Itse tehtyä kehäkukkavoidetta

"Vielä meidänkin päivänä kehäkukkaa käytetään ilmanpuntarina. Jos sen kukat ovat vielä aamuseitsemältä vetäytyneet nuppuun, on todennäköistä, että sinä päivänä sataa. Jos kukat avautuvat kuuden ja seitsemän välillä, on odotettavissa aurinkoinen päivä."
- Hyvän olon yrttitarha (Annabelle Fagner ja Martina Schlegel)

Vastalauseena näille synkkääkin synkemille ja sateisille syyspäiville palaan vielä hetkeksi kesään ja kukkiin. Rakastan kehäkukkia ja olen kasvattanut niitä jo muutaman vuoden ajan, joten ne ovat siementäneet pitkin pihaa ja kasvimaata. En raskinut alkukesästä kitkeä pieniä kehäkukan taimia pois kasvimaalta vaan annoin niiden kasvaa. Kauneimmillaan kasvimaamme muistuttikin enemmän kehäkukkapeltoa kuin kasvimaata. Tämän vuoksi kehäkukkaa on riittänyt mm. värjäykseen ja jalkakylpyihin sekä nyt käsivoiteeseen.

Kehäkukka on hyvä yrtti ihon hoidossa, sillä se auttaa mm. pysäyttämään verenvuodon, nopeuttaa haavojen ja naarmujen paranemista. Lisäksi siitä on apua ihottumissa. Keräsin kasvimaaltamme jugurttiämpärillisen kehäkukan terälehtiä ja tein viime vuoden tavoin uuttamalla kehäkukkaöljyä, mutta käytin auringonkukkaöljyn sijaan oliiviöljyä. Pelkkä kehäkukkaöljy on todella vahvaa ja koin sen viime talven aikana hieman epäkäytännölliseksi, joten tänä vuonna tein öljystä kehäkukkavoidetta. Voiteen tekeminen oli mukavaa, yllättävän helppoa, mutta sotkuisempaa kuin mitä osasin odottaa. Sotkin mehiläisvahassa talon ainoan haudekattilan ja siinä oli melkoinen työ, että sain sen siistiksi. Sen verran voin vinkata, että kattilaa ei kannata heittää tiskikoneeseen, ellet halua, että kaikki astiasi ovat mehiläisvahan peitossa.

Ostin paikalliselta mehiläistarhurilta mehiläisvahaa, jonka sulatin kattilassa ja lisäsin siihen itse tehtyä kehäkukkaöljyä. Olisin ensin voinut lukea ohjeita, sillä sulatin ensin hirmuisen määrän mehiläisvahaa, jota sain laimennella melkoisesti kehäkukkaöljyllä ja lopuksi vielä vähän oliiviöljyllä, jotta sitä pystyi levittämään. Tehdessä huomasin, että voiteen notkeuden pystyi helposti tarkistamaan tiputtamalla hieman öljyä puhtaan viilipurkin pohjalle. Kun voide jäähtyi ja jähmettyi, siitä näki helposti tarvitsiko voide lisää öljyä. Harmikseni en voi antaa sinulle ohjetta, sillä en en enää pysynyt öljyn ja vahan määrissä mukana, mutta löysin Kyllä aiti tietää -blogin, jossa on ohjeet moneen erilaiseen voiteeseen. Mehikäisvahaa jäi vielä reilusti ja taidan kokeilla talven aikana ainakin muutamaa näistä. Sivuilta löytyy muuten vinkit kattiloiden puhdistamiseenkin!

Kesäkoti ja kesäkukat

Saimme taas kotiimme pari huonetta lisää, kun teimme kuistista ja terasista meille kesäkodin. Se on joka vuotinen perinne, jonka teemme aina juhannukseksi. Pesimme lattiat pölyistä ja roskista. Kannoimme kuistille varastosta lapsuudenkotini vanhat keittiönkalusteet ja isopapan marjapuuron värisen keinutuolin. Vihreä, hieman reikäinen matto löytyi mummulan vintiltä ja siinä on mukava tassutella paljain varpain. Kuistin ja terassinsohville minun pitää tehdä jotkut iloisen värikkäät päälliset, joiden tekemistä olen siirtänyt kohta kolme vuotta. Varmaan sanomattakin selvää, että vietämme valtavasti kesäisin aikaa ulkona. Syömme kuistilla aamiaisen ja terassin rottinkinurkkauksessa istun iltaisin käsitöideni kanssa.

Yksi vuoden parhaista päivistä on ihan ehdottomasti se, kun pääsen ostamaan kesäkukat. Kaikki vanhat kahvipannut, kattilat ja purkit on kaivettu kellarin kätköistä ja ne ovat täynnä pelargoniota, petunioita ja markettoja. En raskinut ostaa ihan niin isoja amppelipetunioita kuin viime vuonna ostin, mutta kauniit nämäkin ovat. Olin sen verran myöhässä, etten saanut samanlaisia, mutta haittaneeko tuo?  Kuistille keinutuolin viereen ostin elämäni ensimmäisen karjalan neidon ja vähän väliä käyn hypistelemässä sen kukkia. Se on niin upea! Mukavaa juhannusta sinulle rakas lukija. Jos juhlit keskikesän juhlaa, niin olethan varovainen ja huolehdithan ystävistäsi. Minä vietän juhannukseni kangaspuiden takana ja paukuttelen viimeiset sentit toimikkaasta. Juuri nyt en keksi hienompaa tapaa viettää juhannusta.

Kesän lapsia

"Unestani taas herään kesätuuleen, 

ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. 

Kesämieli on taas ihan vallaton. 

Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin."

 -Katri Helena, Kesän lapsi (sanat Chrisse Johansson)

No nyt on kesä! Ainakin vielä tämän päivän on ollut. Ei saisi valittaa, mutta terasillamme on ollut jo niin kuuma, että olen joutunut vetäytymään sisätiloihin päivän kuumimmaksi ajaksi. Pikkuväellä on omenapuun katveessa allas, missä he voivat lutrata mielin määrin ja ukkokullalle olen esittänyt toiveen aurinkosuihkusta. Kukat ovat puhjenneet kukkaan ja iltaisin pääskyt kiitävät taas taivaalla. Laiskana olen tehnyt Tosca-Raparperipiirakkaa isoon vuokaan. Se on aivan taivaallisen hyvää, mutta nyt piirakkakiintiö alkaa olla jo täynnä. Enää muutama päivä ja vieressämme olevan koulun kellot soivat tältä kevätkaudelta viimeisen kerran ja pienet koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Siirryn itsekin blogini kanssa kesäaikaan ja tapaamme kesäkuussa vain kahdesti viikossa. Heinäkuussa vedän töpselin seinästä ja pidän kokonaisen kuukauden netti- ja somelomaa, mutta sitä ennen meillä on vielä paljon tekemistä ja ihmettelemistä yhdessä. Leivomme vielä ainakin maailman maukkaimman kesäkakun ja ihmettelemme olohuoneen mattoa, jos vain saan sen valmiiksi.

Ostin itselleni kesälukemiseksi Katie Daisyn How to be a Wildflower -kirjan. Löysin viime talvena Katie Daisy -nimisen nuoren taitelijan Instagrammista ja tänä keväänä julkaistu kirja on hänen ensimmäinen. Kuukauden päivät odotin Etsy-ostostani, kun kirja matkasi toiselta puolen maapalloa, mutta se oli kaiken sen odottamisen arvoinen! Istuin eilen illalla keinussa selaamassa kirjaani ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Ihastuin siihen ensi sillmäyksellä! Se on Katie Daisyn kuvittama opas, joka neuvoo tutkimaan luontoa ja näkemään maailman yhtä taianomaisena ja kiehtovana kuin millaisena näimme sen lapsena. Se on täynnä kauniita maalauksia, sitaatteja (olet varmasti huomannut, että pidän niistä) ja lisäksi ohjeita mm. kukkaseppeleen ja -mandalan tekoon. Jos haluat tutustua kirjaan paremmin, niin Instagrammista löytyy kirjan nimellä paljon kuvia sen sisällöstä ( #howtobeawildflower ). Mukavaa torstai-iltaa sinulle rakas lukija. Nähdään taas pyhänä!
 

Kukkia äidille

Olen viime vuosina ostanut kesäkukat vasta juhannuksen alla, mutta ihanien ilmojen ja äitienpäivän houkuttelemana koukkasin eilen kutomolta tullessa puutarhan kautta ja ostin muutaman orvokin ja pari krysanteemia. Kierrätyskeskuksesta haalitut vanhat emalikattilat pääsivät uusiokäyttöön kukkapurkkeina ja tekivät meidän terassista entistäkin viihtyisämmän. Varsinaisen kesäkodin rakennamme vasta juhannuksen tienoilla, mutta terassille nostimme jo kesäkalusteet. Torista löysimme Lumikenkä-sohvan aikaisempien rottinkituolien seuraksi ja siinä olen viime päivät istuskellut. Se on aivan ihana! Siinä on niin mukavaa istua kahvikuppi kädessä ja katsella, kuinka pikkuväki laskee kuormureilla mäkeä. Tuolit kaipaavat edelleen jotain pehmikettä, mutta en oikein osaa päättää, että millaiset tekisin. Mieleni tekisi virkata joku oikein riemunkirjava jämälankapeitto sohvalle ja tuoleille. Minun pitää varmaan penkoa vähän varastoja, jos vaikka löytäisin tarpeeksi puuvillalankoja kaappien perukoilta.

Tänään on suuri päivä! Nyt starttaan kuplan ja karkaan kutomolle. Eteisen matoistamme puuttuu enää 40 senttiä ja sitten saan ne pois puista. Tätä parempaa äitienpäivää en itselleni voisi toivoa. Mukavaa äitienpäivää!

Voittajafiilis

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen, äkillisen alakuloinen, mutta siltikin tiedän aivan varmasti, että pelkkä elossa oleminen on jotakin mahtavaa."
- Agatha Christie

Heippa! Mitä kuuluu? Pahoitteluni yllättävästä blogihiljaisuudesta. Vaikka olen ollut vain viikon pois, niin tuntuu siltä, että edellisestä postauksestani on kulunut iäisyys. Saimme hirmuisen mahataudin ja kulunut viikko on vietetty siitä toipuen. Ukkokulta sattui kysäiseen minulta viime viikolla, että mihin tarvitsemme näin paljon täkkejä ja peittoja, niin tämän sairastuvan jälkeen osaisin siihen vastata. Voitte varmasti kuvitella millainen määrä pyykkiä minua odotti pesuhuoneessa, kun perheen pienin sairastui. Pikku hiljaa alan olla vahvasti siinä uskossa, että pyykit, jos nyt eivät lopu, niin ainakin ne vähenevät pesemällä ja saatamme vielä päästä normaaliin elämänrytmiin. Tuntui melko oudolta napata koukku käteen muutaman päivän tauon jälkeen ja alkaa hapuilla silmukoita. Hienointa tässä on se, että olen terve ja on kevät! Onneksi ehdin pullottaa simat ennen sairastumista ja saahan niitä munkkeja leipomon myymälästäkin. Tämän viikonlopun vietän kangaspuiden takana ja yritän saada eteisen mattomme valmiiksi. Vielä olisi viisi metriä lointa paukutettavana. Kommentteihinne vastailen hieman myöhemmin. Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua ja hyvää Vappua!