Viimeistenkin routien sulettua pääsin kasvimaalle. Heräsin horroksestani hieman liian myöhään, enkä pystynyt täysin noudattamaan kuukirjani ohjeita maan muokkauksesta. Kirjan ohjeistuksen vastaisesti, käänsin kasvimaan keväällä vain kahdesti. Koska kasvimaamme on vasta viime vuonna perustettu, en ravinnut sitä enää keväällä. Viime syksyinen kompostiannos saa riittää.
Huhtikuussa nostettujen maa-artisokkien siemenmukulat ovat jo päässeet takaisin maahan. Minun oli kylvettävä ne jo huhtikuun viimeisinä päivinä, koska ne alkoivat itää niin hyvin kellarissamme. Viime kesäinen satomme oli noin 35 kiloa. Se olisi ollut vielä suurempi, mutta valitettavasti olimme saaneet jonkun tuholaisen vaivaksemme ja osa mukuloista oli mennyt pilalle. Minulla on vielä vannan pohjalla mukuloita, joista teen huomenna sosekeittoa pakkaseen ja lopuista maa-artisokkagratiinia. Teimme sitä jo viime viikonloppuna ja se oli aivan taivaallista. Paketillisella Koskenlaskijaa saattoi olla osuutta asiaan.
Mintut ja ruohosipuli ovat jo heränneet maan uumenista ja ruohosipulissa on jo nuppujakin. Olen napsinut ensimmäisiä värimintun lehtiä karitsan lihapulliin ja kermaviilikastikkeemme ovat saaneet ruohosipulista taas hieman lisämakua. Ei mene enää kauaa, kun saamme tehdä kevään ensimmäisiä raparperipiirakoita ja -kiisseleitä. Ihanaa, kun saamme taas syödä oman maan antimia.
Esikasvatuksessa olevat taimet ovat hullaantuneet. Tomaatin, chilin ja paprikan taimet kasvoivat niin korkeiksi, että minun oli pakko järjestellä uudelleen taimihyllykköäni. Jotta tomaattien varret pysyisivät pystyssä, olen epätoivoisesti yrittänyt tukea niitä mummoni vanhoilla kutimilla. Kirjastohuoneemme ikkunan edusta muistuttaa nyt enemmän viidakkoa kuin kirjastohuonetta. Asterit ja sitruunamelissat koulin omiin purkkeihinsa viime viikolla ja ratkaisin tilapulman sijoittamalla asterit vanhempieni hoiviin. En olisi millään kyennyt pitämään lähes 50 pientä taimenalkua turvassa kaksivuotiaaltamme.
Olen opiskellut Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa -kirjasta kasvikumppaneita ja niiden perusteella olen hahmotellut keittiötarhaani. Olen nyt melko tyytyväinen sijoitteluun. Ainoa murheeni on enää tomaattien kumppanit, sillä tomaatit pääsevät taas kukkapenkkiimme liljojen jatkoksi. Olisi mukavaa, että penkissä kasvaisi jotain hieman koristeellisempaa kuin pensaspapu. Viime kesänä en perehtynyt pahemmin kasvikumppaneihin ja vuosi meni ihan harjoittelun merkeissä. Olin onnellinen kun ylipäätänsä sain jotain omasta maasta ruokapöytään. Mielenkiintoista kun saan viedä puutarhaharrastukseni nyt tavallaan ihan toiselle tasolle.
Minulla oli tehtynä hienot puutarhasuunnitelmat keväälle. Katsoin kuukirjasta hedelmä-, lehti- ja juuripäivät. Minun piti niiden mukaan kylvää, koulia ja istuttaa kaikki juurekset ja loput kasvikset. Kahden pienen lapsen äitinä unohdin, ettei kaikki aina mene kuin elokuvissa. Lasten päiväuniaikana en ehdi tehdä ihan kaikkea mitä suunnittelin. Joudun nyt hieman oikaisemaan ja istutan loput yhtenä päivänä.
Esikoisemme pääsee perjantaina isovanhempiaan viihdyttämään ja mieheni lupasi olla kuopuksemme kanssa. Saan muutaman tunnin omaa aikaa. Vedän puutarhahanskat käteeni ja painun kasvimaalle. Kylvän kaikki mitä toukokuussa on kylvettävänä. Istutan loput esikasvatettavat sisälle ja koulin mitä on vielä koulimatta. Perjantaina on neitsyen päivä ja silloin kaiken pitäisi kasvaa hyvin. Uskotteko kuinka odotan perjantaina? Silloin ovat vain minä ja kasvimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti