Johannan joulutervehdys

En ole erityisemmin jouluihminen ja perheessämme joulua onkin aikaisemmin vietetty vain lomailun ja herkuttelun merkeissä. Nyt jouduimme muuttamaan hieman tapojamme, sillä haluamme antaa lapsillemme joulusta samanlaiset lämpimät muistot kuin mitä meillä on. Joulu on lämpöä, läheisyyttä, rakkautta ja iloa.

Kuusta eikä pukkia taloomme vielä tänäkään vuonna tullut, mutta joulukoristeet minun oli kaivettava naftaliinista. Joulupalloissa, -köynnöksissä ja tontuissa oli pojallamme ihmettelemistä aattoaamuna. Koska joulunpyhät ovat ihanasti keskellä viikkoa ja miehelläni koko viikko lomaa, saimme jakaa sukuloinnit monelle päivälle. Saimme rauhoittaa joulupyhät kotona oloon.

Joulupukin apulainen keittiössä. Ensimmäiset limput ovat tulleet uunista ulos
ja joulutorttujen paisto täydessä tohinassa. Suklaat odottavat leikkausta.

Äidilleni virkkasin lumihiutaleita lahjaksi. Tärkkäyksen jälkeen ne saavat
kuivua pingotettuina.

Mieheni kanssa emme anna toisillemme lahjoja. Emme ole koskaan antaneet. Olen oppinut tavan suoraan vanhemmiltani. Kumpikaan emme tarvitse mitään muuta kuin toisemme, joten suotta ostamme mitään. Lähimpiä sukulaisiamme muistamme joka vuosi herkkukorilla. Siinä on mm. viiniä, suklaata, joululimppu ja torttuja. Tänä vuonna suklaat ja limppukin olivat itse tehtyjä!

Isovanhemmat, isoisovanhemmat ja kummit saivat kuopuksemme kuvat.

 
Olen vuoden mittaan ostanut kirpputoreilta Dubloja ja niitä onkin kertynyt ihan mukava laatikollinen. Vanhemmalla pojallamme riittää varmasti touhua niiden kanssa hetken aikaa. Laatikossa on niin työmaakonetta kuin lentokonetta ja iso kasa peruspalikoita. Neljän kuukauden ikäinen vauvamme joutui tyytymään pusuihin ja haleihin, mutta luulen, ettei hän vielä välitä muista joululahjoista.

Tästä laatikosta pieni mies tuli onnelliseksi. Vuoden aikana kertyneet Dublot
pääsivät leikkeihin. Laatikko on yli 15 vuotta vanha. Se on ostettu minulle
hevostarvikelaatikoksi 90-luvulla.

Olemme varmasti hieman poikkeava nuori perhe, sillä emme syö jouluna muualla kuin kotona. Riisuimme joulupöytää huomattavasti suppeammaksi kuin mitä se aikaisempina vuosina on ollut. Jätimme mm. sillit kokonaan pois ja tyydyimme salaateissa vain rosolliin. Mieheni sai työpaikaltaan lahjaksi joulukinkun ja muun ruuan ostimme kaupasta valmiina. Minun on monena vuotena pitänyt opetella valmistamaan laatikot itse, mutta se jäi tänäkin vuonna. Ensi vuonna minun on otettava itseäni niskasta kiinni ja opeteltava!

Riisuttu joulupöytä: Kinkku, savusiika ja -lohi, rosolli ja laatikot.
Kokoan kattaukseni aina hieman eri astiastoista.
Kunpa voisin joskus kattaa yhdellä ja samalla astiastolla.

Lasten mentyä nukkumaan, istuimme mieheni kanssa alas ja nautimme
mädistä ja juustoista.

Nyt kun joulusiivoukset on siivottu, leipomiset leivottu, kyläilyt kyläilty ja lahjat jaettu, voimme rauhoittua joulun viettoon. Enää ei tarvitse touhottaa, saa vain nauttia yhteisistä hetkistä perheen kesken. Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua. Tehkää joulusta sellainen kuin sen itse haluatte olevan, niin olemme mekin tehneet.

Ihan työttömänä en ole pystynyt olemaan joulua. Virkkaan kuopuksellemme
tossuja alpakkalangasta.