lauantai 12. tammikuuta 2019

KANKAIDEN KONTAKTIVÄRJÄYSTÄ KASVEILLA






Jaoin viime kesän kasvivärjäykseni kahteen postaukseen, joista ensimmäisessä kerron viime kesäisistä kontaktivärjäyksistäni kankaalle. Toisen värjäyspostaukseni julkaisen parin viikon päästä ja siinä kerron lankavärjäyksistäni.


Olin viime toukokuussa kasvivärjäyskurssin teoriaosuudella ja kurssin piti jatkua elokuussa värjäämisellä, mutta se jäi osaltani väliin. Kiinnostuin kurssilla kontaktivärjäyksestä, jota en ole kasveilla ennen tehnyt aurinkovärjäyksiä lukuunottamatta. Innostuin erityisesti kankaiden värjäyksestä, koska haaveenani on oppia tekemään itse vaatteitani ja mikä olisikaan hienompaa kuin käyttää itse kuvioimiani kankaita.




Kaikki värjäykseni ovat tilkkuja sillä tarkoituksenani oli opetella tekniikkaa tuhlaamatta metritolkulla arvokkaita kankaita. Ensimmäisen värjäykseni tein unikonkukilla silkille, mutta siitä ei karttunut muuta kuin reilu annos kokemusta. Tämän jälkeen värjäsin lupiinilla ja kun sain tarpeekseni haisevista ja herkästi homehtuvista väriliemistä ja kasvimassoista, siirryin kylmävärjäyksestä kuumavärjäykseen ja aloitin höyryttää kääröjäni nopeuttaakseni värjäysprosessia.


Höyrytyksiä varten ostin kahdella kahvipaketilla vanhan mehumaijan ja keräsin metsästä paksuja oksia, jonka ympärille sain pyöritettyä kankaat. Laitoin värjättävän kankaan päälle palan vanhaa lakanakangasta ns. imukankaaksi, ettei kerroksittain oleva kangas värjäytyisi muista kerroksista.  Sidoin pötkylät juuttinarulla niin tiukasti kuin vain sain. Höyrytin pötkylöitä mehumaijan marjapesässä tunnin verran ja sen jälkeen annoin niiden vielä värjäytyä pari päivää seuraten samalla, etteivät ne pääse homehtumaan. 

 


SHIBORI LUPIINILLA



Samalla kun värjäsin lupiinin kukilla lankoja otin tilkan sinistä värilientä talteen ensimmäisen värjäyksen yhteydessä ja kaadoin sen minigrip-pussiin. Sujautin pussukkaan taitellun ja sidotun villakankaan. Puristin kaikki ilmat pois ja suljin pussin tiiviisti. Annoin pussukan seistä pimeässä viikon seuraten koko ajan, ettei värjäykseni ala homehtua. Lopputuloksena on äärimmäisen kaunis sinikuvioinen villakangas.


Kuvia varten silitin kankaat ja otin ennen silitystä kuvan kankaasta (alla olevista kuvista ylempi), sillä pelkäsin, että kankaalle käy niin kuin sille kävi. Vaikka värjäyksestä on jo puoli vuotta kankaan sininen väri muuttui silittäessä vihreäksi.  Sinisistä lupiinin kukistahan saa sinistä vain pitämällä värjäyslämpötilan alle 60 asteen. Ilmeisesti lämpötilaa ei saa nostaa myöskään myöhemmin yli 60 asteen, kun lankoja tai kankaita pesee tai silittää tai sinisyys katoaa.






LISÄÄ LUPIINIA



Lupiini on ehdoton lempparini värjäyksissä sen monipuolisen värikirjon takia, joten kokeilin värjätä myös kokonaisella lupiinilla niin, että käärin lupiinin varsineen päivineen puretun villakankaan sisään ja sidoin tiukasti kiinni. Annoin pötkylän seistä huoneen lämmössä muutaman päivän, mutta lopputuloksena sain vain hentoisen kuvion kankaaseen. Lupiinin varsi ja lehdet näkyvät keltaisina, mutta sinisiä kukintoja vain siellä täällä. Tätä tilkkua en silittänyt, sillä aikaisemmasta värjäyksestä oppineena halusin, että sininen pysyy sinisenä.
   



Viimeisessä värjäyksessäni levitin lupiinin kasviainesta kankaalle keitettyäni sitä ensi väriliemeä varten. Käärin kankaan kuin kääretortun ja sidoin sen löyhästi. Nostin käärön Minigrip-pussiin, puristin ilmat pois ja suljin huolellisesti. Annoin kankaan värjäytyä viikon verran huoneenlämmössä ja sain on aivan äärimmäisen kauniin värisen kankaan. Valitettavasti kangas ei pääse oikeuksiinsa kuvissa.



SANANJALALLA KUVIOINTIA


Pehmensin kaulitsemalla sanajalkoja ja uitin niitä kevyessä rautavihtrilli liemessä. Asettelin lehdet puretetulle villalle ja käärin villakankaan lehtineen päivineen oksan ympärille ja höyrytin pötköä tunnin verran. Parin päivän päästä avasin pötkön ja näin upea kangas oli sieltä tuli vastaan. Tämä on varmasti upeimpia ja mielenkiintoisimpia värjäyksiäni ikinä! En ole kokeillut pestä kangasta, mutta periaattessa kuvioiden pitäisi pysyä kankaassa.





KESÄKUKILLA KUVIOINTIA


Sananjalkavärjäyksestäni innostuneena kokeilin värjäystä myös kesän kukilla. Levitin niittykukkia puretetulle villalle ja toiselle puutarhan kukkia, käärin ne taas pötköksi ja höyrytin. Annoin pötköjen seistä pari päivää ennen kuin avasin ja lopputuloksena oli kauniit kankaat, joista varsinkin se, missä oli ruusun terälehtiä on aivan uskomattoman kaunis ja silittäessä huomasin, että kangas myös tuoksuu hentoisesti ruusulta, vaikka värjäyksestä on vierähtänyt jo tovi. Silittämisestä huolimatta en saanut kangasta oikaistua, mutta ryppyinen ja ruttuinen kuviointi sopii värityksen kanssa. Ajattele miltä tämä kangas näyttäisi huivina tai kevyenä tunikana!

Kokeilin kuvioida kangasta myös maitohorsman kukinnoilla, mutta siitä ei kangasta tallessa. Muistaakseni kukista ei tarttunut kankaalle kuin vähän väriä.







Kokeilin kesällä myös ecoprinttausta eli puuvillan kontaktivärjäystä kasveilla, mutta en tiedä, että mihin olen värjäykseni laittanut. Todisteena minulla on vain kuva mustista pötkylöistä ja mielikuva, että mitä niihin olen laittanut. Onneksi ensi kesään on vielä hyvin aikaa ja ehdin talven aikana esivalmistella kankaita, joita haluan kuvioida ja ottaa ensi kesästä kaikki irti ja värjätä itselleni vaikka ne tunikakankaat. Nähdään taas ensi viikolla.


Sain äsken eteeni kasvivärjäysopettajani blogin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän, jos olet kiinnostunut aiheesta. Tästä pääset Väriherkkuja -blogiin.

Jos haluat käydä kurkkaamassa unikkovärjäystäni, niin se on vieläkin nähtävissä Instagram-tilini kohokohdissa nimellä Unikot pataan. Tässä linkki profiilini.

4 kommenttia:

  1. Nyt oli minulle aivan uutta, nämä värjäysmenetelmät. Mutta, hienoja juttuja olet testaillut. Jään odottelemaan mitä valmistat hienoista värjäyksistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Nämä taitavat jäädä mallitilkuiksi, mutta ensi kesänä kokeilen aivan varmasti vielä uudestaan sananjalalla värjäystä. Jos silloin värjäisin vaikka niin ison kankaan, että saan tehtyä siitä huivin =)

      Poista
  2. Mmm, tämä on ihan lempparitekniikka! Parhaiten olen saanut toimimaan silkille. Home on kyllä ihan riesa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin kans ensi kesänä kokeilla silkin kuviointia. Nyt en raskinut sitä käyttää, kun se on niin paljon kalliimpaa. Olisi ihana ommella silkistä kesämekko, jonka kankaat on itse värjännyt =)

      Home ei haittaa värjäysliemissä, mutta värjättävässä materiaalissa se on kyl haitaksi. Viime kesä oli niin kuuma, ettei mikään ihme, että kaikki liemet ja värjäykset, jotka hetkenkin seisoivat homehtuivat.

      Poista