Matkamuistoja osa 2. Rooma

Kuten sanoin, opimme aina matkoillamme jotain uutta. Rooman matkalla opimme sen, ettei sinne kannata mennä pääsiäisenä. Roomassa on tuolloin pari muutakin ihmistä.

Ikuinen kaupunki

Rooma on minulle ollut aina lähellä sydäntä. Ihastukseni kaupunkiin johtuu varmasti sen kiehtovasta ja rikkaasta historiasta.  Lentokoneessa katselimme kun muut matkustajat selailivat turistioppaitaan ja päätimme ostaa lentokentältä sellaisen myös. Englanninkielinen oppaamme olikin oiva apu kaupungissa. Lähes joka kadunkulmassa tuntui olevan joku historiallinen rakennus, patsas tai kirkko. Viikko ennen matkaamme olin lukenut Dan Brownin Enkeleitä ja Demoneita ja minun Rooman tuntemukseni olikin tuoreessa muistissa. Mieheni ei meinannut uskoa silmiään ja korviaan kun osasin luetella hänelle patsaiden nimet ja niiden tekijät.

Rooman matkamme pelastukset: kaupunkikirja ja kartta hotellimme
aulasta.

Roomaa

Roomaa

Asuimme pienessä, kahden tähden hotelli Bolognessa Via Palestrolla. Hotelli sijaitsi hieman sivummassa mutta hyvien metroyhteyksien vuoksi se ei meitä haitannut. Majoitukseemme kuului aamiainen, jonka tarjoili hotellin omistaja pienessä, aina yhtä elävässä aamiaishuoneessa. Aamumme alkoi cappuchinoilla ja croisanteilla. Aamiaista syödessä saimme kuunnella kiivasta keskustelua milloin televisiossa nähdyistä politiikoista, milloin jalkapallosta. Sanaakaan emme ymmärtäneet mutta aamiaishetket olivat omalla tavallaan ihastuttavia. Jo toisena aamuna osasimme hihkaista koko huoneelle iloisesti Buon giorno!

Hotellimme Via Palestrolla

Hotellihuoneemme oli hieman koruton, mutta meille hotelli olikin vain nukkumista varten. Lähdimmekin jo varhain aamulla matkaan. Kiersimme lähes kaikki pakolliset nähtävyydet mm. Colosseumin, Forum Romanumin ja Pantheonin. Kapusimme ylös Espanjalaisia portaita ja näimme varmasti kymmenen suihkulähdettä ja tusinan kirkkoa. Roomassa ei tarvinnut pelätä että nähtävä olisi loppunut kesken.

Colosseum

Colosseum sisältä

Fontana di trevi ja muutama muukin ihminen.

Espanjalaiset portaat ja taas muutama muukin ihminen.

Pantheon ja ihmisiä... taas!

Yhden päivän uhrasimme kokonaan Vatikaanille. Jonotus Pietarin kirkkoon olisi kestänyt neljä tuntia mutta maksamalla 50 euroa per nenä sisäänpääsystä, paikallinen matkatoimisto vei meidät opastetulle kierrokselle jonojen ohi. Minun on myönnettävä että Pietarin kirkko oli näkemisen arvoinen. Kävelimme takaovesta Sikstuksen kappeliin. Keskellä huonetta käännyin ympäri ja Michelangelon freskot aukesivat eteemme, mykistyin niin että meinasin pillahtaa itkuun.

Pietarin kirkko ja IHMISIÄ!

Viimeisenä päivänä lähdimme tutustumaan Rooman ulkopuolella sijaitseviin katakombeihin ja Caracallan kylpylän raunioihin. Emme tajunneet että mittasuhteet kartalla muuttuivat Rooman muurien ulkopuolella ja harhailimme pitkin kuuluisaa Via Appiaa melkoisen matkan. Katakombeilla meidät ohjattiin puolalaisen munkin ohjaamaan ryhmään ja minun on myönnettävä, ettei meidän katakombireissusta tainnut jäädä mitään mieleen. Vasta myöhemmin huomasimme että miehelläni oli päällään Varsovan Hard Rock Cafeen paita. Tämän vuoksi meitä luultavimmin luultiin puolalaisiksi.

Caracallan raunioita

Matkustaisinko uudestaan Roomaan? KYLLÄ!!! Ja monesti! Rooma on kaunis kaupunki jossa historia on vanhojen rakennusten ansiosta läsnä. Ruoka oli taivaallista. Kolusimme tunnetuimmat nähtävyydet joten seuraavalla kerralla voimme käyttää aikamme herkutteluun. En ole missään muualla syönyt niin hyvää puhvelinmaito mozzarellaa kuin Roomassa. Jäätelöistä puhummattakaan. Hotelliamme voin myös lämpimästi suositella kaikille. Pieni, ehkä hieman nuhjuinen mutta mukava hotelli, jonka omistaja oli ihastuttava. Saimme häneltä vielä kotiinlähtöpäivänä kyydin lentokentälle.

Katukuvaa Roomasta.

Virkattuja vauvan myssyjä

Kerroin teille  heinäkuussa Lohjan synnytysosastolle virkatuista vauvan myssyistä (Lue tästä). Säästin yhden jämälangoista tehdyn myssyn masuasukkaallemme. Lupasin palata myöhemmin asiaan ohjeen merkeissä mikäli myssy on käyttökelpoinen. 

Virkattu vauvan myssy.

Kuvassa vauvamme on viikon vanha ja myssy hieman kinnaa päässä. Tämä ohje on siis hieman sirompi päiselle vauvalle kuin meidän potra poikamme. Koko vastaa suurin piirtein äitiyspakkauksessa ollutta vauvan myssyä. Lankana käytin Novitan Bambua.

Virkkasin alkuun 52 ketjusilmukkaa. Tein pylväitä 3:n koukulla 3 krs. Vaihdoin 3,5 koukkuun ja tein 4 krs pylväitä. Vaihdoin taas 3:n koukkuun ja tein 3 krs pylväitä. Katkaisin langan. Takakappaleeseen tein 15 pylvästä keskelle myssyaihion takaosaan. Joka toisella kerroksella kavensin kummastakin reunasta yhden pylvään verran. Viimeisellä kerroksella oli 7 pylvästä ja takakappaleen pitäisi olla nyt samanmittainen kuin myssyn reunat. Kokosin myssyn ja päättelin langat. Nauhat tein ketjusilmukoilla ja samalla kiersin myssyn reunat.

Vanhempani löysivät kirpputorilta alpakkalankaa josta virkkasin pojallemme uuden myssyn. Virkkasin koko ajan kolmosen koukulla, joka oli aivan liian iso enkä sen vuoksi uskaltanut vaihtaa välillä isompaan. Loin alkuun 72 ketjusilmukkaa ja tein pylväitä 13 kerrosta. Kuudennella ja kahdeksannella kerroksella lisäsin molempiin reunoihin yhdet pylväät. Takakappaleeseen tein 26 pylväällä ja kavensin aina joka toisella kerroksella. Pääteltyäni langat pätkät, kiersin myssyn reunat vielä ketjusilmukoin. Myssy on sopiva vauvalle jonka hattukoko on n. 42 cm.

Alpakkalangasta virkattu vauvanmyssy.

Käsityökulhoni pohjalla pyöri valmiina ja pääteltynä ensimmäinen myssykokeiluni. Virkkasin siihen eilen pitsireunuksen ja kiikutan sen seuraavalla neuvolakäynnillä mallina toimineen nuken päähän. Enää ei neuvolan nukellakaan päätä palele.

Neuvolan nukkekin saa nyt myssyn päähänsä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuntuu hieman tyhmälle kertoa syksyn viimeisistä puutarhatöistä, kun talvi on jo tullut ja pari päivää sitten pihassamme näytti tältä: 

Mutta… koska talvea sai tänä vuonna odotella tosissaan, otin itseäni niskasta kiinni ja laajensin vielä marraskuun puolivälissä kukkapenkkiämme. Kukkapenkissä kasvoi kesällä ihanat liljani, dhaliani ja unikkoni. Keväällä siinä kukki kauniina keltaiset narsissit. Penkkiä reunusti vain köykäinen ”puuaita” ja suurin osa mullistakin oli karannut nurmikolle. Milloin sain hakea poikaamme pois kukkapenkistä ja milloin koiriamme.

Halusin korotetun kukkapenkin, jossa kukat olisivat toivon mukaan hieman paremmassa turvassa.

Noukin maasta narsissit ja kaivoin nurmikon ylös. Dhaliat nostin jo ilmojen kylmettyä kellariin, mutta liljoihin en uskaltanut kajota vaan jätin ne odottamaan ensi kevättä. Mieheni pystytettyä petsaamani aitaelementit, aloin kärrätä multaa kukkapenkkiin. Keskellä kukkapenkkiä menee nyt hassu rajaus jonka ulkopuolella ovat liljat ja toisella puolella narsissit uudessa mullassaan. Mutta tämä oli ainoa keino jonka keksin istutuksieni suojaksi.

Ensimmäisenä päivänä aurinko hemmotteli minua säteillään. Ei uskoisi;
että kuva on otettu marraskuun puolella.

Narsissien sipulit nousivat maasta. Jaoin niitä ja istutin uudelleen.

Olisin halunnut istuttaa narsissien sekaan paljon isoja keltaisia ja punaisia tulppaaneja mutta niitä ei enää ollut lähimarketissa myynnissä. Mieheni toi kaupan viimeisen sipulipussin ja istutin narsissien lisäksi helmililjaa, keltalaukkaa ja lisäksi tulppaaneja. Naapurimme katseli päätään pyöritellen urakointiani ja ilokseni hän kertoi rikkovansa ensi kesänä tulppaanipenkkinsä. Odotan innolla saisinko muutaman sipulin häneltä.

Pari viikkoa projektin päätyttyä minulle yhtäkkiä valkeni kahvipöydässä, että olin unohtanut unikkoni. Siihen kohtaan missä minulla kukki viime kesänä unikot, kärräsin 20 cm multaa ja istutin narsissien sipuleita. Pelkään pahoin, etteivät unikot jaksa nousta multakuorman läpi.

Valmis!! Rikkaruohot olisi varmasti kannattanut
kitkeä ennen projektin aloittamista, mutta sitä on
turha surra nyt.

Ennen kuin maa jäätyi, nostimme pari maa-artisokan juurakkoa ylös. Järkytys oli suuri kun minulle valkeni kuinka suuren sadon olemme saamassa. Kahdesta juurakosta nousi seitsemän kiloa mukulaa. Olen keiton lisäksi tehnyt maa-artisokkagratiinia ja pyrettä, joka olikin kalan kanssa aivan taivaallista. Minun pitää kehitellä valtava määrä reseptejä ensi kevääksi, sillä meillä jäi maahan vielä kymmenkunta juurakkoa. Jos kaikki juurakot antavat samanlaisen sadon, mihin ihmeeseen saan sulputtua lähes neljäkymmentä kiloa maa-artisokkaa? 

Yhden maa-artisokan juurakko antoi melkein neljä kiloa mukulaa.

Kanttarellirisottoa ja paistettua halloumijuustoa

Meillä on tänään ruokalistalla kanttarellirisottoa. Juoksin kesällä suuren masuni kanssa metsässä sienien perässä ja pakastin osan saaliista talven varalle. Kanttarelleja ei ole paljoa mutta emmeköhän saa niistä muutaman risoton tai kastikkeen tehtyä. 

Teen risoton aina tämän ohjeen mukaan. Kanttarellirisotto sopii myös paistetun kuhan tai ahvenien lisukkeeksi. Mikäli kaapista ei löydy valkoviiniä, sen voi korvata kasvisliemellä. Niin teen minäkin tänään.

KANTTARELLIRISOTTO JA PAISTETTU HALLOUMIJUUSTO

2-4 annosta

Näitä tarvitset risottoon:

5 dl kasvislientä
½ sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ dl valkoviiniä
2 dl risotto riisiä
150g – 200g paistettuja kanttarelleja
ripaus valkopippuria
50 g parmesan juustoa raastettuna
paistamiseen oliiviöljyä

Lisäksi:

1-2 pkt Halloumia

Ja näin se käy:

Kuullota pilkottu sipuli öljyssä. Lisää murskatut valkosipulin kynnet ja riisi. Lisää valkoviini kun riisit ovat läpikuultavia. Viinin imeydyttyä, lisää kasvislientä pienissä erissä. Sekoittele tiuhaan. Kun puolet kasvisliemestä on lisätty, lisää paistetut sienet. Kun riisit ovat kypsiä mausta valkopippurilla ja sekoita joukkoon parmesan.

Viipaloi halloum n. 1 sentin viipaleiksi ja paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä.

Kanttarellirisottoa ja paistettua halloumijuustoa. Aivan ihanan makuista!