Huonekaluja huutokaupasta ja kirppikseltä

 "Sovitaanko niin, ettei meille tulee enää yhtään nojatuolia?"

Pääsin taas pitkästä aikaa aarteenmetsästykseen, kun Piijuska piti muutama viikko sitten huutokaupan, missä oli huudettavana mm. verhoiluliikkeen jäämistö. Sieltä olisi saanut kankaita ihan pilkkahinnalla, mutta meillä ei ollut tilaa varastoida valtavia kangasrullia, enkä keksinyt mitä paksuista verhoilukankaista edes tekisin, joten jäin niitä ilman. Onneksi huudettavana oli taas paljon muutakin niin ei tarvinnut pelätä, että olisin lähtenyt tyhjin käsin vaikka ihan kaikki huudot eivät osuneetkaan kohdalle. Itse asiassa ukkokulta joutui hakemaan ostokseni toisella autolla, kun kaikki eivät mahtuneet kuplaan.

Ukkokulta yritti vähän estellä, ettemme tarvitse toista mankelia, mutta kun halvalla saa, niin enhän minä voinut vastustaa kiusausta. Koska mankeli ei kelvannut kellekään muulle, sain sen viidellä eurolla. Aikaisemmin käyttämäni mummon vanha mankeli meni äidilleni ja minä sain tämän "uuden", joka on muuten ihan sävy sävyyn makkarin tapettien kanssa. Kangas oli vähän likainen, mutta huomasimme, että kangastukin (vai rullan?) vasemmassa reunassa oleva tiiviste lähtee irti ja sen alta paljastuu kolo, mistä kankaan saa vedettyä pois. Kun kankaan päässä olevasta kujasta ottaa ohuen rautatangon pois, kankaan voi pestä koneessa tai tarvittaessa vaihtaa. Ei siis kannata jättää ostamatta toimivaa mankelia sen takia, että sen kangas on rikki tai likanen, sillä sen saa helposti pois ja pestyä tai sen voi tarvittaessa vaihtaa!

Ilmeisesti verhoiluliikkeen jäämistöä oli 40-luvun nojatuoli, jonka ostin kirjastohuoneeseen aikaisemmin kirppikseltä löytyneen tuolin seuraksi. Se on muodoltaan äärimmäisen kaunis, mutta sen kankaat ovat niin hirmuisessa kunnossa, ettei siihen tee mieli istua. Hoidin sen kunnostamisen pikaisesti vain levittämällä sen päälle vanhan täkin. Tuolin päällä olevan pienen hyllyn on enoni tehnyt joskus 50-luvulla koulun puukäsitöissä ja tuolien välissä oleva pieni, koivuinen pöytä löytyi parilla kympillä kirppikseltä. Se on äärimmäisen kaunis, mutta sen pinnassa on kurjia kulumia ja naarmuja. Emme ukkokullan kanssa ole vielä osanneet päättää, että pitäisikö se kunnostaa vai jättää tuollaiseksi. Se on kaunis näin elämää nähneenä, mutta toisaalta se olisi aika upea hiottuna ja lakattunakin. 

Pienen pöydän paikalla oli ennen vanha levysoitin, jonka siirsimme olohuoneeseen. Nostimme sen vain tilapäisesti ikkunan eteen, mutta oikeastaan se sopii tuohon. Sen päälle sain huutokaupasta maailman ihanimman käsityökorin, joita tosin taitaa olla meillä jo aika monta. Olen kerran aikaisemmin nähnyt tuollaisen kirppiksellä, mutta jätin sen silloin ostamatta. En vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miten olin niin pöljä! Epäilen kyllä vähän, että koristani puuttuu joku osa, sillä sen kansi ei mene kunnolla paikoilleen. Äitini lohdutti minua, ettei se haittaa, kun kohtahan se on niin täynnä lankoja, ettei muutenkaan pysy kiinni. Taitaa äiti tuntea tyttärensä. Mukavaa viikonloppua rakas lukija. Tavataan taas viikonloppuna!

Tuiki tavallisia ja vähän erikoisempiakin kirppislöytöjä

Harvemmin esittelen ihan tavallisia kirppislöytöjä, kun ajattelen aina ettei ketään kiinnosta lukea pojille löytyneistä parin euron tennareista, vaikka ne tekevätkin niin niiden saajan kuin löytäjän niin onnelliseksi, että pari päivää hymyillään pelkkien tossujen voimalla. Nämä tennarit olette muuten jo nähneetkin mattopostauksessani, en vain voinut olla nostamatta niitä uudelleen esiin, kun ne ovat niin herkullisen väriset! Kahdeksan euron El Naturalistan nahkakenkiä en kovin usein saa vastaani varsinkaan sopivan kokoisina ja miten valtavilta ne näyttävätkään pikkuväen tossujen rinnalla. Harvemmin käy niin, että löydän kirppikseltä sellaisen kirjan, jonka ostamista olen suunnitellut jopa uutena. Eilen löysin siivousekspertti Marie Kondon Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan viidellä eurolla. Haluan tutustua paremmin kirjaan, josta kaikki puhuvat ja jonka oppeja kaikki tuntuvat noudattavan. Muut kirjat pääsevät lukulistalleni, jota alan lyhentää kesälomallani. 

Pari viikkoa sitten Wetterhoffilta kotiin ajellessa eksyin jonnekin pienelle kirppikselle Heinussa ja sieltä löysin ihanan keltaisen peiton, joka on nimetty Auringonpaisteeksi. Samalta kirppikseltä löysin myös puisia lankarullia, vanhan Singerin mittanauhan sekä tuon puisen "tatin". Se liittyy kehräykseen eikös vain? Enhän minä näistä mitään ihan oikeasti tarvitse, mutta ostin ne vain sen takia, että olivat niin ihania. Vanhoja käsityötarvikkeita kun on ihan mahdoton vastustaa. Kirppikselle jäi mintunvihreä vanha ompelukone, joka kovasti huutelee minua ja joudun varmasti vielä kurvaamaan sen kautta, vaikka enhän minä konetta tarvitsisi. Kopan löysin kolmella eurolla paikalliselta kirppikseltä ja ajattelin tehdä siitä itselleni uuden käsityökorin.

Paikalliselta fb-kirppispalstalta löytyi niin ihana tuolin, että pakkohan minun on esitellä sekin teille vaikka se on vielä ihan rappio kunnossa! Ajattelin ensin, että verhoilen sen kokonaan uusiksi, mutta vähän aikaa tuota kangasta katseltuani olen tykästynyt siihen niin, etten tahtoisi millään peittää sitä. Ajattelin, että ompelen repeämän päälle vain paikan nahasta tai paksummasta kankaasta. Sitten kun minulla on aikaa, niin verhoilen tuolin vaikka jollain kurssilla. Tuoli on niin ihana istua, että ajattelin sijoittaa sen käsityönurkkaukseeni, jotta saan jatkossa istua siinä virkkaamassa. Lauantaina olen menossa katsomaan kangaspuita ja minua jännittää niin paljon! Pidäthän peukkuja, että ne olisivat ne minun kauan kaipaamat puuni. Mukavaa viikonloppua! Tavataan taas sunnuntaina. Ajattelin esitellä sinulle mitä olen tehnyt kankaankuviointikurssilla.

Kirjastohuone

Olen jo moneen kertaan puhunut teille kirjastohuoneestamme ja olettehan sen monesti nähneetkin kuvissani taustalla, mutta en ole aikaisemmin varsinaisesti esitellyt sitä teille. Ainoa syy taitaa lähinnä olla se, että kirjahylly, joka huoneen tekee kirjastoksi, on aina niin sekaisin, ettei sitä kehtaa kenellekään näyttää. Aikaisemmin hylly oli niin, ettei sitä näkynyt olohuoneeseemme ja pystyin rauhassa kuvaamaan niin, että kirjastohuoneesta näkyi vain isovanhempieni vanha sohvakalusto. Kaipaisin vähän vaihtelua ja meidän piti tapetoida sohvan takana oleva seinä uudelleen, mutta en yksinkertaisesti osannut päättää millaisen tapetin sen tilalle haluaisin. Mistä lie sitten sain päähäni, että pääsemme helpommalla, kun hyllyn ja sohvan paikkoja vaihdetaan ja tapetti jää kirjahyllyn taakse piiloon.

En osannut kuvitellakaan millainen työ on, kun ensin tyhjensin kirjahyllyn kirjoista ja muusta tarpeellisesta ja sen jälkeen yritin tunkea saman määrän tavaraa hyllyille, mutta mahdollisimman siististi. Yhdestä kaapista otin pois kaikki dvd:t, joita ei olla katseltu pariin vuoteen ja täytin sen paljon hyödyllisemmin eli laitoin sinne lankojani. Enää minun ei tarvitse kaivella vaatehuoneetta, kun eniten käyttämäni langat ovat silmien edessä. Samalla sain lankalaatikoihin niin paljon tilaa, että ensimmäisenä tuli mieleen, että nythän voisin vaikka lähteä vähän ostoksille. Ainoa huono puoli tässä on se, että  jos ukkokulta ei aikaisemmin ole tiennyt vaimonsa lankavarastojen suuruudesta, niin viimeistään nyt hän tietää. Varsinkin kun vaatehuone on edelleen täynnä lankanyssäköitä ja pussukoita.

Hieman minua jännitti, että miltä kirjahylly näyttää vanhojen huonekalujemme seassa, mutta ihan hyvin se tuntuu sopivan sekaan. Jotenkin olohuoneemme näyttää nyt kokonaisuutena paremmalta, kun se päättyy kirjahyllyyn. Hyllyn eteen nostin tuolini ja siinä istun käsitöideni kanssa. Vastapäätä minua on mummolan vanha sohva, jonka ajattelin täyttää kaikilla ihanilla pehmoisilla sohvatyynyillä ja pitäähän siihen joku torkkupeittokin virkata. Sohvan yläpuolella olevalle tyhjälle seinälle suunnittelen parhaillaan jotain mahtavan upeaa, mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt (onkohan se edes mahdollista?). Istuessani lempipaikassani minun ei tarvitse kuin kääntää päätäni ja silmieni alla on iloisen värisiä lankakeriä. Sain aivan täydellisen käsityönurkkauksen. Pystyttekö ollenkaan kuvittelemaan, miten onnellinen olen istuessani omassa tuolissani? Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille! Tavataan taas sunnuntaina!

Isoisän työkalukaappi

Isoisän verstaasta löytyi lastenhuoneen seinälle kaappi. Se oli sen verran huonossa kunnossa, että ukkokulta lupasi hattua nostaa, jos saan sen kuntoon, mutta on varmasti sanomattakin selvää kuka kaapin kunnosti.  Harmi, etten ottanut kuvia kaapista ennen kuin päästin ukkokullan sen kimppuun, jotta näkisitte millaisen raasun hän taas pelasti minun mielikseni. Hän maalasi kaapin valkoisella ja samalla vihreällä kuin toinen lastensänky on maalattu. Ovien sisäpuolelle oli kirjoitettu muistiinpanoja ja toiseen oveen isoisä oli kirjoittanut nimensä, joten ne jätettiin maalamatta. Taustalevy ja hyllyt oli pakko vaihtaa, kun ne olivat nähneet jo parhaat päivänsä.

Kaapista tuli aivan ihana! Isoisän työkalut ja ruuvit vaihtuivat pikkuväen tusseihin ja piirustuspapereihin. Hieman olen värin kanssa kahden vaiheilla, että olisiko se sittenkin pitänyt maalata samalla turkoosilla (vaaleansinisellä), millä poikien kattolamppu maalattiin, mutta en taida uskaltaa kysyä, että maalataanko kaappi uudestaan. Äitini tuumasi sen nähdessään, että meillähän on kellarissa vähän tuon tyylinen kaappi eli ei kai tässä auta muu kuin lähteä seuraavaksi kellaria penkomaan. Mukavaa sunnuntaita ja aivan ihanaa alkavaa viikkoa! Nähdään taas tiistaina!

Vuosi 2015 kotona ja kirppiksillä

Tähän postaukseen keräsin parhaita kirppislöytöjä ja kuvia kodistamme. En ole aikaisemmin näin paljoa raottanut kotimme ovia, mutta keväällä remontoitu makuuhuone ja kesällä uusiksi kalustettu olohuone kannustivat esittelemään hieman enemmän kotiamme. Pikkuväen huone on mielestäni yksi ihastuttavimmista huoneistamme, kun se on niin ihanan värikäs ja valoisa. Te lukijat olette niin kultaisia, kun ette ole vielä kertaakaan huomauttaneet millaiseksi toinen lastensängyistä on kaluttu. Tiedän, että se on ihan kamalan näköinen, mutta emme raski maalata sitä ennen kuin kuopus uskoo, ettei suvussamme ole majavia ja puuta ei kuulu syödä. Keittiöstämme en ole teille vielä näyttänyt yhtä seinää enempää. Uuden keittiönpöytämme ja tuolit näette, kunhan vain opin kuvaamaan hämärässä ja ahtaassa keittiössä.

Kaikki tänä vuonna tehdyt kalustehankintamme olemme tehneet kirpputoreilta tai Torista. Jo vuoden 2014 puolella osallistuin Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen ja näin pitkälle olen päässyt kirppisvaatteilla. Ihan kaikkia ostamiani vaatteita en ole esitellyt, mutta ne kaikki ihanimmat olette nähneet. Nyt minun on myönnettävä, että alusvaate ja sukkavarastot kaipaavat täydennystä, joten ajattelin viedä itseni pitkästä aikaa ostoksille. Vaatteiden lisäksi olen löytänyt sitäkin enemmän peltsiä ja emalisia  aarteita niin kirppiksiltä kuin kierrätyskeskuksista. Ukkokullan mieliksi olen tehnyt löytöjä myös metallinkeräysastioista ja yhdet verhothan löytyivät naapurin kukkapenkistä.

Juhannuksen tienoilla rakennamme kuistista kesäkodin ja tänä kesänä myös terassimme pääsi ensimmäistä kertaa tehokäyttöön. Viime kesä vierähti mieluisinta käsityöpaikkaa etsiessä ja suurin osa ajastani kulutin joko kuistin varjossa tai katetulla terassilla sateelta suojassa. Kesällä kuisti onkin mielestäni talomme ihanimmista paikoista ja terassilla on helppoa kuvata reseptipostauksia. Siellä kuvasin niin raparperi- kuin omenapiirakat ja lämpimän syksyn aikana ehdin kuvata vielä puolukka-suklaakakunkin. Ennen syyssateita kesäkoti puretaan odottamaan seuraavaa kesää.

Tällaiselta vuoteni näytti kotona. Kiitos, kun olet viettänyt kanssani tämän vuoden. Huomenna katselemme käsitöitäni ja niitähän riittää!