Gluteenittomat Tosca-Raparperipiiraset

"Eläkäämme siten, että kuolemamme hetkellä hautausurakoitsijakin on surullinen."
- Mark Twain

Olen kevään taistellut toscakakkureseptin kanssa ja joudun tunnustamaan, että jäin taistelussa toiseksi. En yksinkertaisesti onnistunut leipomaan haluamaani toscakakkua. Leivottuani, paistettuani ja maistettuani paria kymmentä toscakakkua, luovutin. Olisin halunnut tehdä kuohkean kakun, jonka päällä on mehevä ja pinnasta rapea toscakuorrute, mutta kakkuni imaisivat toscien rasvat sisäänsä, eikä se ollut oikein herkkua. Tosca on kuitenkin niin herkkua, että ajattelin yhdistää sen näihin aivan ihaniin raparperipiiraisiini. Tein jo aikaisemmin julkaisemallani raparperipiirakkareseptillä, mutta leivoin sen vain eri muotoon. Kevyemmästä päästä nämä piiraani eivät ole, sillä yhdeksän piiraan tekemiseen tarvitset 3 dl sokeria ja 175 grammaa rasvaa, mutta eihän näitä ihan joka päivä tarvitse syödä?

RAPARPERI-TOSCAPIIRASET

 
Näitä tarvitset pohjaa varten:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 luomumuna
1 dl perunajauhoja
2 dl Semperin Fin Mix
1 tl leivinjauhetta

n. litra raparperia pilkottuna ja huuhdeltuna 

Tosca:
75 g voita
2 dl sokeria
2 dl mantelilastuja

Ja näin se käy:

Ryöppää ensin raparperi ja kippaa se sen jälkeen siivilään valumaan. Valmista pohja. Vatkaa margariini ja sokeri. Sekoita joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne margariini-sokeri-munaseokseen. Laita taikina jääkaappiin lepäämään. Ota hieman jähmettynyt taikina jääkaapista ja tee siitä tanko, jonka jaat kahdeksaan tai yhdeksään palaan. Leivo paloista lättyjä, jotka laitat leivosvuokien pohjalle (halk. n. 9 cm). Laita päälle ruokalusikallinen ryöpättyä raparperia. Lado piiraset uunipellille ja paista 180 astetta ja n. 15 min. Valmista tosca sulattamalla voi ja lisäämällä siihen mantelilastut ja sokerin. Jaa se piiraiden päälle ja paista vielä 15-20 min. tai niin kauan, että piiraset ovat kauniin ruskeita. Tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kanssa tai syö sellaisenaan. Herkkua eikö olekin?

Kesäiset Tuike-matot

"Kaikki mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä myös hyvin."

    - Adolphe Monod

Nämä matot ovat kolmas työni kangaspuilla ja uskotteko, että olen näistä valtavan ylpeä! Mattojen mallina on Tuike-matto, jonka ohje löytyy ilmaiseksi Lankavan sivuilta. Kuteet ostin jo helmi-maaliskuussa, kun virkkasin torkkupeittoani ja se näkyy värivalinnoissa. Väreinä on vaaleanpunaista, pinkkiä, mintunvihreää ja tummaa turkoosia. Kuteet ovat vähän eripaksuisia, mikä näkyy kuvioiden leveydessä. Minun piti ensin tehdä punasävyiseen mattoon  turkooseja ja mintun värisiä paltinaraitoja, enkä ajatellut, että kuteiden paksuudella olisi tämän takia merkitystä. Kokeneemmat kutojat kuitenkin varoittelivat, että mattoni voi kaveta raitojen kohdalta, joten pelasin varman päälle ja tein raidat samalla kuviolla. En halunnut tehdä ihan samanlaisia mattoja, joten toisessa matossa keskimmäisen raidan pohjaväri vaihtuu mintuksi, mutta toisessa matossa on koko ajan pohjalla vaaleanpunainen kude ja vain kuviokude muuttuu. Yllätyksekseni mintun vihreä muutti vaaleanpunaisen pohjakuteen melkein harmaaksi, joten mielestäni tuo mintun ja tumman turkoosin yhdistelmä on raikkaampi. 

Aloin kutoa näitä jo huhtikuun alussa, mutta en osannutkaan kutoa kuviota vaan pari ensimmäistä viikkoa kudoin, purin ja kudoin uusiksi ymmärtämättä, miksi kuvio menee koko ajan väärin. Sitten yhtäkkiä oivalsin ohjeen ja matot syntyivät melkein itsestään. Nyt en taas ymmärrä, että mikä siinä aluksi oli niin vaikeaa.  Ollakseen vasta kolmas työni kangaspuilla, sain tehtyä mattojen reunoista mielestäni siistit. Minulla oli reunimmaiset loimilangat pois niidestä ja pujottaessa sukkulan sisään viriöön, se meni reunimmaisen loimilangan päältä ja ulos tullessa se sukelsi reunimmaisen loimilangan alta. Näin jälkikäteen mattoja katsoessa, olen äärimmäisen onnellinen jokaisesta purkukerrasta ja siitä, etten jättänyt niihin polkuvirheitä tai anopin hampaita reunoihin vaan kiltisti pakittelin korjaamaan nekin. Taas se nähtiin, että purkaminen kannatti! Mattojen päiden loimilangat nyöritin ja laitoin sekaan kahta eri väristä virkkauslankaa tuomaan vähän väriä.

Kyllä näillä kelpaa kesällä tassutella ja luotan siihen, että kuvissa näkyvät loputkin rutut ja rytyt oikenevat, kunhan matot ovat hetken lattiassa. Opin taas mattojen myötä niin paljon kudonnasta ja värien käytöstä, että minulla on ihan pakko ostaa ne omat puut, sillä kudonta on aivan mahtavaa! Kuteita jäi niin paljon, että saan niistä vielä vaikka jonkun pikkumaton, mutta senhän voisin vaikka virkata. Mukavaa sunnuntaita ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Kesämekkoja kirppikseltä

Ihmetelläänkö taas kirppislöytöjä? Olen taas yrittänyt vähän himmailla romujen haalimistani, mutta toisia juttuja on vain mahdoton vastustaa kirppiksellä. Tuulikellot ovat ihania, eikä niitä mielestäni voi olla liikaa, joten paikalliselta kirppikseltä muutamalla eurolla löytynyt tuulikello pääsi koristamaan kuistiamme. Se on ulko-ovemme vieressä ja sen helinä kuuluu ihastuttavasti sisällekin ulko-oven ollessa auki. Samaiselta kirppikseltä löytyi myös ehkäpä maailman kaunein peltipurkki. Siinä ei ole mitään merkintöjä valmistajasta eikä jäljellä tarroja, joten en valitettavasti osaa sanoa siitä mitään muuta kuin kehua, kuinka ihana se on. Mielestäni sen sisään kuuluu ihan ehdottomasti toffeeta, mutta oletettavasti se täyttyy taas käsityötarvikkeilla.

Marjatta Metsovaaran Violetta kankaasta ommeltu mekko ja Kaisu Heikkilän musta kesämekko ovat huippulöydöt. Metsovaaran hameesta sain jo rasvatahrat pois, mutta siinä on vielä pari maalitahraa, jotka toivon mukaan saan vielä pois. Se on minulle vähän iso, mutta osaan varmasti kaventaa sitä sen verran, että mekko pääsee käyttöön. Kaisu Heikkilän mekko on kaunis ja kevyt päällä, mutta sekin on pari numeroa liian iso. Se on vähän erikoisen mallinen, kun yläosa kietaistaan takakautta päälle, joten sitä en uskalla alkaa kaventaa ja mekko taitaa jäädä kaappiin odottelemaan lisäkiloja tai sitä, että kehityn ompelijana. Sen kuvaaminen hengarissa oli aivan toivotonta, joten uskaltauduin kameran eteen esittelemään sitä teille, mutta enpä nyt tiedä, että näyttääkö se näissäkään kuvissa yhtään sen paremmalle. Ukkokulta joutui neljä kertaa ottamaan kuvia, kun en meinannut olla tyytyväinen kuvissa esiintyvään malliin. Uskokaa kuitenkin minua, mekko on ihana! 

Arvatkaapas mitä! Sain meidän eteisen matot vihdoin ja viimein valmiiksi, joten sunnuntaina katselemme niitä. Jos minulta kysytään mielipidettä, niin niistä tuli maailman hienoimmat matot. Mukavaa viikonloppua sinulle! Nähdään taas pyhänä!

Nokkosesta apua siitepölyallergioihin

Koivu kukkii tällä hetkellä komeasti ainakin Pirkanmaalla ja itselläni sen kukinta aiheuttaa muita pölyttäjiä enemmän allergiaoireita. Itse en enää käytä apteekin lääkkeitä vaan hoidan allergioitani toista kevättä pelkällä nokkosella. Minulla on vielä siemeniä ja kuivattua nokkosta jäljellä viime kesästä, mutta silloin kolmisen vuotta sitten aloin näihin aikoihin juoda kupillisen nokkosteetä allergialääkkeiden ohella ja huomasin, että oireeni vähenivät. Olen helmikuusta lähtien syönyt aamiaisella ruokalusikallisen nokkosensiemeniä jogurtin seassa ja huhtikuun alusta lähtien aloin juoda kupillisen nokkosteetä päivässä. Koska siitepölyä on nyt ilmassa niin paljon, en ole ollut ihan oireitta selvinnyt ja parina päivänä olen joutunut juomaan toisen kupillisen teetä. Vaikka nenäni välillä vuotaa ja jos hieraisen silmiä, alkaa niitä tietysti kutittaa, mutta en ole kipeä eikä henkeäni ahdista. Oloni on hyvä ja kaikista upeinta on se, ettei minua väsytä!

Kuivattua nokkosta käytän samaan tapaan kuin hauduttaisin teetä, eli laitan muutaman lehden teesihtiin, kaadan vettä päälle ja annan hautua hetken. Tuoreesta nokkosesta, joita löytyy jo luonnosta, tee syntyy ihan yhtä helposti. Poimin aina yhden pienen nokkosen, jonka lehdet saksin kuppiin ja kaadan päälle kiehunutta vettä. Annan hautua viitisen minuuttia ja sen jälkeen poimin lehdet pois ja juon teen. Ainakin itselläni nokkostee vaikuttaa melkein heti oireisiin, mutta nautinkin sitä päivittäin. Nokkosta poimiessa pitää kuitenkin muistaa se, ettei kerää niitä tienpientareelta tai käytä nokkosta, joka kasvaa kompostin tai huussin kupeessa, sillä silloin se sisältää liikaa nitraattia. Itse olen yrittänyt kylvää nokkosta takapihallemme, jotta saisin sitä mahdollisimman läheltä ja helposti. Nokkonen on myös luonnon oma puhdistaja ja se pistää elimistön nesteet liikkeelle, eli vettä pitää juoda reippaasti, ettei ihan kuivu.

Huom! Toivon, että kokemustani ja tästä postauksestani on jollekin apua, mutta koska minulla ei ole lääketieteellistä koulutusta saati hallitse luonnonlääketiedettä, en voi suositella hoitokeinoa muille.

Kukkia äidille

Olen viime vuosina ostanut kesäkukat vasta juhannuksen alla, mutta ihanien ilmojen ja äitienpäivän houkuttelemana koukkasin eilen kutomolta tullessa puutarhan kautta ja ostin muutaman orvokin ja pari krysanteemia. Kierrätyskeskuksesta haalitut vanhat emalikattilat pääsivät uusiokäyttöön kukkapurkkeina ja tekivät meidän terassista entistäkin viihtyisämmän. Varsinaisen kesäkodin rakennamme vasta juhannuksen tienoilla, mutta terassille nostimme jo kesäkalusteet. Torista löysimme Lumikenkä-sohvan aikaisempien rottinkituolien seuraksi ja siinä olen viime päivät istuskellut. Se on aivan ihana! Siinä on niin mukavaa istua kahvikuppi kädessä ja katsella, kuinka pikkuväki laskee kuormureilla mäkeä. Tuolit kaipaavat edelleen jotain pehmikettä, mutta en oikein osaa päättää, että millaiset tekisin. Mieleni tekisi virkata joku oikein riemunkirjava jämälankapeitto sohvalle ja tuoleille. Minun pitää varmaan penkoa vähän varastoja, jos vaikka löytäisin tarpeeksi puuvillalankoja kaappien perukoilta.

Tänään on suuri päivä! Nyt starttaan kuplan ja karkaan kutomolle. Eteisen matoistamme puuttuu enää 40 senttiä ja sitten saan ne pois puista. Tätä parempaa äitienpäivää en itselleni voisi toivoa. Mukavaa äitienpäivää!

Gluteeniton Feta-Pinaattipasta

Feta-pinaattipasta on yksi lempiruuistani ja se on yksi niistä harvoista kasvisruuista, joita lihasyöjäksi vannoutunut ukkokultakin suostuu syömään. Pikkuväelle se kelpaa myös, kun siinä ei ole lihaa. Ollessani vielä työelämässä, söin tätä usein työreissuilla eräässä helsinkiläisessä ravintolassa ja jäätyäni kotiin, jouduin opettelemaan tämän herkun tekemisen ihan itse. Normaalisti teemme tätä oman maan pinaateista, mutta tänä talvena huomasin ilokseni, että tästä tulee ihan hyvää, kun sen tekee pakastepinaatistakin. Koska pinaatin ryöppäämiset ja pilkkomiset on jo tehty, annoksen tekemiseen menee vartti.

Feta-Pinaattipasta

Näitä tarvitset:
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 150 g pinaattia - jos käytät tuoretta, muista ryöpätä se.
n. 150 g Fetajuustoa
2 dl Ruokakermaa
suolaa
mustapippuria myllystä
paistamiseen oliiviöljyä

Lisäksi pastaa oman maun mukaan. Meillä oli spagettia, koska pikkuväen mielestä parasta. Päälle raastettua parmesania.

Näin se käy:
Laita pasta kiehumaan. Pilko kuoritut sipulit ja kuullota ne öljyssä pannulla. Lisää sekaan pinaatti ja murskaa joukkoon feta. Kaada kerma päälle ja sekoita hyvin. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna muhia viitisen minuuttia. Koska meillä ei syö gluteenitonta pastaa kuin minä, niin sekoitan annokset vasta lautasella ja ripottelen päälle vähän parmesania. Maukasta, eikö olekin!

Virkataanko myssyjä?

Tänä keväänä olen tahkonnut virkattujen myssyjen kanssa saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mutta ihan hukkaan aikani ei ole mennyt sillä opin taas jotain uutta. Opin laskemaan ylhäältä päin virkattavan myssyn päänympäryksen jo tekovaiheessa, jotta osaan lopettaa lisäykset ajoissa tai tarvittaessa jatkaa niitä. Oikeastaan tämä on niin yksinkertainen ohje, että hieman minua hävetti kun tämän opin. Tähän asti olen virkannut myssyjäni vain kokeilemalla, purkamalla ja virkkaamalla uusiksi. Kyse on puhtaasta peruskoulun matematiikasta ja ympyrän piirin laskemisesta. Jos minä opin tämän, niin opit sinäkin!

Aloin virkata pienen pientä violettia myssyä ja olen nyt lisännyt viiden kierroksen verran. Jos haluan laskea tässä vaiheessa, että riittääkö lisäykseni haluamani kokoiseen myssyyn, kerron virkkaamani ympyrän halkaisijan 8,8 cm piin likiarvolla (3,14) ja saamani tulos on piiri eli myssyn päänympärys. Tässä tapauksessa se on 27,63 cm. Isomman myssyn saan virkkaamalla vielä yhden lisäyskierroksen, jolloin halkaisija on arviolta n. 11 cm ja myssyn päänympärys on tuolloin 34,54 cm. Vastaavasti pienemmän myssyn saan, jos puran kierroksen pois. Koska näissä mitoissa on melkoinen harppaus, niin koukkukokoa vaihtamalla saa tehtyä hieman erikokoisia myssyjä muuttamatta lisäyksiä. Persikan väristä myssyä varten vaihdoin koukun puolta numeroa isompaan ja siitä tuli hieman isompi, vaikka silmukoita on saman verran. Eikö ollutkin helppoa?

Helppo on myös pienen myssyn ohje, jonka voit tehdä vaikka keskosvauvalle. Lankana minulla on tässä Blend Bamboota ja kolmosen koukku. Virkkaa lenkkialoitukseen 12 pylvästä, sulje kierros piilosilmukalla ja kiristä lenkki. Virkkaa seuraavan kierroksen ensimmäiseksi pylvääksi kaksi ketjusilmukkaa ja virkkaa jokaiseen edellisen kierroksen pylvääseen kaksi pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla ja virkkaa taas kaksi ketjusilmukkaa seuraavan kierroksen ensimmäiseksi pylvääksi. Virkkaa joka toiseen pylvääseen kaksi pylvästä ja joka toiseen vain yksi. Seuraavalla kierroksella virkataan taas kaksi pylvästä joka kolmanteen pylvääseen ja neljännellä kierroksella joka neljänteen. Jatka niin kauan, kunnes saat haluamasi kokoisen myssyn. Kun olet tehnyt tarpeeksi lisäyskierroksia, jatka ympyrän virkkaamista ilman lisäyksiä niin pitkään, että myssy on tarpeeksi syvä. Itse tein keskosmyssyn ja lopetin lisäykset viidennen kierroksen jälkeen. Virkkasin ilman lisäyksiä kuusi kierrosta, jonka jälkeen tein koristereunuksen.

Koristereunus: Virkkaa ensin koristeraita erivärisellä langalla. Virkkaa kierroksen ensimmäiseksi silmukaksi ketjusilmukka ja tämän jälkeen aina yksi kiinteäsilmukka yhteen pylvääseen ja sulje kierros piilosilmukalla. Vaihda lankaa. Pitsireunus virkataan poimimalla aina silmukan takareuna koukulle. Virkkaa ketjusilmukka (jatkossa kiinteä silmukka), puolipylväs, pylväs, kaksi pitkää pylvästä samaan pylvääseen, pylväs, puolipylväs, kiinteäsilmukka ja piilosilmukka. Toista niin monta kertaa, että kierros on täynnä. Jos silmukkamäärä ei täsmää kuvion kanssa, jätä jostain välistä piilosilmukka pois tai lisää yksi silmukka. Itse jätin viimeisestä pitsikaaresta yhden ketjusilmukan ja piilosilmukan pois. Päättele langat. Jos et halua tehdä koristereunusta, voit jättää sen kokonaan pois.

Ihanaa aurinkoista toukokuun ensimmäistä viikkoa sinulle rakas lukija! Mukavaa, että olet siellä.