ORIVEDEN TARKISTETUN KANSALLISPUVUN HAMEKANKAAN VÄRIRESEPTIIKAN SELVITTÄMINEN JA KARSTAVILLOJEN VÄRJÄYS

 

Valmistuin reilu vuosi sitten Ammattiopisto Tavastiasta kudonnan artesaaniksi ja opinnoissani erikoistuin värjäykseen, josta suoritin yhden näytöistänikin. Opintoni olivat jo loppusuoralla, kun kansallispukukeskus otti kouluumme yhteyttä ja kysyttiin löytyisikö koululta värjäriä, joka voisi selvittää kansallispukuun tarvittavien lankojen värisävyjen reseptiikan ja värjätä mallipukuun tarvittavat langat. Opettajani suositteli tehtävään minua.

Taito Pirkanmaa tarkastutti Oriveden naisen kansallispuvun ja hamekangasta varten tarvittiin oranssin ruskeaa, vaalean vihreää ja okran keltaista. Halutut värisävyt olivat löytyneet Wetterhoffin Tanhu-langan värikartasta, mutta langan valmistus oli jo lopetettu. Sain tehtäväksi selvittää näille kolmelle värisävylle reseptit ja värjätä Färön karstavillaa tarvittavat määrät kahteen mallipukuun. Projektissa oli tiukka aikataulu ja minulla oli vajaa kuukausi aikaa ja tämän kuukauden aikana oli joulu ja uuden vuoden pyhät, jolloin koulumme oli kiinni.

 

 

VÄRIRESEPTIEN SELVITTÄMINEN

Värireseptiikan selvittäminen ei kuulu artesaanikoulutuksen värjäysopintoihin, joten tämä oli minulle aivan uusi työtapa ja ilman opettajan apua en kuuna päivänä olisi uskaltanut ryhtyä työhön. Sain käyttää koulun värjäämöä, jossa on isot kippikattilat ja hyvät märkätilat. Käytin värjäykseen Levafix-reaktiivivärejä, jotka ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja laadukkaita reaktiivivärejä, joiden värin- ja valonkesto on hyvä. Sain värisävyjen mallit Lajulan Kangastuvalta sekä värjäykseen käytettävää Färön karstavillalankaa. Koulultamme onneksi löytyi Bayerin värireseptiikkakirjat 60- ja 70-luvuilta, joiden avulla pääsin oikaisemaan hakemmalla kirjasta mahdollisimman lähelle olevat sävyt. 

Minulla oli varattuna koevärjäyksiä varten 100 g karstalankaa per värisävy ja tein koevärjäykset 10 g erissä, joita lähdin sävyttämään ja hakemaan oikeaa värisävyjä. Koska värjättävä määrä oli niin pieni, niin reseptin selvitys tehtiin kantaliemillä, jotka mitattiin jokaiseen värierään pienillä ruiskulla. Koevärjäys tehtiin vesihauteessa olevissa dekantterikupeissa, koska kattilat olisivat olleet aivan liian isoja näin pienille erille. Tein koevärjäysistä  tarkat muistiinpanot ja pidin yllä excel-taulukkoa, jossa oli jokaisen värierän tarkat reseptit.

Haasteen projektiin toi se, että työskentelin vuoden pimeimpään aikaan ja vaikka värjäämössä on päivänvalolamput, se ei ole sama asia kuin päivänvalo. Pystyimme vertaamaan saatuja värisävyjä vain muutaman tunnin ajan keskellä päivää. Toinen haaste oli tehtävän vaikeus: juuri oikean värisävyn löytäminen oli vaikeaa. Ei riittänyt, että värjäsin vihreää lankaa, vaan sen piti olla juuri samaa vihreää kuin mallilangassani oli.

 

 

KOEVÄRJÄYS JA VÄRJÄYS

Yli kolmekymmentä värikokeilua myöhemmin minulla oli reseptit kolmelle värisävylle, jotka olivat niin lähellä vaadittuja sävyjä kuin annetussa ajassa ja koevärjäykseen varatuilla materiaaleilla sain. Näillä resepteillä tein uudet värjäykset isommilla värierillä, joiden avulla tarkistin reseptin toistettavuuden. Tuloksena oli samat värisävyt kuin aikaisemmin ja pääsin hyväksyttämään värisävyt kansallispukukeskuksella. 

Värjäsin langat koulun isoissa kippikattiloissa mahdollisimman suurissa liemisuhteissa, koska en voinut paljoa sekoitella kattiloita. Opettajani varoitti, että karstavilla on kampavillaa vaikeampi värjätä, koska karstavillalanka huopuu herkästi. Sitä värjätessä saa olla erityisen tarkka, ettei sitä liikuttele turhaan ja lämpötilan vaihtelut eivät ole liian suuria. Värjäyksen jälkeen jäähdytin langat väriliemissä, ettei ne värjäyksen lopussakaan huopuisi. Kaikki värjäykseni onnistuivat, mutta okrankeltaisesta tuli aavistuksen tummempaa kuin alkuperäinen malli olisi ollut, mutta onneksi se oli samansävyistä kuin hyväksytty sävy. Sain luovutettua kutojalle värisävyt sovittuna aikana ja hän pääsi oman työosuutensa kimppuun.

 

 

   

 

 

 

Projektina tämä oli aivan uskomaton ja olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen, että pääsin mukaan toteuttamaan jotain näin suurta ja upeaa. Suuri kiitos Taito Pirkamaalle projektista ja erityisesti Annalle, jonka kanssa yhteistyö pelasi hienosti. Kiitos myös Lajulan Kangastuvalle ja kansallispukukeskuksen Taina Kankaalle. Kaikista suurin kiitos kuuluu Ammattiopisto Tavastian värjäysopettajalleni Marita Pennaselle, joka auttoi ja neuvoi minulle reseptin selvittämisen salat. Tämä oli hieno lopetus opinnoilleni!

Valmis puku julkistettiin viime joulukuussa ja alla on kuva valmiista Oriveden naisen kansallispuvusta. Tuntuu niin hyvältä, kun katson kuvaa ja tiedän, että käteni jälki näkyy tässä puvussa. Sain julkaista kuvan täällä blogissani Taito Pirkanmaan luvalla. Eikö olekin upea? Tämä postaus kertoi vain minun osuudestani värjärinä projektissa, mutta jos haluat tutustua enemmän tähän, niin hyppää Taito Pirkanmaan sivuille: pääset sinne tästä.

 

 

 

Kuva: Juha Jäntti/Taito Pirkanmaa

 

Minulta on muutaman kerran kysytty, että värjäänkö tarvittavia lankoja kudottaviin kansallispukuihin, mutta valitettavasti kaikki värjäykset ovat kaatuneet siihen, että näille tarvittaville värisävyille ei ole reseptejä. Tiina Lajunen tekee tällä hetkellä korvaamattoman arvokasta työtä ja selvittää värisävyjen reseptejä kansallispukulangoille. Ehkäpä pääsen taas jossain kohtaa värjäämään lisää villoja.

Nähdään taas ensi viikolla!