Kevät on roskisdyykkarin kulta-aikaa

 "Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää."
    - Kiinalainen sanonta

Kevät on loistavaa aikaa tehdä löytöjä keräysastioista, koska tähän aikaan vuodesta mökkejä ja varastoja siivotaan ahkerasti. Pari päivää sitten keräyspisteen ohi kävellessä näin suihkun keraamisen altaan metallinkeräysastiassa ja minun oli pakko mennä tarkistamaan, että näinkö oikein. Ukkokulta oli taas vaimostaan ylpeä, kun pengoin laatikkoa takamus kohti taivasta, mutta eihän näitä aarteita voinut jättää sinne laatikon pohjalle.

Astiassa oli useampi uudempi keksipurkki, enkä meinannut ensin edes erottaa niiden joukosta laatikon pohjalla lojuvaa Hangon Keksin perhosrasiaa. Tässä kaunottaressa on myyty keksejä ja vohveleita 50-luvulla. Ostin muutama vuosi sitten huutokaupasta Hangon keksin kolibrirasian (löydät siitä kertovan postauksen tästä), joten oli mukavaa saada sille kaveriksi perhosrasia. Tuntuu aivan uskomattomalta, että joku on heittänyt tämän aarteen ja näin hyväkuntoisena pois. Pesaisin sen ja sain siitä siistin ja kauniin rasian muliinilangoilleni.

   
Hyväkuntoisten emaliastioiden löytyminen yllättää aina, sillä emali on ollut jo pitkään suosiossa ja ihan rupusistakin purkeista pyydetään kirppiksillä maltaita. Emalikipot pääsevät kukka- tai yrttipurkeiksi, jos en niille muuta käyttöä keksi, mutta punaista puolalaista kaadinta tarvitsen varmasti värjäyksissä ja matalasta, ilmeisesti vanhasta uunivuuasta sain kätevän pikkutarjottimen kirjontavälineilleni. Vanhan raastimen otin hetken mielijohteesta, vaikka sille en äkkiseltään keksi mitään käyttöä. Saatan tarvita sitä vielä joskus askarteluissa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä esittelen vanhan samovaariin, jonka kaivelin metallinkeräyksestä jo vähän aikaa sitten. Edellinen omistaja ei ollut edes ottanut käyttöohjeita sen sisältä pois, mutta eipä venäjänkielisten ohjeilla paljoa viisastu. Keittimen sisällä on myös johto, mutta en ole vielä kokeillut toimiiko samovaari, koska tuskin keittelen sillä teetä. Ajattelin, että tästä saisi hienon, vähän erilaisen lankakorin muiden joukkoon. Mukavaa viikonloppua! 

 

Pilkkupurkkeja ja pöytäliinoja

Ette uskokaan, miten odotan sitä päivää, että saan levittää ison pöytäliinan keittiönpöydällemme. Tällä hetkellä joudun tyytymään pieniin pitsiliinoihin, eivätkä nekään tahdo pysyä paikallaan vaan kummasti ovat rutussa lattialla tai saan onkia niitä koirien vesikiposta. Saatuani liinavaatekaapin olen pikkuhiljaa kaivanut pöytäliinojani sinne vaatehuoneen uumenista ja ne huutelevat kilpaa pöydälle pääsyä. Vähän aikaa sitten esittelin kirppikseltä löytynyttä Beata Liljeroos-Söderholmin pellavaliinaa ja nyt löysin toisen harmaana, mutta kirppiksen sijaan poimin sen mukaani mummolasta. Kirppikseltä löytyi lisää vanhoja Tampellan ja Finlaysonin pöytäliinoja. Niiden laadusta kertoo varmasti paljon se, että liinojen pesulaput ovat rispaantuneet, eikä niissä ole enää tekstejä jäljellä, mutta itse liina on moitteettomassa kunnossa. Tänä päivänä tekstiilit eivät taida enää ole yhtä laadukkaita, että kestäisivät jälkipolville.

Pöytäliinojen kanssa samassa pöydässä oli iso kasa Neuvostoliiton aikaisia eri kokoisia peltipurkkeja. Yhden pohjassa oli tarra, jossa sanotaan valmistajaksi Norma, joka on Googlen kuvahaun perusteella tehnyt ainakin leluja. Minulla oli näitä pari ennestään ja säilytän niissä käsityötarvikkeita. Kaikki purkit ovatkin täynnä helmiä, nappeja ja muita tuiki tarpeellisia nippeleitä. Käsityökirjahyllyyni löytyi suomalainen myssykirja ja vaikka en neulo, niin Kaffe Fassettin käsityökirjat ovat aivan ihania selata. Ostin myös pari virkkauskirjaa, joista taisi tulla hutiostoja. Pitsivirkkauskirja ei oikein enää innostanut kotona ja mitähän mietin, kun ostin ruotsinkielisen käpyvirkkauskirjan? Sen sijaan Kotiliesi vuodelta 1930 on niin uskomaton, että aion pyhittää sille huomenna koko postauksen. Mukavaa sunnuntaita! Olettehan muistaneet kääntää kellot?

Juthbackan tuliaiset

"Ei sinun tarvitse saada kaikkea. Mihin ihmeeseen saisit sen mahtumaan?"

- Tuntematon

Juthbackassa oli niin paljon kaikkea uskomatonta tarjolla, että sinne olisi saanut tuhlattua kaikki rahansa. Kiersimme aluetta ympäri kahtena päivänä, mutta vasta lauantaina tein kaikki ostokseni. Pikkuväki sai autoja ja lakritsia, mutta ne eivät päässeet kuviin asti. Pikkuautot ovat jo teillä tietämättömillä, niin kuin poikien pikkuautoilla on tapana olla eikä lakritsistakaan ole enää todistusaineistoa. Pitsi- ja satiininauhoille löysin vanhan Fazerin makeisrasian. Sain taas muutaman kerän lisää virkkauslankaa ja punaisen, pilkullisen peltirasian ostin vain sen takia, että minulla on jossain samanlainen pienempänä. Vaatekaappini sai päivitystä, kun löysin muutamalla eurolla aivan ihanan punaisen mekon ja vihreän paidan. Tosin en osaa ihan varmaksi sanoa, että onko se paita, jakku vai mekko. Ehkä se selviää käytössä.

Ja sitten viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, uusi kulhoni! Olen niin monilla messuilla haaveillut Finelin ihanaakin ihanempasta sydänkulhosta ja niin monesti olen yrittänyt huutaa sitä huutokaupoista, etten enää pystynyt vastustamaan kiusausta. Pyörittelin sitä jo perjantaina, mutta en raskinut sitä ostaa, sillä kaikki rahani olisivat menneet siihen. Ukkokulta lupasi, että saan kulhon, jos se on vielä seuraavana päivänä tallella. Lauantaina kiersin alueen rauhassa ja vähän väliä mietin huolestuneena, että mitä jos se onkin jo mennyt. Viimeisenä palasimme myyjän luo ja siellä se minua odotti. Ihana Finelin sydänkulho ja nyt se on minun. Se on yhä olohuoneen kaapin päällä Fazerin makeisrasian kanssa, sillä en ole raskinut piilottaa sitä kaappiin. Mielestäni olen Finelini ansainnut!

Tästä tuli nyt vähän Juthbacka-painotteinen viikko, mutta lupaan sunnuntaina esitellä teille uudet lasinalusemme, jotka sain vihdoin ja viimein valmiiksi. Nyt ryhdyn leipomaan kakkua, sillä huomenna juhlimme kuopuksemme 2-vuotis synttärijuhlia. Huomiset vieraat pääsevät taas koemaistaan uutta kakkuani ja jos se onnistuu, saatte tekin reseptin. Enää tämä ilta ja sitten on leipominen, pyyhkiminen ja puunaaminen hetkeksi ohi. Juhlien jälkeen laskeutuu rauha taloon ja päästään keskittymään tuttuun ja turvalliseen arkeen. Syksyä on jo ilmassa. Ihanaa viikonloppua rakkaat! Nämä sydämet ovat teille!

No eihän tässä nyt näin pitänyt käydä.

Olen ollut niin ylpeä itsestäni, kun olen selvinnyt kirppispöydän siivoamisista ilman kotiin viemisiä. Koko tammikuun aikana olen ostanut ainoastaan kolme kerää nallelankaa enkä mitään muuta. Tiedän, että ostokseni vesitti hieman lankalaihistani, mutta en vain voinut jättää viiden euron liukuvärjättyjä nallelankoja pöytään. Vuoden alussa kävin sovittamassa ystäväni jalkaan tossuja joita yritän epätoivoisesti hänelle virkata ja sain mukaani hänelle tarpeettomia tavaroita.

Ystäväni mummon vanhat käsilaukut ja kengät pääsevät käyttööni. Kenkiin ajattelin tehdä Dropsin Muskatista säärystimet vielä tämän kevään aikana. Isompaan laukkuun mahtuu varmasti mukavasti kamera ja pienempään laukkuun saan sopimaan puhelimen ja rahapussin. Niistä tulee siis aika mahtava messupakkaus, jos vain esikoisemme antaa minulle isomman laukuista takaisin, sillä hän kantaa siinä tällä hetkellä astioitaan ympäri taloa. Harmi ettei isossa laukussa ole olkahihnaa, mutta voinhan senkin vaikka virkata myöhemmin.

Vanha Hellaksen suklaarasia huutaa sisälleen vanhoja pitsejä tai rakkauskirjeitä. Koska minulla ei ole kuin pari erilaista pitsinauhaa ja hieman epäilen aviomieheni runosuonen kukintaa, taidan laittaa siihen vaikka ompelutarvikkeita. Mahtavin aarre ystäväni kaapista oli Maamiesten Kauppa Oy:n Kirkkokahvi -peltilaatikko. Enpä ole tuollaista laatikkoa ennen nähnyt. Eikä siitä paljoa googlettamallakaan löytynyt. Ystäväni löysi yhden artikkelin, josta selvisi laatikon olevan 50-luvulta, mutta siihen loppui osumat.

Ihana viikonloppu

Tämä viikonloppu on ollut aivan ihana! En ole antanut edes uusiutuvan flunssani masentaa tai pilata hyvää mieltäni. Viikonloppu on ollut täynnä pieniä asioita, jotka ovat tehneet siitä mahtavan.

Perjantain kunniaksi herkuttelimme pannupitsalla. Tein vanhoihin valurautapannuihin aurajuustolla, valkoisella tankoparsalla, paprikalla ja punasipulilla täytetyt muhkeat pitsat. Pojat saivat omiinsa lisäksi jauhelihaa. Onneksi en tiedä mokomien mehevien rasvapommien kalorimääristä mitään. Enkä edes välitä! Niiden voimalla jaksoimme taivaltaa tuulessa jota on tuntunut riittävän.

Viikolla paikallisen fb-ryhmän ostoilmoitukseeni vastattiin ja kauppareissulla käväisin noutamassa kassillisen ihania virkkauslankoja. Kerät ovat olohuoneemme ikkunapöydällä ja vähän väliä käyn pyörittelemässä niitä onnellisena käsissäni. Joka kerta alan hymyillä kun näen kauniit värit. Mitähän kaikkea niistä syntyy? Ruskeasta taidan ainakin tehdä auringonkukkien sisuksia. Mihin tarvitsisin sellaisia?
 
Samalla reissulla pyörähdin nopeasti kirppiksen kautta ja löysin vanhan Hellaksen suklaarasian, maatuskoita, dubloja ja vauvan vaatteita ja ja ja... tällaisen pienen lämpömittarin. Mitä sanotte? Eikö se saakin hyvälle tuulelle? Mieheni alkoi nauraa kun hän näki mittarin. Mielestäni se on aika loistava ostos. Huomaatteko, pääsin myös kuvaamaan ulkona?
 

Lauantaina satoi vettä, räntää ja välillä aurinko paistoi. Ilma enteilee ihan selvästi kesää. Lähes koko päivän vietin neljän seinän sisällä parannellen flunssaa. Poikien nukkuessa päikkäreitä virkkasin ja nautin hiljaisuudesta. Mieheni karkasi omien harrastusten pariin ja olin ihan yksin. Virkatessa yritin epätoivoisesti ratkaista kiperää pulmaa: olenko nyt virallisesti peltipurkkien keräilijä vai en? Peltipurkkikokoelmastani päätellen olen, mutta jostain syystä en halua sitä myöntää. Vaikeita päätöksiä.

Iltapäivä kului legojen parissa. Herra Kroisos Pennosen autot saivat taas uuden ja entistä uljaamman autotallin. Toivottavasti poikamme ei ihan heti kyllästy legoihin, sillä itse nautin suunnattomasti niillä rakentamisesta. Esikoisemme on vain hieman hankala rakennuskumppani, hän purkaa sitä mukaa kun saan rakennettua.

Koko viikonlopun kruunaa tämä päivä. Vietän vapaapäivää mitä parhaimmassa seurassa. Missä olen? Annan pari vinkkiä: edessäni seisoo meklari, hänellä on nuija kädessään ja kohta huudan. Pitäkäähän peukkuja, että onni on myöden. Aika täydellinen viikonloppu, eikö vain?

Kesäpäivä huutokaupassa

Piijuska Ky järjesti lauantaina kesäkauden avaus huutokaupan Menosten Wpk:n lavalla Urjalassa. Internetissä julkaistiin kuvat ennakkoon vain osasta huutokohteista. Meinasin jo perua koko huutokauppareissun kun kuvista mikään ei oikein innostanut. Aurinkoinen lauantai ja vapaapäivä yhdessä mieheni kanssa tuntuivat kuitenkin niin houkuttelevalta ajatukselta että suuntasimme kohti Urjalaa.

Saavuimme puolituntia ennen huutokaupan alkua paikalle jotta ehtisin tarkistamaan kiinnostavimmat kohteet. Huutokaupassa oli tutut kasvot vastassa. Suurin osa väestä tuntui olevan jälleenmyyjiä mutta joukkoon mahtui niiin aarteita metsästäviä keräilijöitä kuin uteliaita sivustaseuraajia. Tarjolla oleva valikoima oli laaja. Huudettavana oli niin huone- kuin työkaluja, desingia ja taidetta, vanhaa ja uutta. Olin aivan mykistynyt aarteista mitä sain eteeni. Olisin halunnut kaikki!

Mitä sain kotiin vietäväksi? No vaikka mitä!!  Automme täyttyi vanhoista kahvipurkeista, kahvipannuista ja emalista. Lisäksi sain lokerikon napeilleni, tekstiilejä ja valtavan suuren kattilan. Mieheni katseli kauhuissaan vieressäni kun huusin huutamistani. Yhden kangaslaatikon jouduin päästämään menemään muualle. Samoin laatikollinen hyväkuntoisia emalikulhoja löysi kodin jostain muualta kuin minun keittiöstäni. Voi sitä kirvelevää tappion tunnetta kun en saanutkaan haluamaani!

 

Finelin Orientin pannu ja Punahilkka sekä
ihana keltainen kulho. Emalia ei ole ikinä liikaa!

Vanhoja peltipurnukoita. Kolibrirasia on vanha keksirasia.
Kukallisissa purkeissa on ollut kahvia,
Kanneton kulho on vanha marmeladirasia.

Huutojen hinnat eivät kohonneet ihan niin korkealle kuin aikaisemmin keväällä pidetyssä huutokaupassa. Toisissa kohteissa hinnat nousivat mutta mielestäni sain kaikki ostokseni kohtuullisin hinnoin. Valitettavasti halutessani yhtä peltipurkkia, sain samalla laatikollisen muita kippoja. Minun on varmaan varattava kirpputorilta pöytä ja yritettävä myydä osa ylimääräisistä ostoksistani. Nurkkamme pullistelevat taas purkeista ja purnukoista.

Värikkäitä tekstiileitä suoraan 70-luvulta. Tälläisiä kuvioita
ei enää löydä kaupoista.

Lisää emalia! En vieläkään tiedä mitä istuttaisin
valtavan kokoiseen pataan. Yrttejä ehkä?
Keltaisesta puolalaisesta pannusta saan
ihastuttavan maljakon terassille.