Syksy saapui ihan yllättäen. Yhdessä yössä ihanan lämpimät syyspäivät vaihtuivat tuuleen ja vesisateeseen. Ensimmäinen yöhalla vei mennessään kesäkurpitsat, mutta onneksi olin ehtinyt poimia kaikki pienetkin kurpitsat talteen, joten menetyksemme ei ollut suuri. Peittelin avomaankurkun harsolla, jotta sen pienen pienet kurkunalut selviäisi halloista. Elättelen toiveita, että saisimme vielä muutaman kurkun pöytään, vaikka maustekurkkuhaaveet olen jo haudannut aikoja sitten.
Kaikki tomaatit keräsin korokepenkistämme hallalta turvaan. Niitä saimme ihan kohtalaisesti, mutta en minä niistä mitään ketsuppia tai tomaattikeittoa ole päässyt tekemään. Vein vihreät tomaatit vanhaan koksihuoneeseen keräämään väriä ja sieltä olen aina hakenut lautasen reunalle ihania, pieniä, makoisia herkkuja. Kasvikaapissa kasvaneet ovat olleet puolta pienempiä eikä niitä ole tullut kuin muutamia, mutta ne ovat olleet sitäkin makeampia. Ne ovat kelvanneet lapsille karkeista. Chilit kukoistavat edelleen kasvikaapissa. Ihan näinä päivinä ne on kuitenkin otettava talteen ja mietittävä mitä niille teen. Kuivaanko, pakastanko ne vai tekisinkö kenties paholaisen hilloa?
Emme ole tehneet mitään puutarhassa kuluneen kuukauden aikana. Ainoa mitä keksin, on se, että nostimme perunat maasta. Loput matoiset siiklit päätyivät peurojen ruokapöytään. Yllätykseksemme matoset eivät välittäneet rosamundasta niin paljoa kuin siiklistä, joten saimme vielä itse muutaman rosamundan syödäksemme. Kauhulla odotan miltä maa-artisokkamme näyttävät. Varret niissä ovat kyllä niin komeat, että varovaisesti elättelen toiveita, että matoset ovat tyytyneet vain perunoihin. Ovathan ne jättäneet palsternakankin rauhaan, joka on meillä vielä maassa.
Kukkakaalit ovat komean näköisiä, mutta missä se niiden syötävä osa on? Kaali on tyhjää täynnä. Minähän kylvin siemenet myöhään ja taimet olivat todella heiveröisiä kun vein ne ulos, eli on ihme, että ne ovat jaksaneet kasvaa. Pelkillä kukkakaalin lehdillä emme taida vatsojamme täyttää, mutta ei se meidän punajuurillakaan täyty. Suurin osa niistä on ollut peukalon pään kokoisia, mutta ne muutamat jotka olemme syöneet, ovat olleet uskomattoman maukkaita. Minun on ihan ehdottomasti kasvatettava punajuurta jatkossakin.
Rikkaruohot rehottavat kasvimaallamme, mutta en jaksa kantaa niistä huolta enää näin syksyn tullen. Odotamme, että sitkeästi kukkiva kehäkukka luovuttaa ja vasta sitten laitamme kasvimaan pakettiin. Käännämme maan ja kärräämme kompostista vähän lisäravinnetta. Loputkin kasvien varret nyhdämme pois ja viimeistään tuolloin annan kyytiä rikkaruohoille. Kun se on tehty, voimme antaa kasvimaalle rauhan. Vasta keväällä palaan teekuppi kädessä kiertelemään pitkin sen laitamia ja alan suunnitella edessä olevaa kasvukautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti