Kevät, kevät, kevät… Se on jo melkein täällä! Vähän
takatalvi yllätti mutta onneksi lumet sulivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Aurinko
on jo sulattanut lumet kukkapenkeistä. Narsissit puskevat väkisin ylös jäisestä
maasta. Pihatiellä narskuu hiekka kenkien alla lumen sijasta. Ihanaa!
Jokakeväinen esikasvatusastioiden etsintä alkoi. Säästän
kermaviili- ja rahkapurkit esikasvatusastioiksi ja ei ole tainnut olla yhtään
kevättä ettei niitä tarvitsisi etsiä kissojen ja koirien kanssa. Onneksi löysin
edes osan että pääsin tekemään ensimmäiset kylvöt. Maaliskuun puolivälissä kylvetyistä
siemenistä kasvaa ensimmäiset chilien ja paprikoiden taimet. Kohta on
koulimisen aika ja jokainen taimi pääsee siskonpedistään omaan pieneen kasvatusastiaansa.
Vasta viime viikonloppuna pääsin kylvämään tomaatit, yrtit
mm. basilikan, timjamin, rosmariinin, mintut ja korianterin. Vielä ei ole
näkyvissä yhdessäkään purkissa vihreää mutta vastahan ne ovat olleet mullassa
pari päivää. Kellarissa odottaa vielä siemenperuna, punasipulit ja valkosipulit
pääsyään kasvimaahan.
Jouduin tekemään puutarhanhoitoni tähän asti suurimman
investoinnin. Lapsemme on yksivuotias ja haalii pöydiltä kaiken mihin ylettyy.
Esikasvatusastiat on pakko siirtää pöydän reunoilta ylemmäs ja koska minulla ei
ollut mitään parempaa ratkaisua tähän hätään, jouduin ostamaan
puutarhaliikkeestä hyllykön taimipurkeilleni. 150 euroa sain pulittaa kolmesta
peltihyllystä ja muutamasta puisesta kepukasta joita varjelen kuin kalleinta
aarretta. Toivottavasti se kestää kymmenen vuotta eikä mene rikki ennen sitä.
Löysin puutarhaliikkeestä myös Minna Siltalan kirjoittaman
kirjan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa. Olen ahminut sitä aina kun siihen ollut
mahdollisuus. Aluksi kirjoitustyyli hieman ärsytti minua mutta siihen totuttuani
en enää edes huomaa kirjailijan ylitse vuotavaa tapaa kuvailla asioita. Pidän
sitä tämän kesän oppaanani kun alamme tehdä isoa perunamaata. Meidän piti jo
syksyllä kääntää maa mutta jätimme sen täksi kevääksi.
Toivon kesällä saavani omasta maasta lähes kaiken
tarvittavan. Olen jo useampana vuotena kasvattanut itse pienissä penkeissä salaatit
ja kesäkurpitsat mutta en aikaisemmin perunaa, porkkanaa tai sipuleita. Muistan
kun olin pieni, ansaitsimme taskurahaa kitkemällä mummolan hernemaata.
Valitettavasti minulla ei ole isoisääni antamassa neuvoja. Minulla on vain
Minna Siltalan kirjoittama kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti