Virkattu kukkakranssi

Kranssi on valmis! Se on vihdoin valmis! Myöhästyin viikolla enkä ihan saanut tehtyä sitä äitienpäiväksi. Vaikka kukkia ja lehtiä oli ihana virkata, olen silti onnellinen kun sain sen pois käsistäni. Koska kranssissa oli niin monta työvaihetta, sen teko oli vaihtelevuuden vuoksi mukavaa. Minun on kuitenkin myönnettävä tuskastuneeni moneen kertaan sen kanssa.

Tiesin ettei kranssia virkata yhdessä päivässä, mutta en ihan ymmärtänyt kuinka suuritöinen se olisi. Aloittaessani maaliskuun alussa urakkaa pähkäilin kahden eri kranssikoon kanssa. Minulla oli ostettuna kaksi erikokoista styrox-kehää, enkä oikein osannut päättää kumman tekisin. Päätin tehdä suuremman, koska minulla oli hyvin aikaa varattuna kranssin tekoon. Kerkeäisin hyvin kahdessa kuukaudessa virkata kaikki kukat ja lehdet kranssiin.

Kaksi kuukautta kuitenkin vierähti nopeasti. Kranssiin meni kaiken kaikkiaan lähes 80 kukkaa ja 50 lehteä. Lisäksi ompelin siihen mummoni katkenneesta helminauhasta meripihkahelmiä (joiden aitoudesta en mene takuuseen). Vihreää lankaa lukuun ottamatta, käytin pois varastojeni puuvillaisia virkkauslankoja. Koska vihreää oli niin valtavasti, en tehnyt lehtiä sen lisäksi kuin vanhasta akryylilangan jämästä. Kukat tein viidestä eriväristä ja perhosiin käytin mummoni liukuvärjättyä puuvillalankaa. Valmista kranssia katsellessa olen onnellinen, etten käyttänyt ihan kaikkia lankoja, joita suunnittelin käyttäväni. En välttämättä olisi enää hallinnut niin montaa väriä, vaan kranssista olisi tullut sillisalaatti.

Virkkasin kukat aina kymmenen kappaleen erissä ja päättelin ne heti. Lehtien teko oli ihanan helppoa, kun virkkasin langanpätkät lehden sisään. Olisin varmasti lyönyt hanskat tiskiin, jos minulla olisi ollut 130 kukkaa ja lehteä kerralla pääteltävänä. Tuskaisin vaihe oli varmasti styroxin peittävän kappaleen teko. Tein siihen valkoiset raidat vain siksi, että sen virkkaus olisi minulle mieluisampaa. Minusta kuitenkin tuntui että se jatkui ja jatkui.

Kranssin kokoaminen vei huomattavasti pidempään kuin mihin olin varautunut. Kranssin reunusta kiertää tumman vihreät lehdet ja vaaleampaa vihreää olen käyttänyt vain kranssin päällä olevissa koristelehdissä. Kukat ovat kranssin päällä. Jouduin vielä virkkaamaan lisää kukkia ja lehtiä kun minusta reunoilla oli muutamia paljaita kohtia, jotka huusi täytettä. Olen tyytyväinen ja hieman jopa ylpeä itsestäni, kun olin kärsivällinen ja virkkasin lisää. Olisi ollut turhaa oikoa kun siihen mennessä olin jo tehnyt niin paljon.

Noh, mitä mieltä olette? Mielestäni se on äärettömän kaunis! Lopputulos on kaiken sen vaivan arvoista. En ole tuhlannut aikaani kuluneena kahtena kuukautena. Vaikka kranssissa oli tekemistä, se on niin kaunis, ettei varmasti jää viimeiseksi. Ostamastani pienemmästä styrox-kehästä voisin tehdä ovikranssin oveemme tai lahjan isoäidilleni. Tai sitten ostan toisen kehän ja teen molemmat.

Työn ollessa loppusuoralla päätin, etten aloita uutta työtä ennen kuin olen siivonnut (näkisittepä kotimme), laittanut tavarat paikoilleen (keittiömme pöydän kulmilla on outoja lehti- ja kirjakasoja), siivonnut lasten vaatekaapit (käsittämätöntä miten nopeasti he kasvavat), huoltanut taimilapseni (Saharassakin on vehreämpää kuin taimihyllyssäni) ja ottanut ainakin yhdet hyvät päiväunet (jotta sain kranssin tehtyä, nipistin lisäaikaa siitä mistä en olisi saanut, eli nukkumisesta). On outoa olla ilman keskeneräistä käsityötä. Muutaman päivän annan kuitenkin käsieni levätä ja keskityn muihin asioihin. Sitten voin taas innolla tarttua koukkuun.