Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuntuu hieman tyhmälle kertoa syksyn viimeisistä puutarhatöistä, kun talvi on jo tullut ja pari päivää sitten pihassamme näytti tältä: 

Mutta… koska talvea sai tänä vuonna odotella tosissaan, otin itseäni niskasta kiinni ja laajensin vielä marraskuun puolivälissä kukkapenkkiämme. Kukkapenkissä kasvoi kesällä ihanat liljani, dhaliani ja unikkoni. Keväällä siinä kukki kauniina keltaiset narsissit. Penkkiä reunusti vain köykäinen ”puuaita” ja suurin osa mullistakin oli karannut nurmikolle. Milloin sain hakea poikaamme pois kukkapenkistä ja milloin koiriamme.

Halusin korotetun kukkapenkin, jossa kukat olisivat toivon mukaan hieman paremmassa turvassa.

Noukin maasta narsissit ja kaivoin nurmikon ylös. Dhaliat nostin jo ilmojen kylmettyä kellariin, mutta liljoihin en uskaltanut kajota vaan jätin ne odottamaan ensi kevättä. Mieheni pystytettyä petsaamani aitaelementit, aloin kärrätä multaa kukkapenkkiin. Keskellä kukkapenkkiä menee nyt hassu rajaus jonka ulkopuolella ovat liljat ja toisella puolella narsissit uudessa mullassaan. Mutta tämä oli ainoa keino jonka keksin istutuksieni suojaksi.

Ensimmäisenä päivänä aurinko hemmotteli minua säteillään. Ei uskoisi;
että kuva on otettu marraskuun puolella.

Narsissien sipulit nousivat maasta. Jaoin niitä ja istutin uudelleen.

Olisin halunnut istuttaa narsissien sekaan paljon isoja keltaisia ja punaisia tulppaaneja mutta niitä ei enää ollut lähimarketissa myynnissä. Mieheni toi kaupan viimeisen sipulipussin ja istutin narsissien lisäksi helmililjaa, keltalaukkaa ja lisäksi tulppaaneja. Naapurimme katseli päätään pyöritellen urakointiani ja ilokseni hän kertoi rikkovansa ensi kesänä tulppaanipenkkinsä. Odotan innolla saisinko muutaman sipulin häneltä.

Pari viikkoa projektin päätyttyä minulle yhtäkkiä valkeni kahvipöydässä, että olin unohtanut unikkoni. Siihen kohtaan missä minulla kukki viime kesänä unikot, kärräsin 20 cm multaa ja istutin narsissien sipuleita. Pelkään pahoin, etteivät unikot jaksa nousta multakuorman läpi.

Valmis!! Rikkaruohot olisi varmasti kannattanut
kitkeä ennen projektin aloittamista, mutta sitä on
turha surra nyt.

Ennen kuin maa jäätyi, nostimme pari maa-artisokan juurakkoa ylös. Järkytys oli suuri kun minulle valkeni kuinka suuren sadon olemme saamassa. Kahdesta juurakosta nousi seitsemän kiloa mukulaa. Olen keiton lisäksi tehnyt maa-artisokkagratiinia ja pyrettä, joka olikin kalan kanssa aivan taivaallista. Minun pitää kehitellä valtava määrä reseptejä ensi kevääksi, sillä meillä jäi maahan vielä kymmenkunta juurakkoa. Jos kaikki juurakot antavat samanlaisen sadon, mihin ihmeeseen saan sulputtua lähes neljäkymmentä kiloa maa-artisokkaa? 

Yhden maa-artisokan juurakko antoi melkein neljä kiloa mukulaa.

Kanttarellirisottoa ja paistettua halloumijuustoa

Meillä on tänään ruokalistalla kanttarellirisottoa. Juoksin kesällä suuren masuni kanssa metsässä sienien perässä ja pakastin osan saaliista talven varalle. Kanttarelleja ei ole paljoa mutta emmeköhän saa niistä muutaman risoton tai kastikkeen tehtyä. 

Teen risoton aina tämän ohjeen mukaan. Kanttarellirisotto sopii myös paistetun kuhan tai ahvenien lisukkeeksi. Mikäli kaapista ei löydy valkoviiniä, sen voi korvata kasvisliemellä. Niin teen minäkin tänään.

KANTTARELLIRISOTTO JA PAISTETTU HALLOUMIJUUSTO

2-4 annosta

Näitä tarvitset risottoon:

5 dl kasvislientä
½ sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ dl valkoviiniä
2 dl risotto riisiä
150g – 200g paistettuja kanttarelleja
ripaus valkopippuria
50 g parmesan juustoa raastettuna
paistamiseen oliiviöljyä

Lisäksi:

1-2 pkt Halloumia

Ja näin se käy:

Kuullota pilkottu sipuli öljyssä. Lisää murskatut valkosipulin kynnet ja riisi. Lisää valkoviini kun riisit ovat läpikuultavia. Viinin imeydyttyä, lisää kasvislientä pienissä erissä. Sekoittele tiuhaan. Kun puolet kasvisliemestä on lisätty, lisää paistetut sienet. Kun riisit ovat kypsiä mausta valkopippurilla ja sekoita joukkoon parmesan.

Viipaloi halloum n. 1 sentin viipaleiksi ja paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä.

Kanttarellirisottoa ja paistettua halloumijuustoa. Aivan ihanan makuista!

Matkamuistoja osa 1. Varsova, Krakova & Auschwitz

Vietimme juhannuksen 2008 Varsovassa, Puolassa. Matkustimme ensimmäistä kertaa mieheni kanssa yhdessä ja kaikki oli meille uutta ja outoa. Olimme matkassa yhdessä ystäväpariskuntamme kanssa. Kiersimme kaupungilla ostoksilla, istuimme kuppiloissa ja kävimme muutamassa pakollisessa turistikohteessa kuten kuninkaanlinnassa. Lisäksi teimme päivän retken Krakovaan ja Auschwitziin. Koska matkastamme on kulunut jo useampi vuosi, kerron sen minkä muistan.

Varsovaa. Toria kiertää samat karhut jotka olivat Helsingissäkin
muutama vuosi myöhemmin.

Hotellimme vieressä oli Kulttuuripalatsi.

Asuimme Varsovan keskustassa sijaitsevassa neljän tähden hotellissa Polonia Palacessa. Majoitukseemme kuului runsas aamiainen seisovasta pöydästä. Ainoanakaan aamuna emme saaneet shampanjaa emmekä kaviaaria, joita hotellin kotisivuilla kerrottiin aamiaisella tarjottavan. Hotellin ravintolassa istuimme yhtenä iltana, mutta hintatason vuoksi meillä ei ollut varaa viettää siellä useammin aikaa.  12 euroa yhdestä drinkistä oli hieman liian kallista matkabudjetillemme.

Ravintoloiden kanssa meillä kävi hieman huonoa tuuria ja minun on myönnettävä että parhaat ruoka-annokset saimme Varsovan Hard Rock Cafessa. Tällä matkalla alkoi myös meidän perinteemme että matkakohteessamme vierailemme aina Hard Rock Cafessa juomassa Caipi Roskat. Mikäli henkilökunta ei osaa niitä tehdä, me opetamme.

Varsovassa huomasimme kielimuurin aiheuttavan ongelmia, joihin emme muualla ole törmänneet. Ravintoloiden henkilökunnan englannin kielitaito oli vielä heikompi kuin meidän. Saimme rapujen sijasta simpukoita ja toisessa paikassa meille yritettiin väkisin myydä shampanjaa kuohuviinin sijaan. 

Varsovaa

 

Olimme jo etukäteen varanneet paikalliselta matkatoimistolta päiväretken Auswitchiin. Matkustimme junalla Krakovaan ja kiersimme hetken kaupunkia tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin. Syötyämme, nousimme tila-auton kyytiin ja matkasimme keskitysleirille. 

Kirkko Krakovassa.

Oli mielenkiintoista nähdä natsisaksan hirveydet kaikessa kamaluudessaan. Tänäkin päivänä muistan sen tuskaisen tunteen kun näin museossa uhrien mukanaan tuomien tavaroiden joukossa lasten pieniä kenkiä. Polttouunit nähdessäni tunsin kurkkuani kuristavan ja jouduin nielemään kyyneleitäni. Kireän aikataulun takia emme ehtineet kuin ajamaan Birkenaun ohitse. Valitettavasti Auswitchissa ei saanut sisätiloissa kuvata joten minulla on vain muutamia kuvia keskitysleirin ulkopuolelta.

Kuuluisa portti.

Päätepysäkki jolle valitettavan monen ihmisen matka päättyi.

Kasarmeja.

En usko että tulemme koskaan matkustamaan toista kertaa Varsovaan, mutta Krakovassa voisin sen sijaan käydä uudestaan. Varsova pommitettiin toisessa maailmansodassa pahoin eikä tämän vuoksi ollut niin houkutteleva kuin Krakova idyllisine vanhoine rakennuksineen ja kirkkoineen. Eniten minua varmasti jäi kaihertamaan kohtaamiemme ihmisten epäystävällisyys, jonka vuoksi Puola ei ole minun lempimatkakohteeni. Mielenkiinnolla kuitenkin aina luen muiden kokemuksia maasta.

Matkamuistoja

Rakastan matkustamista! Haluaisin kiertää koko maailman ympäri ja tutkia kaikki maapallon kolkat. Olen etuoikeutettuna saanut pienestä pitäen matkata vanhempien mukana. Aikuisiällä olen ollut onnekas tavatessani miehen, jota kiinnostaa matkustaminen samalla tavoin kuin minua.

Jostain syystä minua ei kiinnosta kaukomatkat. Myönnän että haluaisin joskus nähdä Intian ihmeet tai matkata Peruun ja kavuta Machu Picchulle. Silti Euroopan suuret metropolit kiehtovat minua enemmän. Kerkesimme matkustelemaan Euroopassa muutaman kerran ennen kuin aloin odottaa ensimmäistä poikaamme. Jokaisella matkalla opimme uutta ja olemme viisaampia seuraavaa reissua varten. Opimme myös että joka kerta unohdamme laukustamme jotain.

Emme ole päässeet matkaan kohta kolmeen vuoteen. Odotamme että lapsemme kasvavat hiukan ja vasta tuolloin karkaamme maailmalle. Minun on myönnettävä että matkakuumeeni on jo niin kova, etten uskalla edes katsella matkoja tai hotellien hintoja, pelkään pian huomaamattani varaavani matkan. Haaveenani olisi että jonain päivänä pääsisimme koko perhe kiertämään Eurooppa vanhalla pakettivolkkarilla.

Pienen vauvan synnyttyä joudumme jättämään mieheni kanssa ravintolakäynnit hetkeksi väliin. Ajattelin niiden sijaan kertoa teille matkamuistojani. Pyrin julkaisemaan aina yhden matkakertomuksen kuukaudessa. Aloitan juttusarjani Puolasta, jonne matkustimme ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 2008. 

Varsova, Rooma, Budapest, Pariisi, Amsterdam... Matkailu avartaa!