Kehäkukka- ja auringonkukkavärjäystä

"Jos aina teet sitä, mitä olet aina tehnyt, saat aina sitä, mitä olet aina saanut."

- Albert Einstein

Kasvivärjäys on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta se on jäänyt kokeilematta lähinnä sen takia, ettei kohdalleni ole osunut mitään kurssia ja koin sen vaikeaksi ilman opetusta. Tänä kesänä sitä on tupsahdellut kuitenkin niin paljon esiin, että hyppäsin virran mukaan ja aloin tutustua tarkemmin kasvivärjäykseen ja pari viikkoa sitten järjestetyn Luonnonvärityöpajan jälkeen uskaltauduin lähteä kokeilemaan omin päin värjäystä (työpajasta voit lukea lisää täältä). Vanhan alumiinikattilan löysin kierrätyskeskuksesta eurolla ja ukkokulta osti minulle Motonetistä keittolevyn ja lämpömittarin. Pienen ja karmivan hintaisen alunapurkin ostin apteekista (seuraavan kerran tiedän ostaa sitä jostain nettikaupasta) ja luonnonvärityöpajasta ostin viinikiveä. Ruokakaupasta ostin Novitan valkoista seiskaveikkaa.

Koska apunani oli kaksi pientä poikaa, otin tavoitteeksi, että värjäysaineet on löydyttävä omasta pihasta ja mahdollisimman helposti. Omenapuun lehtien ja auringonkukkien ja lehtien lisäksi halusin kokeilla kehäkukilla värjäystä. Meillä kasvoi niin valtavasti kehäkukkaa, että sitä jäi vielä kuivaamisen ja öljyjen teon jälkeenkin, joten vaihtoehtona oli, että joko halla tai minä vien ne. Kukintoja en saanut ihan riittävästi, joten keräsin lisäksi myös lehtiä ja nuppuja. Omenapuun lehdet olivat ainoat joita liotin yön yli, mutta muita aineksia keitin tunnin ja siivilöinnin jälkeen lisäsin langat kattilaan. Minulla meni keitokset niin myöhäisiksi, että auringonkukkalangat jätin kattilaan yöksi ja niiden väri on hieman epätasainen. Se luultavasti johtuu siitä, että väriaines painui yön aikana kattilan pohjaan ja siellä olleet langan saivat tujumman liemen. Kehäkukkien kanssa olin jo sen verran viisaampi, että kaadoin liemen lankoineen alumiinivannaan ja jätin huuhtelun aamuksi.

Väreistä tuli aivan mahtavia ja miten ne sopivatkaan yhteen! Kehäkukkien liemi olisi saanut olla vähän vahvempi, vaikka lankojen haalean vaaleavihreä on kyllä upea sävy. Mielenkiintoista nähdä miten se pysyy langoissa. Olen niin onnellinen langoistani ja siitä, että uskaltauduin lähteä kokeileen kasvivärjäystä vielä tämän syksyn aikana ja vieläpä yksin, vaikka jännitin sitä ihan hirvittävästi. Loppujen lopuksi kasvivärjäys olikin ihan helppoa ja yllättävän siistiä. Vaikka huuhtelin langat pesuhuoneessa, enkä kaivon vieressä niin kuin aluksi suunnittelin, pesuhuoneemme on ihan puhdas ja siisti! En silti ajatellut kuivattaa talveksi mitään, sillä varsinkin auringonkukkakeitos haisi niin hirmuiselle, etten sisätiloissa alkaisi keitellä sitä. Nyt on pitkä ja pimeä talvi aikaa opiskella lisää värjäyksestä ja oppia vähän sen hienosäätöä. Pikkusormen annoin väripadoille jo aikoja sitten, mutta nyt ne veivät käden lisäksi ihan koko mimmin. Mukavaa sunnuntaita sinulle! Taidan alkaa keriä lankojani!