VIRKATTUJA KUKKIA TUNIKAAN

"Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu."
- Mark Twain

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat tehdä omat vaatteensa ja olen jo pitkään halunnut olla yksi heistä. Vuoden alussa päätin, että tänä vuonna minäkin opettelen sen hienon taidon. Peittojen tai tyynyjen virkkaus on huomattavasti helpompaa kuin vaatteiden, sillä vaatteen pitää olla sopiva, se ei saa olla liian iso tai pieni. Se pitää tehdä sellaisesta materiaalista, että se laskeutuu kauniisti ja bonusta on vielä se, että myös istuu päällä eikä näytä säkiltä. Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut valmiin mallin ja tehnyt sen mukaan, mutta se olisi ollut ihan liian helppoa.

Aloitan opintomatkani siitä, että virkkaan itselleni kukkatunikan, jossa on venekaulus. Hihoihin asti en ole vielä päässyt, sillä töiden suunnittelu ei ole vahvimpia puoliani. Minun piti tehdä tunika samalla kukkamallilla, jota käytin kassiin viime kesänä, mutta yllätyksekseni kahdeksan terälehtinen kukka ei sopinutkaan tähän työhön. Haluan yhdistää kukat toisiinsa samalla, kun virkkaan viimeistä kerrosta ja kahdeksan terälehtinen ei asettunut kauniisti. Kuukauden päivät olen kokeillut erilaisten kukkien yhdistämistä eri tavoin ja ihastuin tähän pieneen kukkaan. Se on oma mallini, mutta en ole vielä kirjoittanut sille ohjetta, koska en ole varma, että onko se jo tehty. Ensin pitää selvittää se.

Virkkaan tunikani Dropsin Safranista, josta olen jo aikaisemmin virkannut Molla Millsin pallotyynyn. Pehmeytensä vuoksi uskon, että se on hyvä valinta vaatteeseen. Väreinä käytän vaniljankeltaista (10), pistaasia (31), turkoosia (30) ja petrolia (51). Jokaisen palan sisus on keltainen ja toisen kerroksen virkkaan pistaasilla. Uloimmassa kerroksessa vaihtelen turkoosia ja petroolia. Lankaa on minulla yhteensä 400 grammaa, enkä ole ihan varma, että riittääkö se - toivottavasti! Koukkuna minulla on kolmosen Knitpron koivukoukku.

Ajattelin päivän mittaan virkata aina sopivan tauon tullessa muutaman keskustan valmiiksi ja illalla yhdistän kukat. Kymmenen kukan välein päättelen ne, joten uskoisin tunikani valmistuvan nopeasti. Olen nostellut vähän väliä tätä pientä tekelettäni olkapäälleni ja mallaillut sitä peilistä, että miltähän tunikani tulee näyttämään ja ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen siihen. Voi olla, että kaulus muuttuu vielä matkan varrella ja hihat jäävät pois, mutta mallista ja väreistä pidän. Olen innoissani tästä uudesta, ihanasta matkasta, joka on alkanut, vaikka vähän jännittää, että miten tässä käy!

Tekstissä viittaamiini virkattuun kukkakassiin pääset tästä linkistä ja Molla Millsin virkattuun pallotyynyyn tästä.