keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Neitsytpäivänä kaikki kasvaa!



Puutarhassa touhuaminen on aivan ihanaa! Kaikki murheet ja mielipaha unohtuu kun pääsen hetkeksi ulos ja saan upottaa käteni multaan. Raittiissa ilmassa touhuaminen saa ajatukset kulkemaan ja oloni rentoutuu. Kaksivuotias uhmaikäisemme on taas kokeillut äitiään rankemmalla kädellä, joten iloitsen kun saan painaa ulko-oven kiinni ja karata edes hetkeksi puutarhaan mittailemaan ruohonkasvua.

Luotin viikko sitten neitsytpäivän maagiseen voimaan ja laitoin samana päivänä maahan niin salaatit kuin juurekset.  Minua ei haitannut vaikka luontoäiti heitti vesikuuron niskaani ja pienessä tihkusateessa mylläsin puutarhassa. Pääsinpähän luistamaan kastelusta, sillä siivotessani jälkiä, vettä alkoi sataa kunnolla. Sade tulikin tarpeeseen sillä puutarhani pölisi kuivuudesta.

Talvella tehdystä inventaariosta huolimatta, olin ostanut muutaman siemenpussin lisää ja nyt minulla todellakin oli kylvettävää. Parsat pääsivät viime syksynä tehtyihin lavakauluspenkkeihin ja pavut maa-artisokkien seuraksi omaan ruutuunsa. Porkkanoiden, palsternakan ja sipuleiden viereen jätin vielä hieman tilaa avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa varten. Lopuksi ripottelin hieman penkin päähän kehäkukkaa somistamaan kasvimaata. Yläpihan korokepenkkeihin laitoin valkosipulia, punajuurta, tilliä, salaatteja ja rucolaa.
 
Ylimääräiset härkä-ja pensaspavun siemenet kiikutin naapuriin ja sain vaihtokaupassa ruusupavun siemeniä. Olen niistä äärimmäisen onnellinen! Nopeasti kyhäsin kukkapenkkimme päähän niille paikan ja poikani sai kylvää ensimmäiset siemenensä.

 

Mitä sanotte kirjastohuoneemme viidakosta? Chili kukkii. Tomaatit olivat kasvaneet niin pitkiksi, että siirsin ne uusiin isompiin purkkeihin ja nyt suunnittelen vieväni ne ulos keräämään voimia. Varret ovat niin ohuet ja pitkät, että kasvi ei jaksa kannatella itseään omin avuin. Tomaatit on nyt tuettuina langanpätkillä verhotankoomme. Se on ihan toimiva ratkaisu, mutta niiden karaisu on lähes mahdotonta, ellei halua kuljettaa aamuisin myös verhotankoa niiden mukana. Odotan viikon ja vien taimet kertaheitolla ulos. Tai vien ainakin osan ja säästän loput sisälle ja vien ne ulos vasta kesäkuun puolella.

Minulta loppui neitsytpäivänä aika kesken ja basilika, korianteri ja timjami jäivät oman onnensa nojaan. Siirsin ne eilen hetken mielijohteesta purkkeihin ja jätin ulos terassin reunalle. Timjami ja korianteri olivat niin huonossa kunnossa ja nuutuneita, että on ihme jos ne enää virkoavat. Nyt poikamme on turhan ahkerasti kastellut niitä, eli jos en onnistunut niitä kuivattamaan kuolleiksi, poikamme luultavimmin hukuttaa ne. Perheellämme on puutarhan kultainen keskitie nyt hieman hukassa.


Äitini kertoi minulle jo keväällä, että isoäitini esikasvatti sanomalehtitörpöissä perunan taimia ja heillä syötiin jo juhannuksena oman maan perunoita. Kauriin päivänä kylvettyjen siiklin ja rosamundan lisäksi laitoin terassillemme lasilevyn alle kasvamaan perunoita. Kietaisin sanomalehden sivun pullon ympäri ja teippasin sen kiinni maalarinteipillä. Noukin kasvimaaltamme multaa ja laitoin itäneen perunan törppöön. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon nopeammin ne lähtevät kasvamaan kuin kasvimaalle kylvetyt perunat. Olisi mahtavaa syödä juhannuksena oman maan perunaa. Harmillista vain ettei minulla ole niille tilaa kasvimaalla. Onneksi tilapulman ratkaisu ei ole tämän päivän tehtävä.

Kävin tänään nuuskimassa nenä kiinni kasvimaassa ja huomasin ilokseni, että viljelykseni olivat alkaneet itää. Taidamme saada ihan mukava sadon kesällä, jos kaikki istutetut kasvavat. Härkäpapu kurkki jo mullan seasta ja sipulit olivat hyvällä alulla. Kasvimaalla näytti muuten hyvälle mutta ruusupapu ei ole vielä itänyt. Yksi kesäkurpitsan taimi koki kovan kohtalon tänään kaksivuotiaamme kourissa. Meillä on nyt siis yksi kesäkurpitsa vähemmän. Uskallankohan jo todeta, että olen päässyt melko pienillä taimivahingoilla vilkaan poikamme kanssa.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvältä ja monipuoliselta sun kasvivalikoima. :) Isännän toinen isoäiti kasvattaa perunaa parvekkeella ämpärissä. Saa siitä ämpäristä aina jo juhannukseksi perunat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä olen kans miettinyt että kasvattaisin perunat ämpäreissä, jos en niitä nyt muualle saa mahtumaan. Yksi vaihtoehto olisi ollut autonrenkaista koottu "tynnyri". Renkaista irtoavat mahdolliset myrkyt alkoivat kuitenkin mietityttää. Perunat olisi kuitenkin kiva syödäkin eikä vain katsella niiden kukkia =)

      Poista
  2. Ihan mahtava blogi sinulla :) Käyn ajan kanssa lukemassa koko paketin läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa! Kommenttisi teki minusta tänään äärettömän onnellisen. Toivottavasti viihdyt blogini parissa =)

      Poista