän meille sallita pieniä hemmotteluhetkiä ja irtiottoja arjesta edes kerran kuussa. Yksi syy miksi haluan päästä ravintolaan syömään, on se että mielestäni meidän menu kotona jauhaa koko ajan samaa. Kaipaan ideoita!

Mulla on paha tapa alkaa harjoitella kotona ravintolassa syötyjä annoksia. Miehellä tulee varmaan vieläkin Beurre Blanc -kastike korvista. Pari vuotta sitten kokeilin luultavimmin kymmentä eri reseptiä onnistumatta tekemään yhtä kermaista ja täyteläistä kastiketta kuin Tampereen Saludissa sain paistettujen ahvenien kanssa. Uskaltaisinko vielä kokeilla? Edes kerran? Olisi ihana tarjota keväällä tuoreiden parsojen kanssa ahvenia ja viini-voikastiketta.

Kävimme jo viikko sitten Tampereen Pizzeria Napolissa. En laske tätä vielä tammikuun ravintolassa käynniksi vaikka sainkin maailman ihaninta pitsaa. Otin pitsaani pinjansiemieniä, rucolaa, tomaattia ja tuoremozzarellaa. Se oli taivaallista! Olemme käyneet useamman kerran Napolissa pitsalla ja koskaan syömässäni pitsassa ei ole ollut mitään moitteen sanaa. Ravintola palvelu on ystävällistä, salaattipöytä on oikein hyvä. Valitettavasti annoksiaan joutuu välillä odottamaan pidemmänkin aikaa, mutta me yleensä varaudumme siihen ja menemme syömään maailman parhaan pitsamme ajan kanssa.

Olemme jo sopineet tammikuun ravintolamme. Menemme syömään Stefan's Steak Houseen. Emme ole vielä kertaakaan käyneet siellä joten nyt on hyvä syy kokeilla mitä herkkuja heillä on tarjota. Nyt minulle tuli ruuasta puhumisesta niin kova nälkä että joudun laittamaan teeveden kiehumaan ja katsomaan itselleni jotain pientä syötävää. Oikein hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Jouluherkkuja: mätiä ja smetanaa. Ostin itselleni joululahjaksi Grapponian jälkiruokakulhot jotka tulivat heti jouluna käyttöön.

Toffeemarenkeja

Ensilumi tuli maahan ja suli ihan yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Se hyvä puoli näissä lumettomissa alkutalvissa on, että tämmöinen hieman laiskempi haravoija saa pihahommiinsa lisäaikaa vielä pitkälle marraskuuhun. Mun on myönnettävä että vasta viime viikolla saimme viimeiset lehdet haravoitua pihasta. Luultavimmin sateinen kesä ja syksy ovat vaikuttanut siihen ettei ole oikein tehnyt mieli mennä kuopsuttaan puutarhaan. Mutta mun on myönnettävä, mä odotan lunta!

Lapsen saamisen myötä mä olen alkanut leipoa ja kokeilin ekan kerran tehdä itse marenkeja. Suklaata ei oikein tehnyt mieli joten mies ehdotti toffeeta. Mä kauhistelin, että hulluko se on? Toffeeta ja marenkia kimpassa? Kuinka makeita niistä oikein tulee? Onneksi kokeilin. Ne ovat aivan taivaallisia! Mun on pakko jakaa tää resepti teille.

Toffeemarengit

Toffee
n. 1 rkl voita
2 dl sokeria
2 dl kermaa

Sulata voi pannussa ja sekoita siihen sokeri ja kerma. Sekoittele seosta pannulla kunnes se on vaaleanruskeaa. Kaada seos kulhoon.

Valkuaisvaahto
4 munan valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl maissijauhoja (Maizena)
3-4 tl sitruunamehua.

Laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen.
Erottele valkuaiset. Vaahdota valkuaiset ja puolet sokerista. Sekoita maissijauhot loppuun sokeriin ja vatkaa se valkuaisvaahdon sekaan. Jatka vatkaamista niin kauan kunnes vaahto on kiiltävää ja pysyy kulhossa. Sekoita joukkoon sitruunamehu.

Riko osittain kovettunut toffee haarukalla muruksi. Kääntele toffee varovaisesti valkuaisvaahdon sekaan. Mä tykkään jättää toffeen raidoiksi eli käännän vain pari kertaa seosta.

Lusikoi leivinpaperilla päällystetylle pellille haluamasi kokoisia marenkikasoja. Mä saan vaahdosta n. 10 kpl marenkeja. Tällöin ne ovat sopivan kokoisia mahtumaan meidän piparipurkkiin.
Paista marenkeja uunin keskitasossa n. 2 tuntia. Mä jätän marengit vielä yön yli uuniin seisomaan jotta kovettuvat kunnolla.