KASVIVÄRJÄTYISTÄ PELLAVISTA KUDOTTU LAUDELIINA sis. OHJE

 

Koulun pellavajakson päätteeksi kudoimme taas yhden oman työn, joka suunniteltiin itse ja jolle piti kirjoittaa myös kudontaohje. Kaapissani oli Tampereen Nextiilistä löytyneitä vanhoja pellavalankoja, jotka käytin hyödykseni tässä työssä. Sidoksena laudeliinassa on koristeellinen toimikas, joka syntyi Weavepointilla leikkiessä.

Loimilankana käyttämäni pellavat olivat oletettavasti käsin kehrättyjä ja hyvin tikkuisia. Olin jo aikaisemmin värjännyt pellavat sipulinkuorilla. Värjätessä ja niitä keriessä osa tikuista ja roskista varisi terassin lattialle, mutta lanka oli edelleen hyvin rouhea. Koska näitä värjättyjä pellavia oli enemmän, tein niistä loimen siten, että ensimmäisen värjäyserän langat ovat reunoilla ja keskellä on vaaleampi jälkiväri. Kuteena käytin suklaan ruskeaa pellavaa, joka oli aavistuksen paksumpaa kuin loimilangat. Laudeliinan vaaleat raidat kudoin samasta jälkivärjätystä pellavasta, jota käytin loimena.

 

 

Loimilankani oli niin haperoa, että sain kutoa niin huolellisesti kuin pystyin, ettei se katkeillut. En voinut pakitella korjatakseni polkuvirheitä, koska kude takertui loimeen eikä sitä pystynyt purkamaan. Onneksi tuo epätasainen ja rouhea pellava antaa paljon anteeksi ja laudeliinassa ei ihan niin herkästi näy mahdolliset polkuvirheet kuin kaupan pellavista kutoessa.

Tämä liina tuli meille omaan käyttöön. Se ehti vuoden päivät odotella kaapissa, että ehdin esitellä sen ja nyt vihdosta viimein sain sen kuvauksen jälkeen meidän saunan lauteille ja se on jo eilen illalla koesaunottu. Hyvin toimi! Vähän se nipisteli pyllyn alla, mutta eiköhän se ajan myötä pehmene.

Koska laudeliinalle on jo ohje kirjoitettu ja sen on opettajakin tarkistanut, niin sinäkin saat ohjeen. Sen kutomiseen tarvitset kymmenen vartta ja kahdeksan polkusta. Sinun ei tarvitse kehrätä liinaa varten pellavia ja värjätä niitä sipulinkuorilla. Kaupan rohtimet kelpaavat myös mainiosti! Jos kudot liinan joskus, olisi kiva nähdä se. Ohjeen voit ladata tästä: Laudeliinan ohje. Jos linkki ei toimi, kerrothan minulle!

Mukavaa viikonloppua. Nähdään taas!

KOUKUTUT LAPASET

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Pahoitteluni, että blogitaukoni venyi kuukaudesta hieman pidemmäksi. Opiskelu, työt ja perhe-elämä vievät oman aikansa ja valitettavasti blogi oli se, josta jouduin tinkimään. Minulla on täällä puolen vuoden virkkaukset, kudonnat ja muut käsityöt odottamassa esittelyä, joten sen suuremmitta puheitta alan purkaan kasaa. Ajattelin aloittaa näillä ihanilla koukutuilla lapasilla, jotka juuri tein. 

 

Opettelin viime vuonna koukkuamista, kun yksi virkkauskurssilaisistani halusi oppia sen. Parin koetilkun jälkeen koukkusin itselleni mustasta ja mesiangervolla värjätystä seiskaveikasta lapaset. Vasta kun ensimmäinen lapanen oli valmis, huomasin, että koukutessa pitäisi käyttää numeroa isompaa koukkua, mitä normaalisti käyttää. Tein ne tietysti pienemmällä ja nämä suorastaan seisovat pystyssä. Malli oli niin ihanan helppo, että tein vielä toisetkin samanlaiset isälleni joululahjaksi. Isän lapaset osasin jo tehdä oikean kokoisella koukulla ja niistä tuli hieman pehmeämmätkin.

 

 

 

Olen pitämässä virkkauskurssia, jonka aiheena on erilaiset virkkaustekniikat ja yksi opeteltavista tekniikoista on koukkuaminen. Tarvitsin kurssille mallin, jossa näkyy selvästi miten värinvaihto näkyy koukutussa pinnassa. Tein seiskaveikan jämistä itselleni super ihanat lapaset! Näistä tuli niin herkut, että oikein odotan, että saan nämä käyttöön! 

 

 

Tein lapasiin vähän lyhyemmät varret kuin ohjeessa ja toisin kuin ohjeessa sanotaan, tein lapaset toistensa peilikuvana. Peukalot ovat niissä vähän eri kohdissa eli molemmissa lapasissa kerroksen vaihtumiskohta on kämmensyrjän kohdalla. Lapasia koukutaan spiraalina, joten kerroksen vaihtumiskohta näkyy värinvaihtumisena. Kun se on molemmissa lapasissa sivussa, se ei tällöin osu silmään niin herkästi. 

 

Lapasten ohje on Meillä Kotona -sivustolta ja se on tehty Novitan seiskaveikkalle. Tein lapaset ohjeen mukaisella silmukkamäärällä ja käytin myös isompaa koukkua kuin mitä käyttäisin normaalisti, mutta nämä ovat aika napakat kädessä. Nyt jos tekisin itselleni vielä kolmannet, niin tekisin alkuun vähän enemmän silmukoita. Varmasti vain pari ylimääräistä silmukkaa riittää.

Jos haluat koukuta lapaset, ohjeen löydät täältä: Meillä kotona -sivustolle. Jos koukkuaminen kirjallisen ohjeen mukaan ei suju, Youtubesta löytyy samanlaisten koukuttujen lapasten video-ohje suomeksi.

 

 

Mukavaa viikonloppua ja aurinkoisia kevätpäiviä! Nähdään taas viikon päästä! 

 

KUDOTTU TALVIRUUTU-HUOPA

Kudoin tänä syksynä kansalaisopiston kangaspuilla toisen huopani. Mallin nimi on Talviruutu ja sen ohje on julkaistu Loimien Lomassa -lehdessä nro. 02/2004. Huovan loimilangat on Tekstiiliteollisuuden villaa ja kuteena käytin viime kesänä värjäämiäni seiskaveikkoja. Lankojen kauniit sinivihreät sävyt on saatu sinisistä lupiinin kukista pitämällä värjäyslämpötila alle 50 asteen.

Huovan sidoksena on nastallinen, joka kudotaan 6 varrella ja polkusella. Kudoin aina yhtä kuviota n. 12.5 cm, jonka jälkeen vaihdoin kuviota ja väriä. Hieman tiheyden pitämisessä oli haasteita, mutta onneksi suurin osa epätasaisuuksista hävisi, kun otin huovan pois puista. Kuviossa on joka toinen rivi palttinaa ja joka toinen kuviollista. En aluksi huomannut, että keskellä kuviota tehdyt langanjatkot olisi pitänyt ajoittaa aina palttinakerroksille, jolloin jatkokohdat eivät näy vaan ne hukkuvat huovan kuvioon. Sain tehdä vähän ylimääräistä työtä, kun siistin huopaa vielä jälkikäteen.

Malli oli aivan ihana kutoa ja se valmistui melkein huomaamatta. Huovasta tuli hieman pienempi (n.115 cm x n.140 cm) kuin mitä suunnittelin, koska lankani eivät olisi riittäneet pidempään. Huovan yhteen ruuturiviin hupeni aina yli 30 grammaa lankaa, joten en saanut kudottua sitä kuin 13 kerrosta. Muuten olisin joutunut tekemään puolikkaita ruutuja. Kaiken kaikkiaan kudelankaa kului yli 400 grammaa. Kun huopa oli valmis ja pois puista, pyörittelin vielä päihin hapsut.

Edellisen huovan kutomisesta ehti vierähtää pari vuotta ja se oli aivan liian pitkä tauko villan kutomisessa. Työhön ryhtyessä minulla oli sellainen tunne, etten ole koskaan ennen istunut kangaspuiden takana ja jouduin hetken keräämään ajatuksiani, että mitä villan kutomisessa pitikään muistaa. Onneksi apunani oli kutomon rautarouvat, jotka aina neuvovat minua, kun minulla menee sormi suuhun.

Lupiinin sinisen värin valonkesto ei ole kovin hyvä ja jouduin hetken miettimään, että uskallanko käyttää sillä värjättyjä lankoja lahjaksi annettavaan työhön. Rohkenin kuitenkin käyttää  niitä, koska sininen väri on pysynyt virkkaamassani  Kalevala Calissa jo kolme vuotta. Vaikka Talviruutuni sopiikin kuin nenä päähän Kalevala Calini kanssa, matkaa tämä kaunis huopa äidilleni. Ensimmäisen huopani kudoin isälleni, joten nyt oli äidin vuoro.

Lisää lupiinin kukilla värjäämisestä löydät täältä: Sinistä lupiinin kukilla.
Aikaisemmin kutomani Hilma-huovan löydät täältä: Kudottu Hilma-huopa.

  

KASVIVÄRJÄYSKURSSIN SATOA

Olen muutaman vuoden värjännyt kasveilla kotosalla, mutta osallistuin viime kesänä ensimmäistä kertaa Valkeakoski Opiston Väriä Luonnosta -kurssille. Oikeastaan kurssi oli kolmen päivän kasvivärjäysleiri Rauttun majalla, Sääksmäen kauniissa kulttuurimaisemassa. Kurssilla värjättiin ja kuvioitiin lankoja ja kankaita saaden mitä ihmeellisempiä värielämyksiä. Kurssin opettajana toimi tekstiiliopettaja ja -taitelija Maarit Humalajärvi, jolla on neljänkymmenen vuoden kokemus kasvivärjäyksestä.

Värjäsimme kurssilla yli 20 eri värikasvilla, joista osasta otettiin useampi väri. Joukossa oli tuttuja kasveja mm. keltasipulia ja punasipulia, mutta myös sellaisia, joilla en usko värjääväni kotona esim. kuusen ja tuomen kuorta sekä jalopähkinää. Kurssilla värjätty värikirjo oli niin suuri, että vastaavan määrän värjääminen kotona yksin olisi valtava työ. Lisäksi tutustuin kerralla kasveihin, jotka tiedän jatkossa jättää kasvamaan. Ymmärrät varmasti, etten minäkään voi pitää ihan kaikista sävyistä.
 

Jokainen kurssilainen keräsi yhtä ennalta sovittua värikasvia ja itse keräsin kurssia varten 10 kiloa lupiinin lehtiä ja varsia, koska lupiinihan on lempparivärjäyskasvini. En kuitenkaan ole koskaan värjännyt sillä elokuussa, joten oli melkoinen pettymys saada haljua valjua keltaista aikaisempien kirkkaan keltaisten sävyjen sijaan. Opinpahan tästä taas uuden läksyn. On tosiaan merkitystä, milloin kerään kasvit!

Värjäsin arviolta pari kiloa Pirtin Kehräämön kakkoslaadun villaa ja seiskaveikkaa. Ihan kaikki värjäykset eivät valitettavasti onnistuneet, koska taisin sekoittaa pesemättömät ja pestyt villat ja osassa villoistani oli vielä rasvaa. Epäonnistumisista huolimatta ne onnistuneet värjäykset olivat sitäkin upeampia. Sain kauniita ja pehmeitä sävyjä, joita ei kauppojen hyllyiltä löydy. Punaisen, oranssin ja ruskean sävyistä saan jo varmasti virkattua villatakin, jota olen suunnittellut pitkään!

Perusvilla- ja sukkalankojen lisäksi värjäsin itselleni värikartat. Tein pieniä vyyhtejä, joissa on pätkä puuvillaa, silkkiä, pellavaa, merinoa, alpakkaa ja erilaisia villalaatuja. Värikartoista näkee hienosti sen, miten erilailla värit tarttuvat eri kuituihin. Mielenkiintoisinta oli se, miten Dropsin Extra Fine Merino upeasti imi värejä - aivan uskomatonta. Talven aikana minun pitäisi purkaa vyyhdit ja tehdä värikartoista kortit, jotka saan säilyttää hamaan tulevaisuuteen.

Värjäyskurssille osallistuminen oli monipuolinen kokemus. Erilaisten tekniikoiden ja värikasvien lisäksi opin myös työskentelystä leiriolosuhteissa. Kotona juoksevan veden lähellä ja pieniä määriä värjätessä ei tarvitse miettiä kaikkea sitä mikä tuli vastaan leirioloissa. Kotona lankoja ei tarvitse jäähdytellä, jotta ne voi huuhdella järvivedellä, kun jätän langat monesti yöksi liemiin tai käytän tarvittaessa hanasta kuumaa vettä. Lisäksi kurssilla pääsi näkemään muiden kurssilaisten värjäystuloksia eri kuituihin kuten kameli-, opossumi- ja laamalankoihin sekä eri värisiin pohjiin, joten sain omien värjäyskokemusten lisäksi oppia myös toisten kokemuksista.

Suosittelen osallistumaan paikallisen kansalaisopiston värjäyskurssille, jos se on vain mahdollista. Kurssilta saat mukaasi paljon muutakin kuin vain kauniita lankoja ja kankaita. Itse olen jo varannut paikan ensi kesän värjäysleirille. Minulla on vuosi aikaa käyttää nämä ja aikaisemmin värjäämäni väriherkut!

VIIME KESÄN KASVIVÄRJÄYKSIÄ JA PARI SANAA MUISTIINPANOJEN TÄRKEYDESTÄ

Lupailin jo tammikuussa palata viime kesän kasvivärjäilyihin, mutta tämä on vähän venähtänyt. Nyt kun uusi värjäyskesä on jo alkanut ja ensimmäiset väripadat jo porisevat iloisesti, minun on pitää esitellä nämä värjäykset uusien tieltä. En mielestäni värjännyt viime kesänä paljoa, mutta käsittämätöntä miten laatikosta löytyi puolitoista kiloa kasvivärjättyjä lankoja. Uusien värikasvien lisäksi opin myös kantapään kautta, miten tärkeätä on tehdä muistiinpanot värjäyksistä.

 

Lupiini on lemppari värjäyskasvini sen monipuolisuuden takia.Yhdestä kasvista saa keltaista, vihreää ja sinistä ja kesän ensimmäiset värjäykset olivat lupiineilla värjättyjä alpakkalankoja. Pohjalankana minulla oli luonnonvalkoista Dropsin alpakkaa, jonka värjäsin lupiinin kukilla siniseksi pitämällä lämpötilan alle 60 asteen ja keitin toisen erän lupiinin kukkia saadakseni vihreää. Onneksi kuulin ennen värjäyksiä, että alpakka ei ota väriä niin herkästi kuin lampaan villa, joten osasin varautua ja laitoin pataan kukkia reilummin ja pidin langat väriliemessä yön yli. Värjäsin alpakkalangat huivia varten, mutta en ole ehtinyt vieläkään aloittaa sen tekoa.

Kokeilin viime kesänä taas aurinkovärjäystä pitämällä Novitan Nallea lasipurkissa terassilla seuranaan kielon ja koivun lehtiä. Toisessa pytyssä on keitettyä kasvimateriaalia ja toisessa tuoreita. Aurinkovärjäys on mielenkiintoinen värjäystekniikka, mutta sen varjopuolena on haisevat väriliemet. Vaikka lasipurkki on kiinni, kasvimassa alkaa mädäntyä ja se myös jättää jälkensä lankaan. Nämä langat haisi niin pahalle, että jouduin pesemään ne pesukoneessa värjäyksen jälkeen. Lopputuloksena on kuitenkin ihanat kirjavat sukkalangat, jotka lupaan ottaa koukulle mahdollisimman pian.

En huomannut viime kesänä nimetä vyyhtejä värjäyksien jälkeen vaan ne olivat laatikossa sekaisin. Näin vuosi myöhemmin on mahdotonta muistaa, että millä ne on värjätty. Padoissani porisi viime kesänä mm. sanajalkaa, maitohorsman lehtiä ja värjäsin myös erikseen maitohorsman kukilla. Kirkkaan keltaisesta väristä päätellen olen värjännyt myös pietaryrtin kukilla. Kuvista puuttaa vielä muutama vaaleampi lanka, joita en vielä kerinyt, koska ne pääsevät uudestaan pataan.


Ainoa minkä erotan selvästi on tammen lehtien tummavihreä, jonka väriä taitoin vielä rautavihtrillillä sekä aurinkovärjäystekniikalla värjätyn kahvivärjäyksen, koska lankojen seassa oli vieläkin kahvinporoja. Onneksi tiedän varmuudella sen, että kaikissa on lankana Pirtin Kehräämön hieman ohuempi villalanka, jota ostin värjäyksiin. Aion ainakin kutoa näistä kangaspuilla huovan ja toivon mukaan pääsen jossain kohtaa virkkaamaan kauan suunnittelemaani villatakkia.

Älä tee samaa virhettä kuin minä vaan ota värjäyksille oma vihko ja kirjoita aina värjäyksien alkaessa ylös:

• Päiväys.
• Millä kasvilla ja kasvin osalla värjäät.
• Paljonko kasveja on.
• Mitä lankaa värjäät ja paljonko sitä on.
• Jos sinulla on useampi värjäyskattila, merkitse myös sen materiaali.
• Millä puretat ja oletko tehnyt puretuksen erikseen vai värjäyksen yhteydessä.
• Käytätkö muita apuaineita.
• Merkitse myös kaikkiin lankavyyhteihin värjäyksen jälkeen esim. maalarinteipin palalla, mikä värjäys ja värierä on kyseessä.
• Jos on mahdollista laita vihkoon myös pieni pätkä lankaa näytteeksi jokaisesta värierästä.

Näin osaat jatkossa jättää värjäämättä sellaisilla kasveilla, joiden väreistä et pidä tai voit miettiä voisiko ei-toivottua lopputulosta muuttaa jollakin tavalla ja jos onnistut saamaan jotain aivan ihanaa sävyä, osaat seuraavalla kerralla kokeilla, saisitko sitä vielä uudestaan.

Nyt kun uusi värjäyskesä on alkanut, jatkan värjäyskokeiluitani. Pellavat jo porisivat padassa sipuliliemissä ja lepän kävyt ovat likoamassa. Tänään keittelen viime kesänä keräämäni liljojen terälehdet ja kokeilen antaako ne väriä. Kasvivärjäys on mielenkiintoista ja suosittelen sitä jokaiselle käsityöhöperölle. Haluan kuitenkin varoittaa: se vie pahasti mennessään!


Värjäsin viime kesänä myös kankaita, jotka esittelin jo aikaisemmin. Löydät ne täältä.

KANKAIDEN KONTAKTIVÄRJÄYSTÄ KASVEILLA

Jaoin viime kesän kasvivärjäykseni kahteen postaukseen, joista ensimmäisessä kerron viime kesäisistä kontaktivärjäyksistäni kankaalle. Toisen värjäyspostaukseni julkaisen parin viikon päästä ja siinä kerron lankavärjäyksistäni.

Olin viime toukokuussa kasvivärjäyskurssin teoriaosuudella ja kurssin piti jatkua elokuussa värjäämisellä, mutta se jäi osaltani väliin. Kiinnostuin kurssilla kontaktivärjäyksestä, jota en ole kasveilla ennen tehnyt aurinkovärjäyksiä lukuunottamatta. Innostuin erityisesti kankaiden värjäyksestä, koska haaveenani on oppia tekemään itse vaatteitani ja mikä olisikaan hienompaa kuin käyttää itse kuvioimiani kankaita.

Kaikki värjäykseni ovat tilkkuja sillä tarkoituksenani oli opetella tekniikkaa tuhlaamatta metritolkulla arvokkaita kankaita. Ensimmäisen värjäykseni tein unikonkukilla silkille, mutta siitä ei karttunut muuta kuin reilu annos kokemusta. Tämän jälkeen värjäsin lupiinilla ja kun sain tarpeekseni haisevista ja herkästi homehtuvista väriliemistä ja kasvimassoista, siirryin kylmävärjäyksestä kuumavärjäykseen ja aloitin höyryttää kääröjäni nopeuttaakseni värjäysprosessia.

Höyrytyksiä varten ostin kahdella kahvipaketilla vanhan mehumaijan ja keräsin metsästä paksuja oksia, jonka ympärille sain pyöritettyä kankaat. Laitoin värjättävän kankaan päälle palan vanhaa lakanakangasta ns. imukankaaksi, ettei kerroksittain oleva kangas värjäytyisi muista kerroksista.  Sidoin pötkylät juuttinarulla niin tiukasti kuin vain sain. Höyrytin pötkylöitä mehumaijan marjapesässä tunnin verran ja sen jälkeen annoin niiden vielä värjäytyä pari päivää seuraten samalla, etteivät ne pääse homehtumaan. 

 

SHIBORI LUPIINILLA

Samalla kun värjäsin lupiinin kukilla lankoja otin tilkan sinistä värilientä talteen ensimmäisen värjäyksen yhteydessä ja kaadoin sen minigrip-pussiin. Sujautin pussukkaan taitellun ja sidotun villakankaan. Puristin kaikki ilmat pois ja suljin pussin tiiviisti. Annoin pussukan seistä pimeässä viikon seuraten koko ajan, ettei värjäykseni ala homehtua. Lopputuloksena on äärimmäisen kaunis sinikuvioinen villakangas.

Kuvia varten silitin kankaat ja otin ennen silitystä kuvan kankaasta (alla olevista kuvista ylempi), sillä pelkäsin, että kankaalle käy niin kuin sille kävi. Vaikka värjäyksestä on jo puoli vuotta kankaan sininen väri muuttui silittäessä vihreäksi.  Sinisistä lupiinin kukistahan saa sinistä vain pitämällä värjäyslämpötilan alle 60 asteen. Ilmeisesti lämpötilaa ei saa nostaa myöskään myöhemmin yli 60 asteen, kun lankoja tai kankaita pesee tai silittää tai sinisyys katoaa.

LISÄÄ LUPIINIA

Lupiini on ehdoton lempparini värjäyksissä sen monipuolisen värikirjon takia, joten kokeilin värjätä myös kokonaisella lupiinilla niin, että käärin lupiinin varsineen päivineen puretun villakankaan sisään ja sidoin tiukasti kiinni. Annoin pötkylän seistä huoneen lämmössä muutaman päivän, mutta lopputuloksena sain vain hentoisen kuvion kankaaseen. Lupiinin varsi ja lehdet näkyvät keltaisina, mutta sinisiä kukintoja vain siellä täällä. Tätä tilkkua en silittänyt, sillä aikaisemmasta värjäyksestä oppineena halusin, että sininen pysyy sinisenä.
   

Viimeisessä värjäyksessäni levitin lupiinin kasviainesta kankaalle keitettyäni sitä ensi väriliemeä varten. Käärin kankaan kuin kääretortun ja sidoin sen löyhästi. Nostin käärön Minigrip-pussiin, puristin ilmat pois ja suljin huolellisesti. Annoin kankaan värjäytyä viikon verran huoneenlämmössä ja sain on aivan äärimmäisen kauniin värisen kankaan. Valitettavasti kangas ei pääse oikeuksiinsa kuvissa.

SANANJALALLA KUVIOINTIA

Pehmensin kaulitsemalla sanajalkoja ja uitin niitä kevyessä rautavihtrilli liemessä. Asettelin lehdet puretetulle villalle ja käärin villakankaan lehtineen päivineen oksan ympärille ja höyrytin pötköä tunnin verran. Parin päivän päästä avasin pötkön ja näin upea kangas oli sieltä tuli vastaan. Tämä on varmasti upeimpia ja mielenkiintoisimpia värjäyksiäni ikinä! En ole kokeillut pestä kangasta, mutta periaattessa kuvioiden pitäisi pysyä kankaassa.

KESÄKUKILLA KUVIOINTIA

Sananjalkavärjäyksestäni innostuneena kokeilin värjäystä myös kesän kukilla. Levitin niittykukkia puretetulle villalle ja toiselle puutarhan kukkia, käärin ne taas pötköksi ja höyrytin. Annoin pötköjen seistä pari päivää ennen kuin avasin ja lopputuloksena oli kauniit kankaat, joista varsinkin se, missä oli ruusun terälehtiä on aivan uskomattoman kaunis ja silittäessä huomasin, että kangas myös tuoksuu hentoisesti ruusulta, vaikka värjäyksestä on vierähtänyt jo tovi. Silittämisestä huolimatta en saanut kangasta oikaistua, mutta ryppyinen ja ruttuinen kuviointi sopii värityksen kanssa. Ajattele miltä tämä kangas näyttäisi huivina tai kevyenä tunikana!

Kokeilin kuvioida kangasta myös maitohorsman kukinnoilla, mutta siitä ei kangasta tallessa. Muistaakseni kukista ei tarttunut kankaalle kuin vähän väriä.

Kokeilin kesällä myös ecoprinttausta eli puuvillan kontaktivärjäystä kasveilla, mutta en tiedä, että mihin olen värjäykseni laittanut. Todisteena minulla on vain kuva mustista pötkylöistä ja mielikuva, että mitä niihin olen laittanut. Onneksi ensi kesään on vielä hyvin aikaa ja ehdin talven aikana esivalmistella kankaita, joita haluan kuvioida ja ottaa ensi kesästä kaikki irti ja värjätä itselleni vaikka ne tunikakankaat. Nähdään taas ensi viikolla.


Sain äsken eteeni kasvivärjäysopettajani blogin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän, jos olet kiinnostunut aiheesta. Tästä pääset Väriherkkuja -blogiin.

Jos haluat käydä kurkkaamassa unikkovärjäystäni, niin se on vieläkin nähtävissä Instagram-tilini kohokohdissa nimellä Unikot pataan. Tässä linkki profiilini.