Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuntuu hieman tyhmälle kertoa syksyn viimeisistä puutarhatöistä, kun talvi on jo tullut ja pari päivää sitten pihassamme näytti tältä: 

Mutta… koska talvea sai tänä vuonna odotella tosissaan, otin itseäni niskasta kiinni ja laajensin vielä marraskuun puolivälissä kukkapenkkiämme. Kukkapenkissä kasvoi kesällä ihanat liljani, dhaliani ja unikkoni. Keväällä siinä kukki kauniina keltaiset narsissit. Penkkiä reunusti vain köykäinen ”puuaita” ja suurin osa mullistakin oli karannut nurmikolle. Milloin sain hakea poikaamme pois kukkapenkistä ja milloin koiriamme.

Halusin korotetun kukkapenkin, jossa kukat olisivat toivon mukaan hieman paremmassa turvassa.

Noukin maasta narsissit ja kaivoin nurmikon ylös. Dhaliat nostin jo ilmojen kylmettyä kellariin, mutta liljoihin en uskaltanut kajota vaan jätin ne odottamaan ensi kevättä. Mieheni pystytettyä petsaamani aitaelementit, aloin kärrätä multaa kukkapenkkiin. Keskellä kukkapenkkiä menee nyt hassu rajaus jonka ulkopuolella ovat liljat ja toisella puolella narsissit uudessa mullassaan. Mutta tämä oli ainoa keino jonka keksin istutuksieni suojaksi.

Ensimmäisenä päivänä aurinko hemmotteli minua säteillään. Ei uskoisi;
että kuva on otettu marraskuun puolella.

Narsissien sipulit nousivat maasta. Jaoin niitä ja istutin uudelleen.

Olisin halunnut istuttaa narsissien sekaan paljon isoja keltaisia ja punaisia tulppaaneja mutta niitä ei enää ollut lähimarketissa myynnissä. Mieheni toi kaupan viimeisen sipulipussin ja istutin narsissien lisäksi helmililjaa, keltalaukkaa ja lisäksi tulppaaneja. Naapurimme katseli päätään pyöritellen urakointiani ja ilokseni hän kertoi rikkovansa ensi kesänä tulppaanipenkkinsä. Odotan innolla saisinko muutaman sipulin häneltä.

Pari viikkoa projektin päätyttyä minulle yhtäkkiä valkeni kahvipöydässä, että olin unohtanut unikkoni. Siihen kohtaan missä minulla kukki viime kesänä unikot, kärräsin 20 cm multaa ja istutin narsissien sipuleita. Pelkään pahoin, etteivät unikot jaksa nousta multakuorman läpi.

Valmis!! Rikkaruohot olisi varmasti kannattanut
kitkeä ennen projektin aloittamista, mutta sitä on
turha surra nyt.

Ennen kuin maa jäätyi, nostimme pari maa-artisokan juurakkoa ylös. Järkytys oli suuri kun minulle valkeni kuinka suuren sadon olemme saamassa. Kahdesta juurakosta nousi seitsemän kiloa mukulaa. Olen keiton lisäksi tehnyt maa-artisokkagratiinia ja pyrettä, joka olikin kalan kanssa aivan taivaallista. Minun pitää kehitellä valtava määrä reseptejä ensi kevääksi, sillä meillä jäi maahan vielä kymmenkunta juurakkoa. Jos kaikki juurakot antavat samanlaisen sadon, mihin ihmeeseen saan sulputtua lähes neljäkymmentä kiloa maa-artisokkaa? 

Yhden maa-artisokan juurakko antoi melkein neljä kiloa mukulaa.