Olen kulkenut jonkin näköisessä usvassa viimeiset pari
viikkoa. Luultavimmin vauvan yöherättelyt ovat hieman vaikuttaneet
vireystasooni. Eräänä päivänä havahduin keltaisten lehtien lentelyyn ilmassa. Mitä
ihmettä? Syksy? Milloin se on tullut? Kuin varkain koivut ovat kellertyneet ja
alkaneet pudottaa lehtiään. Minulta meinasi mennä vuodenajoista kaunein ohi.
Olen yrittänyt ottaa kaiken irti syksystä. Olemme käyneet
eväsretkellä metsässä ja tehneet kävelyitä puistossa. Tosin tänään seistessäni
tuulessa ja tuiskussa, katsellen kuinka pieni poikani leikki kuorma-autoillaan,
tulin siihen lopputulokseen, että syksystä on helpompi nauttia auringon
paistaessa. Kylminä ja sateisina päivinä syksystä kuuluu nauttia sisätiloissa
höyryävä teekuppi kädessä. Tosin se ei ehkä sovi pienelle touhuavalle lapselle,
jolle pihaleikit ovat päivän kohokohta. Ja äidin on mentävä lapsensa perässä, oli
keli ulkona sitten mikä tahansa.
Kasvimaani hoito on ollut hunningolla. Onneksi tähän aikaan
vuodesta siellä ei paljoa tapahdu. Vasta syyskuun puolivälissä nostin viimeiset
porkkanat ja sipulit maasta. Porkkanat minun oli pakko repiä ylös sillä ne
olivat niin suuria ja alkoivat jo halkeilla. Perunat ovat vielä maan povessa ja
nostan niitä vieläkin vain tarpeeseen. Kesäkurpitsa tekee yhä uutta satoa. Tomaatit
ja paprikat ovat valitettavasti vieläkin aivan vihreitä. Ne ovat suuria mutta
aivan väärän värisiä. Olen jo luopunut toivosta että pääsisin maistamaan niitä.
Väärän värisiä tomaatteja. |
Viimeiset avomaan kurkut ovat muuttuneet ikävän kitkeriksi.
Olen pohtinut että saisinko tehtyä niistä maustekurkkuja. Olen täyttänyt
pakastinta omien marjamehujen lisäksi kesäkurpitsakeitolla,
kasvissosekeitolla ja kasviscurrylla. Vauvaa varten olen pakastanut soseita
oman maan kasviksista.
Parin viikon päästä aiomme laittaa kasvimaan pakettiin.
Revimme kompostiin kasvien varret ja kitkemme loput rikkaruohot. Takapihamme
kompostori on tupaten täynnä ja tyhjennämme sen kasvimaalle. Lehtikompostimme on niin täynnä rikkaruohon juuria ja
siemeniä, että sen aiomme tyhjentää orapihlaja-aidan juurelle.
Ei se ollutkaan suo, kuokka ja Jussi vaan pottumaa, kuokka ja Johanna! |
Nälkä kasvaa syödessä ja olen aloittanut kasvimaan
laajennuksen suunnitellun. Meillä on vielä multaa jäljellä ja suunnittelimme
tehdä vielä tänä syksynä parsapenkin. Olemme jo hankkineet eur-lavojen reunoja,
joista voimme tehdä korokepenkit. Nähtäväksi jää, jaksammeko vielä tänä syksynä
tarttua lapion varteen. Olisi niin helppoa ensi keväänä vain istuttaa parsat
ilman suurempia kasvimaan perustamisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti