LUMIVÄRJÄYKSELLÄ KUVIOITUJA VAATTEITA

"Vaatteet tekevät miehen; alastomilla ihmisillä on vähän tai ei yhtään vaikutusvaltaa yhteiskunnassa."

- Mark Twain 

Ostin viime syksynä Anna-Karoliina Tetrin Tekstiilivärjäys-kirjan (Moreenin kustantama) ja sitä selaillessa silmiini osui Lumivärjäys. Lumivärjäys on kylmävärjäysmenetelmä, jolloin väriaineet leviävät lumen sulaessa hallitsemattomasti ja värjäävät kankaan epätasaisesti. Koska joka vuotinen värjäyskurssini järjestetään aina kesäisin, kaapista löytyi värejä ja luntakin oli maassa, oli minun kokeiltava tätä heti. 

Laitoin kirjan ohjeiden mukaisesti soodassa kastellun paidan ja vanhan kangaskassin astioiden pohjalle ja lunta päälle. Ostin viime kesänä värjäyskurssilta Semitonen reaktiivivärijauhetta ja ripottelin sitä lumelle n. 2,5 % kankaiden kuivapainosta. Sitten nostin astiat saunaan ja annoin ajan kulua. Tietysti unohdin värjäykseni sinne pariksi päiväksi, mutta eihän se haitannut yhtään. Olin aika ennakkoluuloinen tämän värjäysmenetelmän kanssa, mutta varsinkin paidasta tuli aivan mielettömän upea! Taivas, miten rakastan tuota epätasaisesti värjäytynyttä kuviota. En sekoittanut väriaineita ja paidassa näkyy selvästi violetin lisäksi niin sinisiä kuin punaisia sävyjä.

Onnistuneesta värjäyksestä innostuneena värjäsin vielä toisenkin kerran. Värjäsin toisen samanlaisen vanhan valkoisen puuvillapaidan ja ystäväni uuden paidan. Uuteen puuvillapaitaan värit eivät tarttuneet niin hyvin, vaikka tällä kertaa muistin pestä sen ennen värjäystä. Paita oli huuhteluiden jälkeen aivan violetti, mutta keittäessä värit lähtivät ja paidasta tuli vaaleansininen, jossa on punaisia läiskiä (reaktiivivärit kiinnitetään keittämällä). Paita on hieno, vaikka odotin hieman erilaista lopputulosta.
 

Olen ollut useamman vuoden mukana Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteessa ja omat paitani olivat jo vanhoja ja niitä kaikkia oli pesty niin paljon, että ne olivat harmaantuneet ja niihin väriaineet tarttuivat hyvin. Violetissa paidassa laitoin punaisen ja turkoosin väriaineen erikseen lumelle. Kassiin ja lyhythihaiseen paitaan sekoitin väriaineet keskenään ennen kuin ripottelin ne lumelle. Turkoosin pitkähihaisen paidan värjäsin pelkällä turkoosilla ja siitä tuli yllättävän tasainen vaikka paita oli mytyssä pienen pienessä dynossa ja luntakin vähemmän päällä kuin muissa värjäyksissä. Kaiken logiikan mukaan sen olisi pitänyt värjäytyä epätasaisemmin  ja siinä pitäisi näkyä enemmän vaaleita kohtia, mutta nyt kävi näin.

Lumivärjäys oli aivan mahtava kokeilu ja ajattelin värjätä vielä pari harmaantunutta toppia kesäksi. Lumivärjäys on helppoa ja vaivatonta. Se on mielenkiintoista, kun et ennalta voi arvata, mitä sieltä astiasta löytyy. Kannattaa kuitenkin käyttää värjäysmateriaaleina vanhoja vaatteita, koska niihin väriaineet tarttuivat paremmin ja näin saat myös jatkettua vaatteidesi elinkaarta. Ennen värjäystä kannattaa vielä tarkistaa, että paidat ovat puuvillaa. Tänä talvena ei ainakaan tarvitse pelätä, että lumi loppuisi ihan heti kesken.
 

Anna-Karoliina Tetrin Tekstiilivärjäys-kirjasta löydät tarkemmat ohjeet lumivärjäykseen. Kirja oli muutenkin mielenkiintoinen ja siellä oli yksi, jos toinenkin kokeilun arvoinen idea. Itse pidin erityisesti lukuisista japanilaisten shiboritekniikoiden esittelyistä, joista yhtä olen jo kokeillutkin. Toissa vuonna värjäsin värjäyskurssilla vanhoja lakanoita ja viime kesänä tein niistä aurinkokatoksen. Värjäyspostaukseni löydät täältä. Kesän tunnelmaan pääset aurinkokatospostaukseni parissa. Sen linkki on tässä.

Ihanaa viikonloppua!

ASKARTELE JÄÄTELÖTIKUISTA LYHTYJÄ

"Parempi olla pieni ja valaista kuin iso ja varjostaa."

- Anita Tiikasalo

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin Kalevala Cal voittoiset, että nyt hyppään vaihteeksi ihan muihin juttuihin. Säästin kesällä jäätelöpuikkojen tikut ja askartelin niistä pieniä, ikkunaan ripustettavia lyhtyjä, joihin saa led-tuikun tuomaan tunnelmaa. Maalasin tikut askartelukaupasta ostetulla maalilla, jota jouduin sutimaan kolme kerrosta ennen kuin se peitti puun. Maalatut tikut liimasin lyhdyiksi ja ripustin ne roikkumaan kirjastohuoneen ikkunaan. Näistä tuli aivan ihania ja ovat niin helppoja tehdä, että lyhtyjen teko onnistuu perheen pienimmiltäkin. Lyhdyn alahylly on sen verran leveä, että siinä pysyy ledkynttilä paikallaan ilman liimauksia tai teippauksia.

Käytin tässä mallina hyvin yksinkertaista taloa, sillä askartelutaidoillani ei kovin vaativia rakennelmia tehdä. Yhteen lyhtyyn meni 25-30 tikkua. Käytin ruutupaperin viivoja apuna ja asettelin sen päällä tikut pieneksi taloksi, jotta sain lyhtyihini suorat seinät. Laitoin pienen helmen liimaa tikkujen päihin ja aloin koota tikkuja lomittain päällekkäin. Ainoa mikä aiheutti harmaita hiuksia oli se, että sain tikkukerrokset pysymään suorassa ja suurin piirtein samassa kohdassa ilman, että ne alkoivat kallistua suuntaan tai toiseen. Kun liima oli kuivunut, pujotin siiman lyhdyn korkeimmasta kohdasta ja solmin kiinni.

Vasta myöhemmin muistin, että olen aikaisemmin tummentanut puuta rautaromu-etikka -liemellä. Kokeilin kolmanteen lyhtyyn tätä ja mielestäni siitä tuli kaikista kaunein. Seos valmistuu muutamassa päivässä, mutta unohdin etikkassa lilluvat ruosteiset naulat kellariin pariksi viikoksi. Seokseni oli niin vahvaa, että jäätelötikuista tuli todella tummia. Ylimääräinen väri lähti onneksi pois, kun pesin tikut vedellä. Pitää kuitenkin muistaa, että jos tummentaa puuta rauta-etikkaseoksella, niin tässä tapahtuu joku kemiallinen reaktio ja sen höyryjä ei saisi hengitellä eli tätä ei parane tehdä huushollissa sisällä.

Jos et ehdi syödä jäätelöitä tähän hätään, mutta haluaisit tehdä lyhtyjä niin jäätelötikkujahan saa myös askartelukaupasta. Jäätelötikkujen kerääminen näin perinteisesti on kuitenkin paljon mukavampaa niin isojen kuin pienten herkuttelijoiden mielestä. Olen aikaisemmin tehnyt jäätelötikuista palapelejä, jotka löydät täältä. Ohjeet puun tummentamiseen etikalla ja rautaromulla löydät täältä.

HUOM! Älä käytä lyhdyissä tavallisia tuikkuja, ettei pirtti pala.

VIIHTYISÄ TERASSI JA AURINKOKATOS HARJANVARSISTA JA VANHOISTA LAKANOISTA

  
Sade kuin sade. Tämä vain sattuu olemaan tavallista märempi."

- Muumimamma (muumi ja pyrstötähti)

Pahin siitepölykausi on jo ohi,  joten pesimme taas terassin ja kuistin. Kaivoimme vanhat huonekalut esiin varastosta ja kannoimme ne ulos. Kesäkukat on ostettu ja tänä vuonna terassiamme koristaa polkapetuniat. Pelargoniat aukeavat hetkenä minä hyvänsä ja kuistin työkalupakissa on tänäkin vuonna hempeän roosat petuniat. Kuistille ostin viime vuotisen pegonian sijaan verenpisaran. Se näyttää upealta vanhaa ovea vasten. Vanhoja maihareitani koristaa marketat ja nekin ovat aivan ihanat!

Terassimme on talon eteläisellä seinustalla, joten se on keskikesällä tukahduttavan kuuma. Itseäni lämpö ei haittaa,  mutta pikkuväki ei voi olla päivän kuumimpana aikana ollenkaan terassilla eikä ukkokultakaan siellä viihdy. Teimme peräseinälle katoksen mummolan vanhoista lakanoista, jotka värjäsin viime kesänä Ikat-menetelmällä (pääset niistä kertovaan postaukseen tästä) ja kolmesta harjan varresta. Ompelin varsille kujat niin, että ne ovat katoksen sisäpuolella ja kangas laskeutuu niiden päälle. Taitoin kankaan oikeat puolet vastakkain ja ompelin muutaman sentin päästä taistoksesta kiinni ja tein saman toiselle puolelle. Yhdistin lakanat toisiinsa yhdellä saumalla ja keskimmäinen harjan varsi on toisen lakanan käännöksessä. Saumoja tarvittiin siis kaiken kaikkiaan kolme. 

Ukkokulta ruuvasi koukut kattoon ja keppien päihin. Kepit roikkuvat katosta juuttinarussa ja ovat takaseinässä kiinni ruuveilla. Keskellä oleva harjanvarsi on kolmekymmentä senttiä pidempi kuin reunoilla ja juuri lakanoiden levyinen. Reunoilla kangas on vedetty vähän ruttuun lyhempien harjan varsien päälle. Vaikka itse kehunkin katostamme, niin tästä tuli aivan ihana ja minulla on hyvä mieli, kun nyt voimme kaikki istua päivän kuumimpanakin aikana terassilla varjossa.

 

Sohvalla on viime kesänä kutomani nurin kurin -matto (löydät siitä kertovat postauksen tämän linkin takaa). Aurinko haalisti sen värejä pahasti viime kesän aikana. Se värjäytyi pestessä vaaleanpunaiseksi, kun punainen kude päästi väriä. Matto sopii hyvin värimaailmaltaan katokseen ja se on vieläkin yksi lempparitöitäni, vaikka onkin nyt vähän erivärinen kuin ennen. Siinä on yhtä mukava istua ja tehdä käsitöitä kuin viime kesänä. Näitä kuvia katsellessa tulen muutenkin niin onnellisesti, sillä tämä on mielestäni niitä käsityöharrastamisen kultahetkiä, kun käsieni jälkiä näkyy eri muodoissa. Olen värjännyt katoksen kankaat ja kutonut sohvan maton.

Me syömme kesäisin monesti terassilla tai kuistilla ja yleensä pikkuväen jalat ovat sen näköisiä, ettei niillä kipaista ennen ruokailua sisälle käsipesulle. Ratkaisin käsipesuongelman nostamalla dyykatun samovaarin kuistille käsienpesuautomaatiksi. Täytän sen aamulla vedellä ja aurinko lämmittää veden säiliössä ja näin saamme pienet kädet puhtaaksi ilman, että koko huusholli tulee täyteen kuraisia jalanjalkiä. Illalla voin taas pestä samovaarin seuraavaa päivää varten. Nähtäväksi jää, että onko tämä käsienpesuautomaattini käytännöllinen vai pääsenkö helpommalla kantamalla käsienpesuveden vain vannassa.

Ilmoista huomaa, että juhannus on tulossa, kun sataa ja paistaa vuoron perään. Olemme tänäkin vuonna juhannuksen ihan kotosalla. Huomenna menemme katsomaan kokkoa ja lauantaina on luvassa vierailua paikalliseen veturimuseoon. Toivon mukaan saan kudottua eteisen matot viikonlopun aikana valmiiksi, eikä käsilaukustanikaan puutu enää montaa virkattua kukkaa. Kun viimeinenkin terälehti on valmis, saan alkaa yhdistää niitä. Näihin tunnelmiin on hyvä hypätä juhlimaan juhannusta. Hauskaa juhannusta ♥ Pidä itsestäsi ja ystävistäsi huolta.

Kirjontaa ja vanhoja farkkuja

Ihminen, jolla on suuria unelmia, on vahvempi kuin ihminen, jolla on kaikki tieto.
-Albert Einstein

Ompelin taas vanhoista farkuista muistikirjan kansia, jotka koristelin virkatuilla kukilla ja kirjoin kukille varret ja lehdet. Olen tehnyt näitä niin monesti ja luulisi, että osaan nämä jo unissani, mutta tämä viikko on ollut sellainen, ettei oikein mikään ole tuntunut onnistuvan ja sain moneen kertaan purkaa ja tehdä kansia uusiksi. Ompelin kannet Häärämö-blogin ohjeella (tässä linkki ohjeeseen), mutta lisäsin kansiin kumilenkin, jolla muistikirjan saa kiinni.

Kukkien ohjeen kirjoitin muutama vuosi sitten (tässä linkki), mutta jos haluat virkata vähän hienompia kukkia, niin suosittelen ostamaan Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan. Kun sinulla on se hyllyssä, niin et enää tarvitse muita ohjeita. Olen sen ohjeiden mukaan tehnyt mm. kukkaranssin (tässä linkki) ja ovikranssin (tässä linkki). Olen yrittänyt virkkailla pikku hiljaa kukkia varastoon, sillä haluaisin tehdä taas pitkästä aikaa jonkun kukkatyön ja ajattelin, että pääsen helpommalla, kun edes osa kukista on valmiina.

Muistikirjat eivät jää minulle. Pienen muistikirjan annan lahjaksi ja isommat lähtevät ystävänpäiväarvonnan lankojen mukana voittajille (tässä linkki). Käytin taas arvontakonetta arpojana ja se arpoi seuraavat onnekkaat: Wool Cottonit ja kolmosen koukku menee Helenalle ja Wool Silkit ja 3,5 koukku menee Heidi H:lle. Molemmat saavat siis mukaan vielä muistikirjat ja niille ompelemani kannet. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille. Olen ottanut jo molempiin voittajiin yhteyttä.

Jotta muistikirjat ja niiden kannet eivät lopu kesken, ompelin myös itselleni uudet muistikirjan kannet ja ympärikiertävän kumilenkin lisäksi ompelin tähän kynällekin lenkin. Se ei onnistunut ihan niin hyvin, joten jätin sen suosiolla pois muista kansista. Virkkausten sijaan ajattelin kirjoa kansiin koristeet. Olen suunnitellut kuvion jo mielessäni ja enää minun tarvitsee vain siirtää suunnitelma tuohon farkkukankaaseen. Ihan helppo homma, eikö vain? Olen ahminut Youtubesta kirjontavinkkeja ja ennen kuin ehdin edes aloittaa kirjomista, tein jo ensimmäisen virheen. Jätin kirjontakehyksen pariksi päiväksi kiinni kanteen ja farkkuun jäi siitä ikävät jäljet. Toivottavasti silitysrauta kuitenkin auttaa niihin. 

Meillä juhlitaan huomenna synttäreitä, joten viikonloppuni vierähtää leipoessa ja siivotessa, joten tapaamme vasta ensi viikon puolella. Mukavaa perjantai iltaa ja ihanaa viikonloppua!

Luomu mehujäätä ja jäätelötikkupalapeliä

Onnellinen se, jolla on aikaa elää!
- Otto Weiss
 

Tällä viikolla helle on hellinyt meitä ja kokeilin Facebookissa näkemääni mehujääohjetta (tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen). Ohjeen melonit korvasin kotimaisilla marjoilla ja jätin pois ohjeessa mainitut siirapit ja sokerit. Soseutin sauvasekoittimella mustikoita, kaadoin soseen mehujäämuotin pohjalle parin sentin paksuisen kerroksen ja laitoin pakkaseen n. 40 minuutiksi. Seuraavaksi kaadoin soseutettuja mansikoita kohmeisen mustikkasoseen päälle ja laitoin takaisin pakkaseen taas 40 minuutiksi. Viimeiseksi kaadoin päälle vadelmista tehtyä sosetta, painoin jäätelötikut mehujäihin ja annoin olla pakkasessa seuraavaan päivään. Bingopalkintona saatu mehujäämuotti odotti kaapissa yli 15 vuotta ennen kuin sain sen ensimmäisen kerran käyttöön ja siitä oli pari alkuperäistä muovitikkua hukkunut, mutta onneksi kaapista löytyi vanhoja jäätelöpuikkojen tikkuja.

Otan jäätelötikut aina talteen ja nyt ne ovat ensimmäisen kerran päässeet muuhunkin käyttöön kuin vain taimien nimikylteiksi. Tämä palapeli-ideakin on Facebookista bongattu, mutta siinä palapeli piirrettiin jäätelötikkuihin. Koska en ole niin hyvä piirustelija kuin haluaisin, tein palapelin käyttämällä valmista kuvaa. Leikkasin kuvat vanhasta, pikkuväen repimästä satukirjasta ja liimasin ne tikkuihin. Annoin liiman kuivua ja seuraavana päivänä ukkokulta suihkutti lakan tikkujen päälle. Leikkasin mattoveitsellä kuvan auki ja tikut irti toisistaan. Meillä jäätelötikkupalapeli tulee terassille siltä varalta, että sadekuuro yllättää leikkijät, mutta tästä saa nopeasti hauskan ja ihan erilaisen palapelin vaikka auto- tai junamatkalle. Tikkuja voi kuljettää vanhassa kahvikupissa tai vaikka pienessä pussukassa. Muutaman harjoituskappaleen sain kokemattomana askartelijana tehdä, kun suihkuttelin ensin liian hätäisenä lakan enkä antanut liiman kuivua ja kuvan takana olevat kirjaimet näkyivät läpi. 

Tämän postauksen myötä jään blogini kanssa kesälomalle ja pikku hiljaa suljen myös Facebookin ja Instagrammin. Tämä on nyt kolmas kesä, kun irrottaudun netistä ja somesta vähäksi aikaa. Parin viikon sijaan aion lomailla tänä kesänä koko heinäkuun ja tapaamme taas elokuun puolella. Someloman aikana keskityn vain elämään ja ihmisiin täällä talossa. Aion lukea muutaman kirjan, teen käsitöitä, siivoan huushollin lattiasta kattoon ja järjestän kissan ristiäiset. On uskomatonta, miten paljon saan tehtyä, kun some ei vie aikaani vaan käytän sen tehokkaammin hyödyksi. Olen pikkuväelle luvannut, että tästä tulee kaikkien aikojen kesä, joka on täynnä retkiä, seikkailuita ja tutkimusmatkoja. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja unohtaa kaikki muu. Aivan ihanaa kesää sinulle rakas lukija! Toivon, että olet täällä vielä elokuussa kun palaan lomilta. Nyt alan piirtää pikkuväelle aarrekarttoja. Kapteeni punaparta on kätkenyt aarteen lähistölle ja pikkuväen pitäisi etsiä se!

Kesäkoti ja kesäkukat

Saimme taas kotiimme pari huonetta lisää, kun teimme kuistista ja terasista meille kesäkodin. Se on joka vuotinen perinne, jonka teemme aina juhannukseksi. Pesimme lattiat pölyistä ja roskista. Kannoimme kuistille varastosta lapsuudenkotini vanhat keittiönkalusteet ja isopapan marjapuuron värisen keinutuolin. Vihreä, hieman reikäinen matto löytyi mummulan vintiltä ja siinä on mukava tassutella paljain varpain. Kuistin ja terassinsohville minun pitää tehdä jotkut iloisen värikkäät päälliset, joiden tekemistä olen siirtänyt kohta kolme vuotta. Varmaan sanomattakin selvää, että vietämme valtavasti kesäisin aikaa ulkona. Syömme kuistilla aamiaisen ja terassin rottinkinurkkauksessa istun iltaisin käsitöideni kanssa.

Yksi vuoden parhaista päivistä on ihan ehdottomasti se, kun pääsen ostamaan kesäkukat. Kaikki vanhat kahvipannut, kattilat ja purkit on kaivettu kellarin kätköistä ja ne ovat täynnä pelargoniota, petunioita ja markettoja. En raskinut ostaa ihan niin isoja amppelipetunioita kuin viime vuonna ostin, mutta kauniit nämäkin ovat. Olin sen verran myöhässä, etten saanut samanlaisia, mutta haittaneeko tuo?  Kuistille keinutuolin viereen ostin elämäni ensimmäisen karjalan neidon ja vähän väliä käyn hypistelemässä sen kukkia. Se on niin upea! Mukavaa juhannusta sinulle rakas lukija. Jos juhlit keskikesän juhlaa, niin olethan varovainen ja huolehdithan ystävistäsi. Minä vietän juhannukseni kangaspuiden takana ja paukuttelen viimeiset sentit toimikkaasta. Juuri nyt en keksi hienompaa tapaa viettää juhannusta.