Gluteeniton sitruunakakku - täydellinen kesäkakku!

"Kakku päivässä pitää farkut piukkana."

- Johanna N

Tämä ihanuus syntyi vahingossa viime talvena, kun yritin leipoa toscakakkua. Otin kakkupohjani ulos uunista ja huomaamattani maistelin puolet kakusta. Kun suljin silmäni, pystyin hyvin kuvittelemaan, miten taivaalliselta sitruunainen, kuohkea kakku maistuu tuoreiden mansikoiden kanssa. Kakku on aivan ihanaa sellaisenaan, mutta vielä parempaa se on tuoreiden marjojen kanssa. Tähän sopisi päälle vielä joku ihana makea marjakastike tai kiille, mutta en oikein tiedä, että millainen. Ehdostuksia otetaan mielellään vastaan!

Mustikoita ei ihan vielä löydy metsistä, enkä raskinut ostaa kahdeksan euron espanjalaisia pensasmustikoita, joten kaivoin pakkasesta viime kesäisiä marjoja tuoreiden, kotimaisten mansikoiden kaveriksi. Marjojen alla on makea, viime kesänä keitelty kuningatarhillo. Uskotteko, ettei kakku kestänyt kauaa, kun ukkokullan ja pikkuväen kans pääsimme sen kimppuun. Tässä on sinullekin ihana resepti, jolla voit  yllättää vaikka juhannusvieraat. Itselläni kakku laskutui keskeltä tuollaiseksi kulhomaiseksi parissa tunnissa, mutta silti se on ihanan kuohkea.

Gluteeniton sitruunakakku

Näitä tarvitset:
3 luomumunaa
1 ½ dl sokeria
½ dl maitoa
½ dl sitruunamehua (1-2 sitruunaa)
½ dl rapsiöljyä 
2 ½ dl Semperin Fin mixiä
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

Päälle:
Hilloa ja marjoja

Näin se käy:
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita siihen varovaisesti yksi kerrallaan maito, sitruunamehu ja öljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne taikinaan. Sekoita hyvin, mutta varovaisesti. Kaada kakku irtopohjavuokaan ja paista uunin keskitasossa 180 asteessa n. 25-30 min. Kokeile tulitikulla, että kakku on kypsää. Anna jäähtyä.

Nosta jäähtynyt kakku lautaselle ja levitä sen päälle hilloa ja kippaa marjoja päälle. Koristele haluamallasi tavalla, keitä kahvit ja säästä pikkupala muillekin! Eikö ollutkin ihanaa?

Pulleita ja pehmoisia virkattuja kukkia

Kerroin teille pari viikkoa sitten virkkailevani ympyröitä ja niistä syntyi pieniä ja muhkeita kukkia, jotka pääsevät koristamaan pikkuväen huoneen ikkunaa. Nämä olivat aivan ihania ja niin helppoja tehdä, joten sopivat myös aloittelevalle virkkaajalle. Näitä varten sinun ei tarvitse osata muuta kuin ympyrän virkkaus. Jos haluat virkata vuoroin kiinteitä silmukoita ja pylväitä, voit luntata ohjeen siihen aikaisemmasta postauksestani (löydät sen täältä). Tämä on aivan ihanteellinen jämälankatyö, koska yhteen kukkaan ei kulu paljoa lankaa, jos ympyröistä tekee raidallisia. Ihania nämä ovat tosin yksivärisenäkin. Virkkasin kukkani Lankasatamasta viime kesänä saadusta ihanan pehmoisesta Cataniasta kolmosen koukulla.

Virkkasin erikokoisia ympyröitä siten, että tein aina kaksi samanlaista ympyrää. Isoimman ympyrän halkaisija on n. 10 cm ja pienimmän n. 6 cm. Virkkasin piilosilmukoilla kaksi samanlaista ympyrää ulkoreunoiltaan kiinni toisiinsa, niin että ne muodostivat pienen pussin. Tällä viimeisellä kierroksella en lisännyt enää silmukoita. Noin pari senttiä ennen kuin kierros oli lopussa, täytin sen vanulla ja virkkasin ympyrän kiinni. Kun kaikki langanpätkät oli päätelty, tein pienistä, muhkeista tyynyistäni kukkia pujottamalla parsinneulalla vähän paksumman langan ympyrän keskiosasta läpi ja taas samalta puolelta uudestaan läpi. Tämän työn ainoa vaikeus oli se, että osasin kiristää lankaa sopivasta, niin että kukan terälehdet olivat samankokoisia. Kiinnitin kukat toisiinsa langalla, niin että niistä syntyi kukkaköynnöksiä.

Löysin näiden kuvan jo aikoja sitten Pinterestistä ja tämä on ollut sellainen työ, jonka tekemistä olen suunnitellut jo pitkään, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Alkuperäisissä kukissa langat kulkevat napin lävitse, mutta en löytänyt mieleisiä nappeja varastosta, joten jätin ne pois. Mielestäni kukat ovat aivan ihanat näinkin! Kuvausteknisistä syistä en kuvannut kukkia ikkunassa, vaan terassilla eilen illalla kymmeneltä! Tunnustan muokanneeni kuvia, mutta eikö Suomen kesä olekin upea ja niin ihanan valoisa! Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle! Tavataan taas muutaman päivän päästä! 

Pakkasten paukkuessa pikkuväen ikkunassa roikkui lumiukkoja, joiden kuvat ja ohjeet löydät täältä. 

Kankaan värjäystä ja kuviointia

Tämä viikko on vierähtänyt kansalaisopiston kankaan kuviointi -kurssilla. Tämä oli nyt toinen kerta (ensimmäisestä kerrasta voit lukea täältä), kun pääsin väripatojen ääreen ja kokeilemaan erilaisia värjäys- ja kankaankuviointimenetelmiä. Ajatuksenani oli, että värjään kuteet seuravaan kahteen mattoon ja tutustun ikat estovärjäysmenetelmään, mutta asiat eivät menneet ihan niin kuin piti. Minulla oli vähän lapsellinen ajatus mennessäni kurssille, että värjäämällä kuteet itse saan niistä juuri oikean sävyisiä. Näillä värjärin taidoillani ei kuitenkaan ollut yhtään varmaa, että mitä sieltä väripadasta nousee.

Värjäsin liukuvärjättyä trikookudetta sinisellä, keltaisella ja niistä sekoitetulla vihreällä reaktiovärillä. Pistin kattilaan sen verran vettä, että kuteet juuri ja juuri peittyivät ja kaadoin kipoista väriainetta eri kohtiin kattilaa. Tämä oli oikeasti todella vaikeaa, sillä vain yksi erä onnistui niin, että siinä näkyy edes vähän keltaista ja turkoosia ja muut vyyhdit ovat enemmän tai vähemmän vihreitä. Onneksi se ei oikeastaan haittaa sillä pidän kuteistani kirjavan vihreänäkin ja olen tyytyväinen siitä, ettei kuteista paista niiden valkoinen pohjaväri. Tein vyyhdeistä yhtä pitkät mitä loimeni on leveä, joten on aika mielenkiintoista nähdä, miten kuteet käyttäytyvät valmiissa matossa. Olen aivan varma, että näistä tulee ihanat lastenhuoneen matot. Vaikka kuteiden värjäys ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, en aio lannistua vaan kokeilen tätä toistekin.

Kolmen päivän kankaan kuviointikurssilla oli aikaa kokeilla vähän muutakin, joten pääsin kokeilemaan kankaan painantaa. Käytin opiston seuloja ja niissä valmiina ollutta perhoskuviota ja tein itselleni perhoskankaan. Kangas oli jo valmiiksi turkoosin värinen ja painoin siihen pigmenttipastalla tumman harmaita perhosia, jotka silitettiin kiinni. Valitettavasti en muista tästä menetelmästä oikein mitään, mutta kuulette varmasti tästä vielä, sillä ihastuin kankaaseen niin paljon, että seuraavalle kurssille ostan oman seulan ja etsin tai piirrän jonkun kuvan, mitä voin painaa kotonakin. Perhoskankaasta ajattelin ommella itselleni mekon tai tunikan, mutta kuvatessani sitä, tulin ihan siihen lopputulokseen, että siitä puuttuu jotain. Taidan kokeilla kankaaseen jotain estovärjäysmenetelmää ja teen kankaasta kirjavan.

Viimeksi ihastelin erään rouvan ikat-kankaita ja nyt halusin kokeilla tätä itse. Ikat on yksi ikivanhoista Shibori estovärjäysmenetelmistä, jossa kangas taitellaan ja osa siitä suojataan, ettei väri pääse värjäämään koko kangasta. Minulla oli vähän järeämmät välineet tähän touhuun, sillä ruuvasin mummolan vanhan lakanan ruuvipuristimen väliin ja kuvio syntyi kahden pienen puupalikan avulla. Koko härveli upotettiin väripataan ja kankaan taitoskohtiin ruiskutin isolla ruiskulla lisää väriä. Padassa porisi punainen reaktioväriliemi, toisessa ruiskussa oli sinistä ja toisessa violettia väriä. Kelta-punainen kangas on ensimmäinen ikat-kokeiluni ja sitä puristaessa en huomannut kiristää ruuvipuristinta tarpeeksi tiukkaan ja sen vuoksi värjäämättä jäänyt alue on paljon pienempi kuin violeteissa kankaissa. Lisäksi en ole ollut tarkka, että mihin väleihin olin ruiskuttanut väriä, joten kuviot ovat vähän erilaiset. 

Yksi hyödyllisimmistä opeista tällä kurssilla oli jälkivärien käyttö. Viimeksi kaadoin kaikki liemeni yhden värjäyskerran jälkeen viemäriin, mutta nyt opin käyttämään ne hyväksi. Laitoin kasan kuteita yön ajaksi kerran käytettyyn väriliemeen ja seuraavana aamuna huuhtelin ja keitin ne. Tämän postauksen ensimmäisissä kuvissa olevat kerityt kerät ovat kaikki jälkiväreillä värjättyjä ja yllätyin, miten hienoja sävyjä sain samoilla, jo kerran käytetyillä väreillä! Ikattia värjätessä värejä jäi ruiskujen pohjille sen verran reilusti, että ruuttasin ne toisen, kokeneemman värjärin neuvosta kattilaan ja sulloin sekaan kaksi pientä pitsiliinaa. Väriä oli vain nimeksi ja sain aivan uskomattomia violetin turkooseja pitsiliinoja. Juuri ennen näitä mietin, että pitäisiköhän minun opetella värjäämään tasaisesti ja tässä näette vastauksen - ei pidä! Vihreä ja punainen liina on värjätty taas ihan normaalisti toinen ikatin kanssa ja toinen kuteiden seurana.

Tiedätkö mitä, olen aivan koukussa tähän touhuun! Värjääminen on aivan ihanaa ja uskomattoman mielenkiintoista! Tämän kertaisista kokeiluistani varsinkin ikat on sellainen, jota aion vielä opetella enemmän, enkä aio lannistua kuteidenkaan kanssa. Jos ikat värjäysmenetelmä kiinnostaa sinuakin, niin kannattaa katsoa Pinterestistä millaisia osumia saa hakusanalla Shibori tai vain kurkkaamalla värjäyskansiooni. Olen kerännyt sinne malleja ja ohjeita, jotka inspiroivimmat minua eniten. Mukavaa sunnuntai-päivää ja aivan ihanaa alkavaa viikkoa!

Tuiki tavallisia ja vähän erikoisempiakin kirppislöytöjä

Harvemmin esittelen ihan tavallisia kirppislöytöjä, kun ajattelen aina ettei ketään kiinnosta lukea pojille löytyneistä parin euron tennareista, vaikka ne tekevätkin niin niiden saajan kuin löytäjän niin onnelliseksi, että pari päivää hymyillään pelkkien tossujen voimalla. Nämä tennarit olette muuten jo nähneetkin mattopostauksessani, en vain voinut olla nostamatta niitä uudelleen esiin, kun ne ovat niin herkullisen väriset! Kahdeksan euron El Naturalistan nahkakenkiä en kovin usein saa vastaani varsinkaan sopivan kokoisina ja miten valtavilta ne näyttävätkään pikkuväen tossujen rinnalla. Harvemmin käy niin, että löydän kirppikseltä sellaisen kirjan, jonka ostamista olen suunnitellut jopa uutena. Eilen löysin siivousekspertti Marie Kondon Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan viidellä eurolla. Haluan tutustua paremmin kirjaan, josta kaikki puhuvat ja jonka oppeja kaikki tuntuvat noudattavan. Muut kirjat pääsevät lukulistalleni, jota alan lyhentää kesälomallani. 

Pari viikkoa sitten Wetterhoffilta kotiin ajellessa eksyin jonnekin pienelle kirppikselle Heinussa ja sieltä löysin ihanan keltaisen peiton, joka on nimetty Auringonpaisteeksi. Samalta kirppikseltä löysin myös puisia lankarullia, vanhan Singerin mittanauhan sekä tuon puisen "tatin". Se liittyy kehräykseen eikös vain? Enhän minä näistä mitään ihan oikeasti tarvitse, mutta ostin ne vain sen takia, että olivat niin ihania. Vanhoja käsityötarvikkeita kun on ihan mahdoton vastustaa. Kirppikselle jäi mintunvihreä vanha ompelukone, joka kovasti huutelee minua ja joudun varmasti vielä kurvaamaan sen kautta, vaikka enhän minä konetta tarvitsisi. Kopan löysin kolmella eurolla paikalliselta kirppikseltä ja ajattelin tehdä siitä itselleni uuden käsityökorin.

Paikalliselta fb-kirppispalstalta löytyi niin ihana tuolin, että pakkohan minun on esitellä sekin teille vaikka se on vielä ihan rappio kunnossa! Ajattelin ensin, että verhoilen sen kokonaan uusiksi, mutta vähän aikaa tuota kangasta katseltuani olen tykästynyt siihen niin, etten tahtoisi millään peittää sitä. Ajattelin, että ompelen repeämän päälle vain paikan nahasta tai paksummasta kankaasta. Sitten kun minulla on aikaa, niin verhoilen tuolin vaikka jollain kurssilla. Tuoli on niin ihana istua, että ajattelin sijoittaa sen käsityönurkkaukseeni, jotta saan jatkossa istua siinä virkkaamassa. Lauantaina olen menossa katsomaan kangaspuita ja minua jännittää niin paljon! Pidäthän peukkuja, että ne olisivat ne minun kauan kaipaamat puuni. Mukavaa viikonloppua! Tavataan taas sunnuntaina. Ajattelin esitellä sinulle mitä olen tehnyt kankaankuviointikurssilla.

Ympyrän virkkauksen lyhyt oppimäärä

Ympyrän virkkaus ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi. Jos silmukoita lisätään liikaa ympyrän reunat lerpattavat ja jos lisäyksiä ei tehdä riittävästi, ympyrästä tulee kupera. Normaalistihan ympyrää virkatessa silmukoita lisätään aina siten, että jokaisella kierroksella lisätään yhtä monta silmukkaa kuin niitä oli ensimmäisellä kierroksella. Eli jos ensimmäisellä kierroksella on virkattuna lenkkialoitukseen 12 pylvästä, toisella kierroksella lisätään yksi pylväs jokaiseen (kierroksella yht. 24 silmukkaa), kolmannella lisäys tehdään joka toisella (36) ja neljännellä kierroksella joka kolmannella (48) jne. Jos haluat tehdä ympyrästäsi pyöreän, lisäykset kannattaa ajoittaa eri kohtiin kuin edellisellä kierroksella tai vaarana on, että siitä tulee kulmikas. Tämä lisäyssääntö pätee silloin, kun koko ajan virkataan saman paksuisilla langoilla, mutta jos vaihdat välillä ohuempaan lankaan, sinun pitää lisätä vähän useammin. Tähän en voi oikein kertoa ohjetta, sillä se riippuu niin lankojesi paksuuseroista. 

Tätä samaa lisäysohjetta ei voida enää käyttää silloin, kun ympyrässä on virkattu kiinteitä silmukoita, puolipylväitä ja/tai ketjusilmukoita. Jos virkkaat esimerkiksi lenkkialoitukseen 12 pylvästä ja seuraavalla kierroksella lisäät normaalisti kiinteitä silmukoita (24) ja haluat virkata kolmannen kierroksen pylväillä ja sen jälkeen taas kiinteillä silmukoilla, et voi jatkaa lisäyksiä normaalisti tai muuten ympyräsi ennen pitkää hulmuaa kuin flamencohameen helmat, kuten alla olevassa kuvassa aniliininpunaisella langalla virkattussa ympyrässä. Itse en ole tiennyt tähän mitään virkkausohjetta, joten kaivoin Lankasatamalta saadut Cataniat kaapista ja viimeisen viikon olen virkannut ympyröitä yrittäen selvittää, onko olemassa jotain sääntöä siitä, miten silmukoita lisätään, kun perinteistä ympyrän virkkausohjetta ei voi enää käyttää.

Tulin siihen lopputulokseen, että jos silmukan korkeutta muuttaa niin kuin nyt, että hyppätään kiinteistä silmukoista pylväisiin, pitää jättää aina yhden kierroksen lisäys väliin. Eli jos olemme aikaisemman esimerkin mukaisesti virkanneet pylväitä ja kiinteitä silmukoita kierrokset, niin seuraavalla kierroksella pylväitä lisätään lisätään yksi silmukka joka kolmanteen (normaalisti siis lisäisit joka toiseen). Seuraavalla kierroksella lisäys tehdään normaalisti joka neljänteen riippumatta siitä, mitä silmukoita käytetään ja samoin tästä eteenpäin. Sinun ei tarvitse laskea tekemiäsi kerroksia pysäksesi lisäyslaskuissa, riittää että tarkistat edelliseltä kierrokselta lisäykset ja pidennät lisäysväliä joko yhdellä tai kahdella silmukalla. En huomannut, että lisäyssääntöön olisi tullut muutosta, jos parin pylväskierroksen jälkeen siirryn virkkaamaan kiinteitä silmukoita. 

Lisäyksillä voi myös lähteä leikkimään ja lisätä edellisellä kierroksella enemmän ja tasoittaa seuraavalla. Tällaista näkee mm. Mandalaohjeissa, kun siihen halutaan tehdä kuvioita. Omin päin en tätä osaa tehdä, sillä se vaatii jo niin paljon enemmän kokemusta ja laskutaitoa. Virkkaan mandalat yleensä ohjeiden mukaisesti, ellen virkatessa huomaa niissä jotain virhettä. Tätä Pinterestistä löytämääni mandalan ohjetta jouduin muokkaamaaan, sillä ohjeen mukaan siitä olisi tullut kuppi. Nyt uskaltauduin jatkamaan mandalaa vielä kahdella kierroksella, jotta sain siitä vähän isomman. Korvasin ohjeen viimeisen kierroksen kiinteät silmukat ja nirkot puolipylväillä ja tein lisäykset ihan ohjeen mukaisesti. Seuraavan kierroksen virkkasin kiinteillä silmukoilla, mutta en tehnyt yhtään lisäyksiä ja viimeisen kieroksen tein aniliinin punaisella ja tein se lisäyksineen ohjeen viimeisen kierroksen mukaisesti. Tästä tuli todella sievä, mutta tarvitsisin vielä isomman mandalan. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa.

Kesän lapsia

"Unestani taas herään kesätuuleen, 

ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. 

Kesämieli on taas ihan vallaton. 

Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin."

 -Katri Helena, Kesän lapsi (sanat Chrisse Johansson)

No nyt on kesä! Ainakin vielä tämän päivän on ollut. Ei saisi valittaa, mutta terasillamme on ollut jo niin kuuma, että olen joutunut vetäytymään sisätiloihin päivän kuumimmaksi ajaksi. Pikkuväellä on omenapuun katveessa allas, missä he voivat lutrata mielin määrin ja ukkokullalle olen esittänyt toiveen aurinkosuihkusta. Kukat ovat puhjenneet kukkaan ja iltaisin pääskyt kiitävät taas taivaalla. Laiskana olen tehnyt Tosca-Raparperipiirakkaa isoon vuokaan. Se on aivan taivaallisen hyvää, mutta nyt piirakkakiintiö alkaa olla jo täynnä. Enää muutama päivä ja vieressämme olevan koulun kellot soivat tältä kevätkaudelta viimeisen kerran ja pienet koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Siirryn itsekin blogini kanssa kesäaikaan ja tapaamme kesäkuussa vain kahdesti viikossa. Heinäkuussa vedän töpselin seinästä ja pidän kokonaisen kuukauden netti- ja somelomaa, mutta sitä ennen meillä on vielä paljon tekemistä ja ihmettelemistä yhdessä. Leivomme vielä ainakin maailman maukkaimman kesäkakun ja ihmettelemme olohuoneen mattoa, jos vain saan sen valmiiksi.

Ostin itselleni kesälukemiseksi Katie Daisyn How to be a Wildflower -kirjan. Löysin viime talvena Katie Daisy -nimisen nuoren taitelijan Instagrammista ja tänä keväänä julkaistu kirja on hänen ensimmäinen. Kuukauden päivät odotin Etsy-ostostani, kun kirja matkasi toiselta puolen maapalloa, mutta se oli kaiken sen odottamisen arvoinen! Istuin eilen illalla keinussa selaamassa kirjaani ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Ihastuin siihen ensi sillmäyksellä! Se on Katie Daisyn kuvittama opas, joka neuvoo tutkimaan luontoa ja näkemään maailman yhtä taianomaisena ja kiehtovana kuin millaisena näimme sen lapsena. Se on täynnä kauniita maalauksia, sitaatteja (olet varmasti huomannut, että pidän niistä) ja lisäksi ohjeita mm. kukkaseppeleen ja -mandalan tekoon. Jos haluat tutustua kirjaan paremmin, niin Instagrammista löytyy kirjan nimellä paljon kuvia sen sisällöstä ( #howtobeawildflower ). Mukavaa torstai-iltaa sinulle rakas lukija. Nähdään taas pyhänä!