Virkattu koristetyyny

"Luovuus on sitä, että antaa itsensä tehdä virheitä. Taide on sitä, että tietää mitkä virheet säilyttää."
- Scott Adams

Testasin kukkaneliötäni ja virkkaamistani paloista syntyi kaunis koristetyyny (tässä linkki neliön ohjeeseen). Käytin aikaisemmista töistäni ylijääneitä seiskaveikkoja ja valitsin tyynyyn mielestäni kauneimmat väriyhdistelmät. Kokeilin samalla erilaisia palojen yhdistämistapoja ja tyynyllä on kaksi hyvin erilaista puolta. Turkoosit ruudut yhdistin virkkaamalla ne kiinni toisiinsa nurjalta puolelta. Se on helppo ja nopea tapa yhdistää palat, mutta siinä tulee matalat kohosaumat nurjalle puolelle. Ne ovat kuitenkin sen verran matalat, että en usko niiden häiritsevän esim. torkkupeitossa. Verrattuna aikaisempaan yhdistämistapaani, jossa ompelen palat yhteen tämä ei ole ihan niin siisti, mutta nopeampi se on. Yhdistettyäni palat virkkasin vielä kerroksen kiinteitä silmukoita ja pylväitä palan ympärille, jotta sain päällisestä tarpeeksi ison.

Minun on pitänyt jo vuoden päivät opetella, että kuinka palat kiinnitetään toisiinsa samalla kun virkataan neliön viimeistä kierrosta. Aniliinin puolen palat yhdistin näin ja meinasin jo alkumetreillä luovuttaa tämän kanssa. Mielestäni kohosauma oli ihan hirvittävä ja vasta kun olin yhdistänyt useamman palan huomasin, että kun työtä katsoo vähän kauempaa ja kokonaisuutena, saumojen kierrekuviot ovatkin upeat!  En saanut tehtyä piilosilmukkaa, jolla palat yhdistetään tarpeeksi napakasti, joten kokeilin virkata silmukan takakautta ja näin saumaan syntyi kaunis kierrekuvio. Kuviosauman myötä neliön kukkakuvio elävöityy ja koko ruudun ilme muuttuu.

Koska aniliinin värisistä paloista ei tullut oikean kokoista päällistä, tein paloille kehykset virkkaamalla ensin uloimman kerroksen ja kaventamalla sitä aina kulmista pienemmäksi (virkkasin kaksi pylvästä yhteen, jätin kaksi silmukkaa virkkaamatta ja virkkasin kaksi pylvästä yhteen). Sisimmällä kerroksella yhdistin kehyksen kiinni neliöihin, jotta kuviosauma toistui myös reunoilla. Tehdessä ajattelin, että tästä tulee tyynyn ns. nurja puoli, mutta yllättäen siitä tulikin tyynyn kauniimpi puoli. Kun molemmat puoliskot olivat valmiina, laitoin ne oikeat puolet vastakkain ja virkkasin reunoilta kiinni kiinteillä silmukoilla. Yhdelle sivulle jätin aukon, josta sain tyynyn sisään. Käänsin pussin ympäri, sujautin tyynyn sen sisään ja ompelin käsin viimeiselle sivulle jätetyn aukon kiinni.

Parasta tässä juuri oppimassani tekniikassa on se, että kaikki palat on yhdistetty yhdellä langalla. Seuraavan kerran kun teen peittoa, niin ei tarvitse miettiä montaa kertaa, että miten palat yhdistän, jos vaihtoehtona on yli sadan langan pätkän päättely tai yhden. Tekniikasta on olemassa monia ohjeita (yksi hyvä löytyy mm. täältä), mutta en löytänyt sitä mieluista, joten poimin lukemistani ohjeista parhaat vinkit ja kiinnitin palat niiden mukaan. Palat yhdistetään niin, että ruudun, oli se sitten neliö tai ympyrä viimeinen kerros virkataan vasta tässä yhdistämisvaiheessa. Palat on kiinni toisissaan piilosilmukoilla, jotka olen virkannut aina pylväsrykelmien väliin. Kierrekuvio syntyy, kun piilosilmukkaa virkatessa otan koukun pois silmukasta ja koukkaan sen yhdistettävästä ruudusta, teen vasta sen jälkeen piilosilmukan ja jatkan virkkausta normaalisti. Mielestäni tämä tapa on huomattavasti kauniimpi kuin normaali piilosilmukka, mutta ehkä hieman hitaampi. 

Kirjoitin yhdistämisestä vielä tarkemman ohjeen, josta selviää myös kuinka kiinnitän palojen kulmat toisiinsa niin, että niiden keskelle syntyy pieni, sievä neliö. Julkaisen ohjeen vasta ensi viikolla, koska ohjeesta puuttuu muutama kuva. Mukavaa lauantai-iltaa sinulle! Tavataan taas parin päivän päästä!