Olimme isännän kanssa lauantaina rompetorikierroksella. Pyrähdimme ensin nopeasti Urjalassa ja sieltä suuntasimme kohti Kangasalaa. Urjalan Asemalla, Makasiinikirppiksen pihaan oli kokoontunut parikymmentä myyjää. Koska olimme taas tiukalla aikataululla liikenteessä, jätin suosiolla
varsinaisen kirppiksen toiseen kertaan ja tutustuin rompetorimyyjien
tavaroihin. En ole ihan varma olenko aikaisemmin edes kuullut tällaisesta kirppiksestä, mutta minun on käytävä siellä joskus paremmalla ajalla. Se oli ihan mielenkiintoisen tuntuinen paikka. Urjalasta mukaani tarttui pieni lasten jakkara ja Riihimäen Lasin Riikinkukko-kulho.
Urjalasta pöristelimme taas kuplalla pikkuteitä pitkin Kangasalalle. Mielestäni en ole aikaisemmin käynyt Restaurantapäivillä ja yllätyinkin siitä, kuinka suuri tapahtuma oli. Kuinka ihmeessä minulta oli aikaisemmin jäänyt tämä väliin? Olin kyllä kuullut tapahtumasta monesti, mutta emme olleet ikinä lähteneet sinne. Miksiköhän? Vaikka alueen ulkopuolella oli valtava määrä autoja ja ihmisiä, ei varsinaisella markkina-alueella ollut tunkua. Kojuilla sai rauhassa tutkia tavaroita ilman että sai pelätä toisten kyynärpäitä.
Myyjiä oli niin monenmoista kuin oli myytävääkin. Osa myyjistä myi pelkkiä auton osia ja ruuveja, muttereita ja nippeleitä. Toiset kauppasivat ihan perinteistä kirpputoritavaraa ja muutamat myyjät keskittyivät pelkän kotimaisen muovin, posliinin ja lasin kaupusteluun. Varmaan sanomattakin selvää, että mitkä kojut kiinnosti minua eniten. Kierrellessämme kojuja, emme voineet olla kiinnittämättä huomiota
myyjien esillepanoon. Nuhjuisia ja epäsiistejä peräkärryjä oli kurja
mennä tutkimaan, vaikka pelkään, että niistä ne todelliset aarteet
olisivat löytyneet. Värikkäät ja siistit pöydät huusivat luokseen
katsomaan ja hypistelemään tavaroita. Siellä oli kaiken maailman väreissä Erik Koldia, Fiskamia, Plastexia ja Sarvista. Vanhoja kahvipurkkeja ja peltipurkkeja oli paljon. Finelin kattiloita oli useita ja muutama pannukin.
Osa myyjistä oli hinnoitellut tavarat valmiiksi, eikä niistä sopinut
tinkiä. Pari kertaa kokeilin onneani ja sain nyrpeän vastauksen. Tosin
muutamalla myyjällä oli ihan kyltti esillä, jossa kehotettiin
tarjoamaan, mutta tuurillani heillä ei tietystikään ollut mitään
minulle. Valitettavasti jouduin laskemaan monta kippoa ja kuppia kädestäni kuultuani tai nähtyäni niiden hinnan. Myyjät tuntuivat olevan tietoisia, paljonko vanhasta tavarasta maksetaan netissä ja hintataso oli normaalia kirpputorin hintoja huomattavasti kalliimpi. Onneksi sekaan mahtui edullisiakin kauppiaita ja markkinoilla pystyi tekemään ihan löytöjä. Arabian Rondon olisi saanut 25 eurolla ja koristemallin kannettoman Finelin Villiruusun kymmenellä eurolla.
Ihastuin nukenvaunuihin, mutta koska mieheni ei luvannut minulle tyttöä, jouduin unohtamaan ne. Vaikka markkinoilla olisi ollut myytävänä kaikkea ihanaa, en löytänyt kuin yhden vanhan pyyhkeen, joka minun oli ostettava. Lohdutukseksi huonosta reissusta ostin vielä kahvipurkin, jollaista en ole ennen nähnyt. En tiedä johtuiko nirsoiluni siitä, että mieheni oli mukana kuulemassa hintoja ja puhumassa järkeä vai olenko jo kyllästynyt vintageen ja retroon? En kai? En ainakaan usko. Luulen, että huonot ostokseni johtuvat siitä, että olen kiertänyt tänä vuonna jo kahdet messut (HRVDE & Fiskars), monet huutokaupat, kirpputorikierroksista puhumattakaan ja kaikissa on aina samaa tarjolla. Kaipaan jotain uutta vanhaa! Sellaista millaiseen en ole ennen törmännyt tai sellaista jota en tiedä olevan edes olemassa.
