Minulle on oikeastaan koko opintojen ajan ollut selvää, että suuntaan ohjaustoimintaan ja siitä teen myös näytön. Toivon, että pääsen jonain päivänä ohjaamaan kudontaa jonnekin kudonta-asemalle ja monet tekemäni harjoitukset ja työt ovat tukeneet tätä tulevaisuuden suunnitelmaa. Tämän takia tein myös opintojen molemmat työelämään tutustumisjaksot kansalaisopistoilla. Ekan harjoittelujakson tein heti opintojeni alussa Valkeakoski-opiston kudonta-asemalla Pellavapäässä (aivan ihana paikka) ja toisen pidemmän harjoitteluni tein vuoden myöhemmin Vanajaveden opistossa.
Vanajaveden
Opisto järjestää kudontakurssin kerran vuodessa Ammattiopiston
Tavastian tiloissa, kun opiskelijat ovat harjoittelujaksolla ja luokat
tyhjänä. Kudonnan opettajani vetää kurssia ja kutojilla oli opetusta kerran viikossa, mutta muuten he saivat
tulla koululle kutomaan oman aikataulun mukaan. Olin heidän apunaan
koululla päivisin auttamassa puiden rakentamisessa ja kutomisessa.
Kudontakurssille osallistui monta vasta-alkajaa, joten päiväni olivat
hyvin kiireisiä, kun juoksin kangaspuilta toiselle.
Oli todella outoa tulla koululle sateisina syysaamuina, kun koululla oli
hiiren hiljaista ja pimeää. Silloin kun kurssilaisia ei ollut paikalla
kudoin koulun myymälään kilpikangasliinoja ja pannunalusia. Lisäksi
pääsin opastamaan kahta opiskelijaa, jotka aloittivat kudonnan opiskelun
kesken vuoden ja tekivät mattojaksoa muiden ollessa työharjoittelussa. Harjoittelujaksoni kesti pari kuukautta, joka meni lähes huomaamatta.
Varsinainen ohjaustoiminnan näyttöni oli opastaa
ensimmäisen vuosiluokan opiskelijoita kutomaan lenkkimohair-huiveja, jotka karstattiin ihanan pörheäksi.
Kerroin opiskelijoille lenkkimohairin kutomisesta ja karstaamisesta ja ohjasin heidät huivin suunnittelun alkuun. Minulla oli ohjeistuksen tukena Powerpoint-esitys, kirjallinen huiviohje sidontoineen ja tietysti kudotut mallikappaleet ennen ja jälkeen karstausta. Opastuksen jälkeen neuvoin opiskelijoita tarpeen tullen.
Kudoin
mallikappaleeksi yhteensä viisi huivia, joista neljään tein kierrehapsut
kangaspuissa. Tekniikka on neuvottu Kankaankutojan ammattitekniikka -kirjassa. Kierrehapsut tehdään normaalisti vasta
puistaoton jälkeen, mutta karstattaville villatöille se voidaan tehdä jo
puissa. Shaalien tai huivien väliin jätetään tarpeeksi pituutta molempien töiden
hapsuihin, jotka kierretään ja lukitaan paksummalla langalla.
Karstauksen jälkeen työt erotetaan toisistaan ja karstaus estää
hapsujen purkautumisen. Hapsuihin ei siis tule lainkaan solmuja.
Huonona puolena tässä hapsujen teossa oli se, että jos huivien
ensimmäiseen ja viimeiseen huiviin tehtiin hapsut jo puissa, alkusolmuja
ja tutkaimia ei pystynyt käyttämään hyväksi vaan ne menivät hukkaan.
Toisen loimista tein siten, että kiersin hapsut myös alkuun ja loppuun, mutta toiseen huiviin tein hapsut puissa vain keskelle ja päiden hapsut kiersin pöydällä puista oton jälkeen. Tarkoitus oli, että näyttäisin tämän tekniikan opiskelijoille, mutta se
ei ollut niin näppärä kuin oletimme, unohdimme hapsujen teon ja opetin
kurssilaisille puolauksen.
Ohuita lankoja kudotaan rullasukkuloilta, joissa lanka on puolattu pahviselle tai paperista tehdylle puolan pohjalle. Puolaus on alkuun vähän vaikeaa ja vaatii harjoittelua, mutta se on pakko opetella, jos aikoo kutoa muutakin kuin mattoja ja poppanaa. Kerroin opiskelijoille erilaisista rullasukkuloista, tein kirjalliset ohjeet puolaukseen, näytin miten lankaa puolattiin käsinpuolauslaitteella ja sähköisellä. Lisäksi tein vielä videon, missä näytän miten saa puolattua napakoita puolia.
Elimme taas tuolloin poikkeusaikoja ja varsinainen näytön arviointi pidettiin myöhemmin. Vastuuopettajani oli paikalla seuraamassa ohjaustani, mutta kerroin näytön arvioinnissa toiselle arvioijalle, miten olin toteuttanut näytön. Muistaakseni siirryimme taas pari päivää näytön arvionnin jälkeen pitkään etäopetukseen. Sain kuitenkin tämänkin näyttöni suoritettua ja hyväksyttiin. Opintoni otti ison harppauksen eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti