Kirppistelyä

Kuopuksemme kasvaa niin kovaa vauhtia että meillä pursuaa nurkat pieneksi jääneistä vauvan vaatteista. Olin pari kuukautta paikallisen kirppiksen pöytäjonossa ja joulua edeltävällä viikolla sain vihdoinkin pöydän. Kävin joulun jälkeen noukkimassa joulukoristeet pois pöydästä ja silmiini osui naapuripöydän aarteet. En meinannut uskoa silmiäni! Katsokaahan mitä löysin!

Mukaani lähti Riihimäen Lasin kantti-purkkeja, Fineliä, vanha maatuska, pari ihanaa Ivana Helsingin keittiöpyyhettä ja pienelle miehelle sain repun. Ihan kerhoa varten tuo ei ole, mutta siinä on mukava kuljettaa pikkuautoja tai legoja huoneesta toiseen. Kuvasta puuttuu vanha punainen yöpaita joka pyöri kuvanotto hetkellä jo koneessa.
 

Pyyhkeet ovat ihanat. Kunhan saan ne silitettyä, ne pääsevät aitiopaikalle keittiön seinälle. Harmikseni tiedän jo nyt, etten kuitenkaan raski käyttää niitä.   

Luulisi että olisin tohkeissani Vegetasta, mutta sinapinkeltainen pieni Mallat on saanut minut ihan sekaisin. Tämä on aivan naurettavaa miten onnelliseksi ihminen voi tulla kattilasta! Olen rakastanut uuteen perunakattilaani! Minusta tuntuu että perunat tulevat siinä normaalia paremmiksi.

Riihimäen Lasin kanttipurkit ostin teepurkeiksi. Toisessa on vihreää ja toisessa mustaa teetä. Olen aikaisemminkin katsellut niitä kirpputoreilla mutta niiden hinnat ovat olleet aivan liian korkeat. Suuren suuaukon ansioista teetä on helppo ottaa purkista ja tiivis kansi takaa, että aromit pysyvät tallessa. Vanhassa Tukon kahvilaatikossa meillä on pidetty jo ennestään isännän teepusseja, mutta huomattuaan Kantti-purkkien käytännöllisyyden, hän lupasi alkaa myös haudutetun teen juojaksi.

Eikö meidän kaappi olekin nyt siisti?

Säästän hieman teitä enkä näytä miltä vanha yöpaita näyttää päälläni. Olen aikaisemminkin hypistellyt sitä mutta jättänyt sen pöytään parin reiänalun vuoksi. Nyt se oli puoleen hintaan ja minun oli pakko napata se mukaani. Mieheni pyöritteli silmiään kun hän näki ostokseni. Odotan kesää että pääsen kokeilemaan kuinka hyviä unia siinä näkee. Vielä on liian kylmä nukkua niin köykäisessä yöasussa. Tähän aikaan vuodesta varustaudun unille pitkissä housuissa ja paidassa. Jalkaani vedän ainakin yhdet villasukat ja korvilleni kaksi peittoa. Vilukissa on vilukissa!

Hyvää uutta vuotta!

Kiitos edellisestä vuodesta ja ihanaa uutta vuotta! Viime vuosi oli minulle merkittävä. Esikoisemme täytti vuoden, sain oman kasvimaan jossa myllätä, saimme viimeiset remontit tehtyä ja syyskuussa meille syntyi toinen lapsi. Ilmeisesti minulla on erinomainen kyky unohtaa ikävät asiat, sillä en muista viime vuodelta kuin hyviä juttuja. Viime vuosi oli siis erinomainen. Olkoon tämäkin vuosi yhtä mahtava!

Olen nyt reilun vuoden kirjoittanut blogiani. Aloitin bloggauksen, sillä halusin oppia kirjoittamaan. Vuoden mittaan kirjoittamisesta on tullut minulle melkeinpä henkireikä. Saan muutakin ajateltavaa arkeen kuin vain ruuanlaitoin ja vaipanvaihdot. Päivällä suunnittelen legoja rakentaessa mistä kertoisin ja illalla alan toteuttaa.

Sen sijaan että muistelisin sen enempää mennyttä, kerron hieman tulevasta. Minulla on suuria suunnitelmia vuodelle 2014. Ihan kaikkea en paljasta mutta tässä on hieman vinkkejä.

 

Osaatteko arvata mitä on luvassa?

Ovi on auki! Tervetuloa!

Tällä blogikirjoituksella otan osaa Joutsenmerkin ekosisustushaasteeseen ja avaan kotini ovet teille.

Asun mieheni, kahden pienen pojan ja kahden koiran kanssa vuonna 1967 rakennetussa omakotitalossa Pirkanmaalla. Kotimme ei muistuta sisustuslehtien kansikuvakoteja mutta mielestäni se on kaunein koti. Minulle se on rakkain paikka maailmassa. Se on meidän kotimme, meidän näköisemme. Olemme sen yhdessä tehneet sellaiseksi kuin se nyt on.

Ostimme talomme kesäkuussa 2009. Ennen asuntoon muuttamista remontoimme kylpyhuoneen, makuuhuoneen ja kirjaston. Emme halunneet ottaa remontteja varten pankkilainaa joten loput remonteista olemme tehneet sitä mukaan kun olemme saaneet säästettyä rahaa. Viimeiset pintaremontit mieheni sai tehtyä syyskuussa 2013, viikkoa ennen kuin toisen lapsemme ristiäiset pidettiin. Nyt saamme nauttia valmiista kodista ja mieheni lomat eivät kulu enää remontoinnin merkeissä.

Sisustuksessa pyrimme käyttämään käytettyjä kalusteita ja materiaaleja, joita löydän kirpputoreilta tai huutokaupoista. Sisustaminen kierrätysmateriaaleilla on mielekkäämpää ja huomattavasti haastavampaa kuin vain marssia huonekaluliikkeeseen.

Keittiö

Kategoria: Oivaltavat ideat ja kulunut on kiehtovampaa

Keittiön remontoimme juuri ennen ensimmäisen lapsemme syntymää. Me emme syö lähes lainkaan eineksiä ja myös leivon paljon, joten vietän paljon aikaa hellan ääressä. Keittiön on oltava toimiva. Halusin modernit kalusteet joita maustamme vanhoilla pienillä yksityiskohdilla. Vanha leipälaatikko toimii lääkepiilona ja vanha vaaka hedelmäkulhona. Keittiönseinälle olen koonnut myös emalikokoelmani. Kattolamppu on mieheni ystävän vanha olohuoneen lamppu. Lamppua pidetään niin harvoin päällä, ettei siinä olevia hehkulamppuja ole vaihdettu energiaystävällisempiin. Keskellä pöytää nököttää edelleen huutokauppasaaliini (lue tästä).
 

Keittiömme.Uutta ja vanhaa sopusoinnussa.

Vanha vaaka toimii hedelmäkulhona ja kotimaisessa, vanhassa viinikarahvissa on oliiviöljyä.

Olohuone

Kategoriat: Oivaltavat ideat, kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olohuoneemme on sisustettu sohvaa lukuun ottamatta kierrätyskalusteilla. Vanha laiskanlinna on isoisäni vanha. Serkuksista pienimpänä hävisin aina taistelun sen herruudesta. Nyt se on mieheni valtakunta. Buddha on rakkaimpia esineitäni. Äitini on saanut sen ystävältään 60-luvulla. Se oli lapsuudenkodissani olohuoneessa ja muuttaessani, se on kulkenut aina mukanani. Kukkalaatikko löytyi mummolani ullakolta. Valitettavasti se ei ole enää ihan niin kirkas ja kaunis kuin se on aikoinaan ollut. Ilmeisesti aurinko on sitä hieman haalistanut. Ison taulun molemmin puolin on vanhat kukkalampetit, mummolan peruja nekin. Kukkien sijasta olen laittanut niille kynttilät.

Olohuoneemme. Rakastan tuota punaista tapettia! Samalla tapetilla on tapetoitu myös eteisen yksi seinä.

Buddha vartioi olohuonettamme.

Talomme mukana tuli vanhat spottilamput. Ne ovat olleet katossa varmasti 40 vuotta ja saavat puolestamme olla vielä
toisetkin.

Kukkalampetista tuli kynttilälampetti.

Kukkalaatikko on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Kirjasto

Kategoria: Kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olohuoneemme jatkona on kirjastohuone. Sohvakalusto on mummolani vanha. Verhoilutin sen kymmenen vuotta sitten mutta valitettavasti koiriemme kynnet ovat rikkoneet kankaan. Huoneen kulmassa on mummoni vanha ompelukone ja sen päällä anoppini vanha radio. Huoneen ainoa uusi kaluste on kymmenen vuotta sitten ostettu kirjahylly, joka pursuaa kirjoja. Huoneen perällä näkyykin talomme toinen lämmitysmuoto. Vuonna 2010 asensimme ilmalämpöpumpun jonka ansiosta öljynkulutuksemme puolittui. Toiveeni olisi saada joskus öljypolttimet pois kellarista mutta toistaiseksi meillä ei ole varaa siihen.

Kirjasto. Mummolani vanha sohvakalusto on mielestäni äärimmäisen kaunis.

Nojatuolin pohjassa on yhä kiinni puusepänliikkeen lappu.

Lastenhuone

Kategoria: Kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olenkin jo aikaisemmin esitellyt teille huoneista ihanimman, pienen poikamme huoneen (lue tästä). Luultavimmin pidän huoneesta sen valoisuuden ja sen värikkyyden vuoksi. Niemen Tehtaiden vanha pinnalaitainen sänky on ostoilmoitukseni tulosta. Kellarissamme on toista poikaamme varten vielä toinen sänky. Viltillä peitetyn tuoli on pelastettu entisen työtoverini kaatopaikkakuormasta. Verhoilija arvioi sen kunnostamiskustannukseksi 300 euroa johon meillä ei ollut varaa. Revenneen nahkan piilottaminen viltillä on huomattavasti edullisempi ratkaisu. Suurin osa poikamme leluista on ostettu kirpputoreilta.

Pienen pojan pieni huone. Niemen tehtaiden sänky on edelleen ihana! 

Vanha nojatuoli odottaa korjaukseen pääsyä.

Makuuhuoneemme ovet pidän vielä suljettuna. Vauvan pinnasänky sotkee huoneen järjestyksen eivätkä koirien kaluamat yöpöydät salli esittelyä. Kun makuuhuone on valmis, esittelen senkin teille.

Meille ekologisuus on jokapäiväistä rutiinia. Kierrätämme lähes kaiken mahdollisen, ostamme uutta vain tarpeeseen, pyrimme syömään luomua ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan ja kasvatamme osan ruuistamme myös itse. Tietysti meillä on vielä parannettavaa tavoissamme mutta on myös asioita joita emme edes halua muuttaa. Mieheni tuskin luopuu lihansyönnistä tai moottoripyörästään. Itse en usko vaihtavani vuoden -69 kuplaani mihinkään hybridiautoon. Matkustelua en pystyisi unohtamaan. Kuitenkin pyrimme toimimaan päivä päivältä ekologisemmin tekemällä pieniä muutoksia arjessamme. Ja pienistä asioista, niistähän kertyy isoja!

Johannan joulutervehdys

En ole erityisemmin jouluihminen ja perheessämme joulua onkin aikaisemmin vietetty vain lomailun ja herkuttelun merkeissä. Nyt jouduimme muuttamaan hieman tapojamme, sillä haluamme antaa lapsillemme joulusta samanlaiset lämpimät muistot kuin mitä meillä on. Joulu on lämpöä, läheisyyttä, rakkautta ja iloa.

Kuusta eikä pukkia taloomme vielä tänäkään vuonna tullut, mutta joulukoristeet minun oli kaivettava naftaliinista. Joulupalloissa, -köynnöksissä ja tontuissa oli pojallamme ihmettelemistä aattoaamuna. Koska joulunpyhät ovat ihanasti keskellä viikkoa ja miehelläni koko viikko lomaa, saimme jakaa sukuloinnit monelle päivälle. Saimme rauhoittaa joulupyhät kotona oloon.

Joulupukin apulainen keittiössä. Ensimmäiset limput ovat tulleet uunista ulos
ja joulutorttujen paisto täydessä tohinassa. Suklaat odottavat leikkausta.

Äidilleni virkkasin lumihiutaleita lahjaksi. Tärkkäyksen jälkeen ne saavat
kuivua pingotettuina.

Mieheni kanssa emme anna toisillemme lahjoja. Emme ole koskaan antaneet. Olen oppinut tavan suoraan vanhemmiltani. Kumpikaan emme tarvitse mitään muuta kuin toisemme, joten suotta ostamme mitään. Lähimpiä sukulaisiamme muistamme joka vuosi herkkukorilla. Siinä on mm. viiniä, suklaata, joululimppu ja torttuja. Tänä vuonna suklaat ja limppukin olivat itse tehtyjä!

Isovanhemmat, isoisovanhemmat ja kummit saivat kuopuksemme kuvat.

 
Olen vuoden mittaan ostanut kirpputoreilta Dubloja ja niitä onkin kertynyt ihan mukava laatikollinen. Vanhemmalla pojallamme riittää varmasti touhua niiden kanssa hetken aikaa. Laatikossa on niin työmaakonetta kuin lentokonetta ja iso kasa peruspalikoita. Neljän kuukauden ikäinen vauvamme joutui tyytymään pusuihin ja haleihin, mutta luulen, ettei hän vielä välitä muista joululahjoista.

Tästä laatikosta pieni mies tuli onnelliseksi. Vuoden aikana kertyneet Dublot
pääsivät leikkeihin. Laatikko on yli 15 vuotta vanha. Se on ostettu minulle
hevostarvikelaatikoksi 90-luvulla.

Olemme varmasti hieman poikkeava nuori perhe, sillä emme syö jouluna muualla kuin kotona. Riisuimme joulupöytää huomattavasti suppeammaksi kuin mitä se aikaisempina vuosina on ollut. Jätimme mm. sillit kokonaan pois ja tyydyimme salaateissa vain rosolliin. Mieheni sai työpaikaltaan lahjaksi joulukinkun ja muun ruuan ostimme kaupasta valmiina. Minun on monena vuotena pitänyt opetella valmistamaan laatikot itse, mutta se jäi tänäkin vuonna. Ensi vuonna minun on otettava itseäni niskasta kiinni ja opeteltava!

Riisuttu joulupöytä: Kinkku, savusiika ja -lohi, rosolli ja laatikot.
Kokoan kattaukseni aina hieman eri astiastoista.
Kunpa voisin joskus kattaa yhdellä ja samalla astiastolla.

Lasten mentyä nukkumaan, istuimme mieheni kanssa alas ja nautimme
mädistä ja juustoista.

Nyt kun joulusiivoukset on siivottu, leipomiset leivottu, kyläilyt kyläilty ja lahjat jaettu, voimme rauhoittua joulun viettoon. Enää ei tarvitse touhottaa, saa vain nauttia yhteisistä hetkistä perheen kesken. Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua. Tehkää joulusta sellainen kuin sen itse haluatte olevan, niin olemme mekin tehneet.

Ihan työttömänä en ole pystynyt olemaan joulua. Virkkaan kuopuksellemme
tossuja alpakkalangasta.