Kevät on roskisdyykkarin kulta-aikaa

 "Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää."
    - Kiinalainen sanonta

Kevät on loistavaa aikaa tehdä löytöjä keräysastioista, koska tähän aikaan vuodesta mökkejä ja varastoja siivotaan ahkerasti. Pari päivää sitten keräyspisteen ohi kävellessä näin suihkun keraamisen altaan metallinkeräysastiassa ja minun oli pakko mennä tarkistamaan, että näinkö oikein. Ukkokulta oli taas vaimostaan ylpeä, kun pengoin laatikkoa takamus kohti taivasta, mutta eihän näitä aarteita voinut jättää sinne laatikon pohjalle.

Astiassa oli useampi uudempi keksipurkki, enkä meinannut ensin edes erottaa niiden joukosta laatikon pohjalla lojuvaa Hangon Keksin perhosrasiaa. Tässä kaunottaressa on myyty keksejä ja vohveleita 50-luvulla. Ostin muutama vuosi sitten huutokaupasta Hangon keksin kolibrirasian (löydät siitä kertovan postauksen tästä), joten oli mukavaa saada sille kaveriksi perhosrasia. Tuntuu aivan uskomattomalta, että joku on heittänyt tämän aarteen ja näin hyväkuntoisena pois. Pesaisin sen ja sain siitä siistin ja kauniin rasian muliinilangoilleni.

   
Hyväkuntoisten emaliastioiden löytyminen yllättää aina, sillä emali on ollut jo pitkään suosiossa ja ihan rupusistakin purkeista pyydetään kirppiksillä maltaita. Emalikipot pääsevät kukka- tai yrttipurkeiksi, jos en niille muuta käyttöä keksi, mutta punaista puolalaista kaadinta tarvitsen varmasti värjäyksissä ja matalasta, ilmeisesti vanhasta uunivuuasta sain kätevän pikkutarjottimen kirjontavälineilleni. Vanhan raastimen otin hetken mielijohteesta, vaikka sille en äkkiseltään keksi mitään käyttöä. Saatan tarvita sitä vielä joskus askarteluissa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä esittelen vanhan samovaariin, jonka kaivelin metallinkeräyksestä jo vähän aikaa sitten. Edellinen omistaja ei ollut edes ottanut käyttöohjeita sen sisältä pois, mutta eipä venäjänkielisten ohjeilla paljoa viisastu. Keittimen sisällä on myös johto, mutta en ole vielä kokeillut toimiiko samovaari, koska tuskin keittelen sillä teetä. Ajattelin, että tästä saisi hienon, vähän erilaisen lankakorin muiden joukkoon. Mukavaa viikonloppua! 

 

Vuosi 2015 kotona ja kirppiksillä

Tähän postaukseen keräsin parhaita kirppislöytöjä ja kuvia kodistamme. En ole aikaisemmin näin paljoa raottanut kotimme ovia, mutta keväällä remontoitu makuuhuone ja kesällä uusiksi kalustettu olohuone kannustivat esittelemään hieman enemmän kotiamme. Pikkuväen huone on mielestäni yksi ihastuttavimmista huoneistamme, kun se on niin ihanan värikäs ja valoisa. Te lukijat olette niin kultaisia, kun ette ole vielä kertaakaan huomauttaneet millaiseksi toinen lastensängyistä on kaluttu. Tiedän, että se on ihan kamalan näköinen, mutta emme raski maalata sitä ennen kuin kuopus uskoo, ettei suvussamme ole majavia ja puuta ei kuulu syödä. Keittiöstämme en ole teille vielä näyttänyt yhtä seinää enempää. Uuden keittiönpöytämme ja tuolit näette, kunhan vain opin kuvaamaan hämärässä ja ahtaassa keittiössä.

Kaikki tänä vuonna tehdyt kalustehankintamme olemme tehneet kirpputoreilta tai Torista. Jo vuoden 2014 puolella osallistuin Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen ja näin pitkälle olen päässyt kirppisvaatteilla. Ihan kaikkia ostamiani vaatteita en ole esitellyt, mutta ne kaikki ihanimmat olette nähneet. Nyt minun on myönnettävä, että alusvaate ja sukkavarastot kaipaavat täydennystä, joten ajattelin viedä itseni pitkästä aikaa ostoksille. Vaatteiden lisäksi olen löytänyt sitäkin enemmän peltsiä ja emalisia  aarteita niin kirppiksiltä kuin kierrätyskeskuksista. Ukkokullan mieliksi olen tehnyt löytöjä myös metallinkeräysastioista ja yhdet verhothan löytyivät naapurin kukkapenkistä.

Juhannuksen tienoilla rakennamme kuistista kesäkodin ja tänä kesänä myös terassimme pääsi ensimmäistä kertaa tehokäyttöön. Viime kesä vierähti mieluisinta käsityöpaikkaa etsiessä ja suurin osa ajastani kulutin joko kuistin varjossa tai katetulla terassilla sateelta suojassa. Kesällä kuisti onkin mielestäni talomme ihanimmista paikoista ja terassilla on helppoa kuvata reseptipostauksia. Siellä kuvasin niin raparperi- kuin omenapiirakat ja lämpimän syksyn aikana ehdin kuvata vielä puolukka-suklaakakunkin. Ennen syyssateita kesäkoti puretaan odottamaan seuraavaa kesää.

Tällaiselta vuoteni näytti kotona. Kiitos, kun olet viettänyt kanssani tämän vuoden. Huomenna katselemme käsitöitäni ja niitähän riittää!

Kummallisia kulhoja

"Ihmisaivoissa on 12 miljardia solua. Ja millainen työttömyys siellä usein vallitseekaan."
    - Biologi Jean Rostan

Mietin tuossa päivänä eräänä, että harmittaakohan ukkokultaa yhtä paljon nämä pöydän reunoilla lojuvat, välillä paikkaansa vaihtavat kulhot yhtä paljon kuin minua harmittaa hänen lattialla lojuvat sukkansa. Tosin hän ei kulhoja kerää pesukoneeseen niin kuin minä poimin hänen sukkiaan, mutta alkaahan näitä kuitenkin olla meillä kohta joka huoneessa ja kaikissa on aina sisällä sitä samaa, lankoja. Ajatelkaapa, jos ukkokulta alkaisi säilyttää ruuveja ja työkalujaan samanlailla kulhoissa. Kuinkahan kauan ne saisivat olla pöydällä? 

Niinkin inhoittavaa kuin toisen jälkien siivoaminen on, niin vielä inhottavampaa on se, että kun sadatellen noukin vaatteita lattialta ja tuolien selkänojilta, niin huomaankin kerääväni omia vaatteitani. Se vasta inhottavaa onkin ja minkähän takia sitä tapahtuu ihan yhtä usein kuin ukkokullan sukkien noukkimista? Käsittämätöntä! Miten ne oikein kulkeutuvat vaatehuoneesta pitkin huushollia? Se on ihan yhtä käsittämätöntä kuin mistä näitä kulhoja oikein siunaantuu. 

Tänään ei kyllä harmita yhtään mikään. Ei edes omat vaatteet, joiden alta ei näy enää edes tuolia. Vihdoin sataa lunta, on perjantai ja saan virkkailla paksua villalankaa seiskan koukulla. Meinasin kehaista, että olen jo joulua tekemässä, kunnes huomasin katsoa kalenteria, ettei tätä kuuta ole enää paljoa jäljellä. Kiirehän tässä taitaa taas tulla. Mukavaa viikonloppua! Me taidetaan kaivaa pulkat esiin. Maa on jo valkoinen!

Gluteeniton puolukka-suklaakakku

"Äiti on taas syönyt kaiken suklaakakun." 

Oikeastaan en tehnyt tällä kertaa uutta reseptiä vaan hioin vanhan ja hyväksi todetun suklaakakun ohjetta ja heitin sekaan puolukoita. Lopputulos on taivaallisen ihana puolukka-suklaakakku, joka on tietysti myös gluteeniton. Olen melko varma, että reseptini on onnistunut, kun iltapäivällä leivotusta kakusta ei enää ollut parin tunnin kuluttua kuin muutama muru jäljellä. Yllätyksekseni myös meidän pikkuväki piti tästä ja sain kuulla hieman vastalauseita kun selvisi, että kaikki herkut ovat taas kadonneet parempiin suihin.

Näitä tarvitset:
125 g margariinia
3 rkl kaakaojauhetta (kukkurallista)
3 luomu munaa
1,5 dl sokeria
0,5 dl maitoa
1 rkl vaniljauutetta
1 dl Semperin Fin Mixiä
2 tl leivinjauhetta

n. 3 dl puolukoita

Näin se käy:

Laita uuni lämpenemään. Sulata kattilassa margariini ja sekoita siihen kaakaojauhe. Nosta sivuun hetkeksi, jotta seos vähän jäähtyy. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita siihen maito ja jatka vatkaamista vielä vähän aikaa. Sekoita varovaisesti sekaan vaniljauute. Sihtaa jauho-leivinjauheseos ja kääntele taikina hyvin. Kaada sekaan jäähtynyt margariini-kaakaoseos ja sekoita se huolellisesti sekaan. Varo, ettei vaahto lässähdä. Lisää 2 dl puolukoita ja säästä loput valmiin kakun päälle koristeeksi. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan (halk. n.24 cm) ja paista n. 40 min. 180 asteessa. Kokeile tulitikulla, että kakku on varmasti kypsää. Anna jäähtyä ja nosta varovaisesti tarjoiluastialle. Ripottele päälle tomusokeria ja kippaa päälle loput puolukat kasaksi. Herkuttele makean, vaahdotetun vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Jotain ihanan turhanpäiväistä

Vähän aikaa ehdin jo etsiä vanhaa teepannua kirppiksiltä kunnes muistin, että keittiömme seinällä on lähemmäs parikymmentä emalipannua joista valita. Halusin kokeilla keväällä yhdessä käsityöryhmässä näkemääni ideaa, jossa vanhaa kahvipannua pidettiin lankakorina. Kerät laitetaan pannun sisälle ja langan päät vedetään ulos nokasta. Sievä ja hauskahan tämä on, mutta ei mielestäni kovin käytännöllinen. Ainakaan en ihan heti tähän ihastunut, kun kerät eivät pyörineet pannun sisällä pehmeästi ja sain välillä ihan tosissani kiskoa lisää lankaa. Sen sijaan ihastuin johonkin ihan toiseen juttuun.

Ajatuksen tähän sain Ilosofiaa-blogin ystävänpäivän virkatuista sydämistä, jotka olivat teepussien narujen päässä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli niin ihana idea, että halusin tehdä sen itselleni mutta tietysti kukkasin. Meillä juodaan Clipperin teetä, eikä niiden pusseissa ole naruja, joten tein virkattuun auringonkukkaan ketjusilmukkanauhan ja sen päähän laitoin kiinni vanhan verhoklipsun. Klipsun voi sitten laittaa teepussiin kiinni ja voin sillä nostella teepussiani mukista. Teesihtiin virkkasin kehäkukan ja sen taakse tein pienen lenkin, jotta kukan voi ottaa pesun ajaksi pois. Sieviähän nämä ovat, mutta käytännöllisyydestä saati näiden tarpeellisuudesta en niin mene takuuseen. Voihan sen teepussin sieltä mukista nostaa ihan haarukalla tai lusikallakin, mutta ei siitä tule näin hyvää mieltä. Ihanaa sunnuntaita!

Kukkien ohjeet löytyy Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta (2014, Moreeni):

Miniauringonkukka s. 68

Kehäkukka s. 80