Puuh... Se on OHI! Onneksi se on ohi! Onnetar suosi meitä ja saimme myyntipaikan Moron peräkonttikirppikselle. Tämä oli kolmas kerta, kun pääsimme myymään kahdesti vuodessa järjestettävälle suurkirppikselle. Tampereen Keskustorille kokoontui 400 myyjää autoineen ja lisäksi läheiseen puistoon levitti vilttinsä ja pöytänsä 60 myyjää. Myyjäksi pääseminen on suoranainen lottovoitto, sillä Keskustorilla pääsemme samasta määrästä tavaraa eroon kuin tavallisella kirppiksellä kuukaudessa.
Viime viikko kuluikin siis tavaroiden pesemisessä ja pakkaamisessa. Huutokaupoista ylimääräisenä tulleet kankaat, peltipurkit ja kirjat pääsivät mukaan. Kirpputoreilta tehdyt heräteostot, kaikkien sukulaisten ja jopa ystävien romppeet pakkasimme kuplaan ja suhautimme aamun sarastaessa Tampereelle. Kun saavuimme paikalle, ensimmäiset asiakkaat olivat jo kiertämässä autoja vaikka kello ei ollut vasta kuin seitsemän. Ensimmäinen kuva on otettu aamulla saapuessamme, mutta harmikseni unohdin ottaa toisen kuvan myöhemmin kun torilla oli täysi tohina päällä.
Sää suosi tapahtumaa ja ihmisiä oli valtavasti! Muihin vuosiin verrattuna ihmisiä riitti ihan loppuun asti, mikä oli aivan mahtavaa! Meillä oli myynnissä Finelin Vegeta ja Neptun kattilat ja jos olisimme saanut euron jokaisesta kattilan pyörittelystä, olisimme voineet varata tältä istumalta etelänmatkat. Ne olivat oikeat magneetit, jotka imivät ihmisiä autollemme. Peltipurkkini taisivat huveta puoleen, lelut saivat uudet leikkijät ja pääsin eroon kankaistani. Mutta saimmeko kaikkea myytyä? No emme ihan...
Näin lohduton näky odotti, kun kurvasin kotipihaan kuplalla tapahtuman päätyttyä. Positiivisesti ajateltuna, onneksi kaikki tavarat mahtuivat kuplaan. Aamulla jouduimme lähtemään kahdella autolla liikenteeseen, sillä kaikki myytävä ei mahtunut kuplaan. Arvasin, että hieman yliammuin varustautumisessa, mutta niin minulla usein käy. Onneksi tuttavamme lupasi ottaa vastaan lastenvaatteemme ja ensi viikolla varaan taas pöydän paikalliselta kirppikseltä ja kannan loput sinne.
Pahoitteluni, että kuvat ovat vain omista tavaroistani, enkä voi esitellä mitä ihanuuksia muilla olisi ollut tarjolla. Ainoa kurja puoli myyjänä olemisessa on se, etten pääse kiertämään ja penkomaan muiden aarteita. Koko tapahtuma menee osaltani hieman ohi. Tosin se ei ole kovin huono asia, kun ottaa huomioon kuinka paljon nurkissamme on ylimääräistä tavaraa.
Aamulehden sivuilta löytyy ilmainen juttu tapahtumasta kuvineen. Kannattaa vilkaista!
Olethan jo osallistunut Helsinki Retro & Vintage + Design Expon pääsylippujen arvontaan? Jos et, osallistuthan pikaisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti