Laita somen käyttösi kuriin ja ota kesästä kaikki irti!

"Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin."
- Mike Murdock

MIKSI EN HALUA OLLA SOMESSA 24/7? 

 

Tunnustan olevani someriippuvainen. En hallitse sen käyttöä vaan se minua. Älypuhelimen myötä somen käyttöni on riistäytynyt käsistä, kun avaan somen yhä useammin päivän aikana ja vietän siellä aikaani useasti päivässä vain selaamalla eri sivustoja ilman, että hakisin sieltä mitään. Some on aikasyöppö, joka ryöstää minulta muutenkin arvokasta aikaani. Se vie huomioni ympäröivästä maailmasta, enkä ole läsnä. Sen lisäksi että oma somen käyttöni vaikuttaa minuun ja perheenjäseniini, se vaikuttaa myös mielenlaatuuni. Olen huomannut viime aikoina, että se tekee minusta ärtyisän ja kiukustun helpommin.

Some aiheuttaa minussa nykyisin niin paljon negatiivisia tuntemuksia, että olen alkanut kokea somettomuuden parempana vaihtoehtona.  En kuitenkaan haluaisi jättää somea kokonaan, joten olen yrittänyt löytää somen käytössä sen kuuluisan kultaisen keskitien. Olen tämän vuoden ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta somettomilla sunnuntailla ja kesäisin olen ollut kolmesta viikosta viiteen viikkoon somelomalla. Maaliskuussa olin extempore viikon somettomalla ja huhtikuussa kokeilin vähentää somen käyttöä niin, että sallin somen käytön vain pari kertaa päivässä. Tämän jälkeen en valvonut lainkaan somenkäyttöä, jotta näin muuttuiko tapani loman myötä.

Ainakin itselläni somelomat ja somen käytön vähentäminen vaikuttavat niin mielialaani kuin käytökseeni. Olen iloisempi ja onnellisempi. Loman myötä some muuttuu etäiseksi ja toisarvoiseksi. Se, että paljonko Instagrammissa on seuraajia tai Facebook-kuvani saavat tykkäyksiä, muuttuvat merkityksettömiksi. Mielenkiintoista oli, että nämä pysyivät pois myös silloin kuin rajoitin omaa somen käyttöäni. Somesta irrottautuminen vapauttaa myös valtavasti aikaa eli olen paljon aikaansaavampi kuin ennen. Koska esiin on tullut niin paljon hyviä puolia, somen käytön vähentäminen on ollut minulle luonnollista.

Suosittelen sinuakin kokeilemaan somelomaa tai ainakin karsimaan sen käyttöä, jos vähänkään tuntuu siltä. Näillä kolmella eri tavalla minä olen pitänyt somen käyttöäni kurissa ja ne ovat osoittautuneet niin hyviksi, että olen ottanut ne osaksi arkeani.

1. SOMELOMA: 

   

Vuodesta 2014 olen pitänyt kuukauden someloman keskikesällä. Tuona aikana en avaa lainkaan somea ja pyrin käyttämään niin vähän nettiä kuin suinkin pystyn. Somelomalle ryhtyminen vaatii hieman etukäteen suunnittelua ja valmistelua. Kun päätös lomalle jäämisestä on tehty, siinä pysytään, vaikka kuinka tekisi mieli käydä kurkkaamassa nopeasti jotain tärkeää juttua. Itse kirjaudun someloman ajaksi ulos kaikista palveluista, mutta viikon päästä ne alkavat lähetellä meilejä ja muistuttevat tapahtumista. Pysy vahvana! Et menetä mitään vaikka oletkin pois somesta! Muutaman päivän päästä helpottaa ja somettomuus on jo osa arkea. Kyllä, some luo riippuvuutta.

Tänäkin kesänä, kuukauden päästä suljen koneen kuukaudeksi irrottaudun pidemmäksi ajaksi somesta. Olen ottanut someloman ajankohdaksi keskikesän, koska silloin on niin paljon muutakin tekemistä ja haluan elää täysillä mukana. 

2. YKSI TAI KAKSI SOMETONTA PÄIVÄÄ VIIKOSSA: 

   

Lauantai-iltana suljen koneen ja avaan sen seuraavan kerran vasta maanantaina. Sunnuntaiaamuna kahvi maistuu paremmalle ja se juodaan sohvalla loikoillen tai lehteä selaten. Someton sunnuntai on pyhitetty lapsille ja seikkailuille. Päivä on pitkä, kun en vietä aikaani somessa ja silloin teen paljon käsitöitä. En oikeastaan kaipaa koko päivänä somea tai koko nettiä, koska tiedän, että kaiken voi tehdä seuraavana päivänä. Muutaman kerran someton sunnuntai on venynyt somettomaksi maanantaiksi ja silloin on ollut hyvä huomata, etten ole taaskaan menettänyt mitään, vaikka en olekaan notkunut kahteen päivään verkossa. 

3. RAJOITA SOMEN KÄYTTÖÄSI:

   

Lukijani kommentista innostuin kokeilemaan huhtikuun ajan sitä, että avaan somen vain kahdesti päivässä. Minun ei tarvinnut asettaa itselleni aikaa, jonka saisin viettää somessa, sillä suljin sovellukset heti, kun olin hoitanut asiani verkossa. Vierailuni somessa olivat täsmäiskuja, enkä loppujen lopuksi edes joka päivä enää avannutkaan somea. Kuten aikaisemmin jo kerroin, niin ilokseni huomasin, että tämän myötä koko suhtautumiseni someen muuttui, eikä elämä siellä enää tuntunutkaan niin tärkeältä.


Rajoitetussa somen käytössä on hyvänä puolena se, että se mahdollistaa somen ns. hyötykäytön. Onnistuaksesi siinä, kaikki turhanpäiväinen selaaminen ja siellä notkuminen on kitkettävä pois. Alkuun tämä oli hieman hankalaa, mutta siihen tottui. Rajoitettu somen käyttö vaikeuttaa tosin yhteisöllisyyttä, sillä mihinkään rakentavaan somekeskusteluun on hankala lähteä mukaan, koska et pääse keskustelemaan kuin kahdesti päivässä, mutta voit hyvin päivittää instaa, fb-sivuja tai hakea Pinterestistä reseptejä. Lisäksi aikaa jäi vielä ryhmissä seikkailuun ja monelle muulle. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu ja pidin sen tuomasta vapaudesta todella paljon.

PALUU ARKEEN: 

  

Mielenkiinnosta kokeilin, että opinko huhtikuulta mitään ja tarttuiko rajoitetusta somen käytöstäni mitään tapoja arkeen. Toukokuussa en rajoittanut somen käyttöä muuten kuin pysyin kiinni somettomissa sunnuntaissa. Tutkin ja tunnustelin omaa käyttäytymistäni ja sitä miten usein ja missä tilanteissa avaan somen. Kuukausi oli lähes katastrofaalinen. Kaikki pahat tapani tulivat heti takaisin. Selasin koko ajan somea ja notkuin siellä koko ajan. En osannut irrottautua puhelimesta, kun minun teki mieli koko ajan kurkkia, että mitä siellä tapahtuu. En saanut mitään aikaiseksi. Hätkähdyttävin kommentti tuli 3-vuotiaalta pojaltani, joka istui viereeni ja kun laskin puhelimen kädestäni, pieni miehen alku halasi minua ja sanoi: "Ihanaa, kun tulit takaisin". En ollut käynyt sinä päivänä missään. Olin koko ajan istunut sohvalla ja lukenut jotain turhanpäiväistä artikkelia siitä kirotusta puhelimesta.

SUMMA SUMMARUM:

   

Koska en vieläkään osaa hallita omaa somen käyttöäni, jatkan tästä eteenpäin rajoittamalla somen käyttöäni siten, että avaan sen vain kahdesti päivässä ja jatkan hyväksi huomattuja somettomia sunnuntaita. Se on mielestäni parhain tapa taltuttaa somepeikko. Alkuun tämä on tuntunut taas haastavalta, kun mieleni tekisi avata some vähän väliä, mutta uskon, että kun taas totun tähän, se alkaa sujua. Tietysti pidän myös joka kesäisen somelomani, mutta se on jo jotain sellaista jota odotan.
 

VINKKINI HELPOMPAAN SOMELOMAAN:

  

- Kirjaudu ulos sovelluksista tai estä puhelimen asetuksista se, ettei sovellukset pääse pimputtelemaan ilmoituksiaan. Itselläni tämä on osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi keinoksi.

- Pysy kovana! Ei ole mitään syytä avata somea.
- Pidä puhelin pois silmistä, niin siihen ei tee mieli tarttua.
- Onko tilanteita, joissa kaivat puhelimen esiin ja notkut somessa esim. bussi- ja junamatkat? Keksi näihin hetkiin jotain muuta tekemistä esim. tee ristikkoa tai opettele uusi kädentaito. Esim. virkkaus on ihan kivaa puuhaa.
- Nauti somettomuuden tuomista hyvistä puolista ja kirjaa ne ylos. Näin muistat ne vielä myöhemmin.
- Tee jotain sellaista, mitä et normaalisti tee. Lue lehtiä tai joku hyvä kirja. Lähde kävelylle metsään. Somettomuus tuo mukanaan valtavasti aikaa, jota et osannut odottaa.


Nyt kun kesä on tulossa, on hyvä aika miettiä omaa somen käyttöä. Suomessa kesä on lyhyt ja ainakaan minä en halua tuhlata sitä notkumalla verkossa. Elämä on jossain ihan muualla kuin älypuhelimen näytöllä. Aurinkoista ja toivon mukaan lämmintä kesää!


Olen aikaisemminkin kirjoittanut somesta. Löydät sen täältä: Hyvä, paha some. Miksi pidän siitä lomaa?

Kasvien kerääminen on hyödyllinen ja hauska kesäharrastus

"Lapsi kasvaa parhaiten epätäydellisten vanhempien huomassa."
- Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

Kevään Flow-lehdessä oli artikkeli kasvien keräämisestä ja innostuin sen myötä tekemään pikkuväelle omat kasviot. Ajattelin, että kasvien kerääminen luonnosta olisi mukavaa puuhaa lapsien kanssa ja samalla pikkuväki oppisi kasveista mm. mitä saa syödä ja mitkä kasvit ovat myrkyllisiä. Talvella saamme sitten katsella kasvistoja ja muistella retkiämme metsään. Muistan hämärästi, että kouluaikana joudun keräämään kasvion, mutta se ei ollut yhtä mukavaa touhua kuin näin vanhempana ja kun apuna on kaksi innokasta pikkupoikaa, niin tästä nauttii ihan erilailla. Minusta on niin ihanaa, kun saan seurata pikkuväen touhuja ja opin samalla itsekin tunnistamaan unohtuneita kasveja.

Ostin Tigeristä kasvivihoiksi kolmen euron muistikirjat. Niiden sivut ovat ohuehkoa, mustaa kartonkia ja ajattelin, että ne kestäisivät kasvien painoa paremmin kuin perinteinen paperi. Ainakin nyt kukat näyttävät kauniilta mustalla pohjalla, mutta en ole varma aiheuttaako tumma paperi myöhemmin ongelmia, kun kukat ovat tummempia. Kirjan ensimmäiselle sivulle liimasin valkoiselle paperille kirjoitetun sisällysluettelon, jota täytän sitä mukaa kun keräämme kasveja ja sivujen kulmiin liimasin tarrat, joille kirjoitin tiedot kasvista. Ajattelin ensin, että etsin kasveille latinalaiset nimet, mutta niitä tuskin tarvitaan. Ehkä tärkeintä on merkinnät, että mitä, mistä ja milloin kasvit ovat poimittu. Kirjoitin kirjojen kansiin Kasvisto kultaisella maalitussilla, koska luulin tähän hetkeen asti, että kokoamme kasvistoa, mutta google osasikin kertoa, että tämä on kasvio. Luotan kuitenkin siihen, ettei nimi näitä vihkoja pahenna, vai mitä mieltä olet?

 
Kasvion ensimmäiset kukat olivat pikkuväelle tuttuja ja he tunnistivat ne ihan itse. Toimme kasvit poimimisen jälkeen sisälle ja laitoin ne heti kuivumaan. Putsasin kukista ensin roskat ja jätin juuret pois, ettei kirjojen välistä suotta ripise hiekkaa tai multaa. Asettelin kukat varovaisesti valkoisen paperin päälle tietosanakirjan väliin ja yritin taivutella kasvit niin suoraksi kuin sain, että lehdet ja kukinnot olisivat mahdollisimman siististi. Suljin kirjan ja keräsin päälle ison kasan kirjoja painoksi. Toistaiseksi kaikki kasvit ovat löytyneet meidän kotipihasta, mutta pikkuhiljaa saamme laajentaa kasvien hakureissuja lähimetsiin. Emme kerää kaiken kattavaa kasviota, vaan vain ne kaikkein kauneimmat kasvit ja sellaiset, minkä tunnistamisesta on pikkuväelle iloa ja hyötyä. Puun lehdet keräämme yhdelle aukeamalle ja näin saamme enemmän kasveja mahtumaan kirjaan.

Kesä on vasta alussa ja ehdit hyvin tehdä oman kasviosi. Tämä on edullinen harrastus kesäksi, josta on niin iloa kuin hyötyä. Sinun ei tarvitse vielä ostaa mitään vihkoja tai kansioita. Ehdit hyvin ostaa ne myöhemmin. Jos ihastuit kasvien keräämiseen, mutta et koe tarvitsevasi kasviota. Kuivattuja kasveja voi käyttää myös koristeena korteissa tai niistä voi tehdä pieniä ja isoja sisustustauluja. Ainakin itse ajattelin kerätä muutaman ylimääräisen ja tehdä pari taulua. Tärkeintä on kuitenkin se, että tämä on hauskaa!

Vinkkini kasvien keräämiseen ja kuivaamiseen:

- Suunnittele etukäteen mitä keräät, ettei kukinta menee ohi. Näin säästyt myös ruuhkalta ja kerääminen on kivaa.

- Tunnista kasvi ennen poimintaa.
- Älä poimi rauhoitettuja kasveja.
- Keräteksesi yhden kasvin, älä tuhoa koko kasvupaikkaa eli saadaksesi puun lehden, sinun ei tarvitse kaataa koko puuta.
- Jos keräät kasveja lasten kanssa, muista käsien pesut ja painota kasvien myrkyllisyydestä.

- Poimi kasvit kuivalla säällä, kun kukinnot ovat auki. Vältä myös aamuja, sillä silloin kasvit ovat kosteita aamukasteesta.

- Poimi kuivattavaksi ehjiä kasveja.

- Pyri saamaan kasvit nopeasti kuivumaan, niin ne eivät nahistu tai lakastu.

- Anna kasvien kuivua rauhassa painon alla.

ARVONTA! VOITA CAITLIN SAINION 100 VIRKATTUA PITSIKUKKAA -KIRJA!

Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa on luetuin ja käytetyin virkkausohjekirjani. Siinä on nimensä mukaan sadan virkatun kukan ohjeet aina sinivuokosta auringonkukkiin. Lisäksi kirjassa on paljon erilaisten lehtien ohjeita. Jokaisesta ohjeesta on selkeä kirjallinen ohje ja kaaviokuva. Niiden vaikeus vaihtelee helposta hieman vaativampaan. Minulla on ollut oma kappaleeni jo useamman vuoden ja sen ohjeiden mukaan olen tehnyt mm.

Kukkakranssin

Ovikranssin

Kukkaköynnöksen
Korvalaput

Kukin koristellut kesäkengät
seka koristellut kirjanpäällisiä.

Alkavan kesän kunniaksi pyöräytän käyntiin arvonnan, jossa voi voittaa Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan. Kun hyllyssäsi on tämä ohjekirja, sinun ei tarvitse vähään aikaan etsiä muualta ohjeita! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään maanantaina 5.6.2017. klo. 21:00. Arvonta on kaikille avoin ja arpoja saa vain yhden per nenä.

Ilmoitathan kommentoidessa sähköpostiosoitteesi!

Onnea arvontaan!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!

NÄIN TEET HUOLETTOMAN NUTTURAN VIRKKUUKOUKULLA - VIDEO

  "Ihmisen aivot alkavat toimia syntymähetkellä eivätkä pysähdy ennenkuin on noustava pitämään julkinen puhe."
    - Sir George Jessel
   

Olen mestari hiuslenkkien hukkaamisessa, mutta virkkuukoukut pysyvät huomattavasti paremmin tallessa. Hiukseni ovat usein nutturalla ihan vain sen takia, että virkkuukoukku on ainoa jolla saan sipaistua ne nopeasti kiinni. Koukulla kiinni oleva nuttura pysyy paikoillaan yllättävän hyvin, mutta tässä on yksi huono puoli. Jos satut kiepauttamaan hiuksesi kiinni koukulla jota käytät, saatat joutua etsimään sitä hetken ennen kuin löydät sen, kun sinun pitäisi alkaa virkata. Minä käytänkin nutturan tekoon yleensä bambukoukkua, jonka päästä on lohjennut sen verran iso pala, etten enää sitä hiomalla ole saanut kuntoon. Tietysti koukun sijaan nutturan saa tehtyä myös puikolla, kynällä tai millä tahansa tikulla.

Mielestäni virkkuukoukkunuttura on niin hauska ja huoleton tapa pitää kutrit ojennuksessa, että näytän sinullekin kuinka tämä onnistuu. En olisi osannut tehdä ohjetta pelkillä kuvilla, joten pakkohan tätä varten oli tehdä video. Olen pakoillut videoilla esiintymistä parhaani mukaan ja vannonut, etten lähde mukaan tubetukseen, mutta tässä sitä nyt ollaan. En alkanut tähän hätään opetella videon leikkaamista, joten kuvasimme videon kerralla ja varmasti sanomattakin selvää, etten tästä ihan ensimmäisellä yrittämällä selvinnyt. Ukkokulta meinasi jo sanoa itsensä irti kuvaajan roolista, kun uusintaa tuli uusinnan perään, kun milloin sekoilin sanoissa, purskahtelin neuruun tai pikkuväki tuli toimittamaan asioitaan. Mutta nyt kun kaikki on onnellisesti purkissa, niin ehkä voin tehdä joskus toisenkin videon. Riippuen tietysti siitä, että saanko tämän jälkeen houkuteltua ukkokullan kuvaamaan. Mukavaa helatorstai-iltaa! Tavataan taas muutaman päivän päästä!
   

Virkkauksin koristellut kesäkengät

"Ainoa seikka, joka estää sinua olemasta ainutlaatuinen on se, että annat ympäristöllesi luvan vakuuttaa asian olevan niin."
    - Seth Godin

Koristelin viime kesänä farkkuni virkatuin kukin ja mandaloin ja ne olivat koko kesän käytetyimmät housuni. Nyt tein housuihin sopivat kengät. Virkkasin kukkia ja lehtiä ja koristelin niillä mustat balleriinat. Lopputulos on mielestäni maailman ihanin! Kukat olen virkannut vanhasta muistista, mutta lehtiin löytyy ohje Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. Siinä on valtavasti ihania kukka- ja lehtiohjeita. Virkkasin koristeet 1,75 mm koukulla niistä ihanista, vanhoista puuvillalangoista, joita aina kuumeisesti metsästän kirppikseltä. Vaikeinta koko hommassa oli päättää, että miten asettelen koristeet kenkien päälle.

Olen balleriinojen suurkuluttaja, joten kenkien malli oli minulle itsestään selvä. Virkkasin kukkia ja lehtiä hieman enemmän, koska ajattelin ensin, että peitän kengät kokonaan kukilla. Pelkäsin kuitenkin, että ne näyttävät pian aamutossuilta, joten karsin määrää huomattavasti pienempään. Sommittelin kukat ensin nuppineuloilla paikoilleen ja vasta sen jälkeen kiinnitin ne. Ajattelin ensin liimata koristeet ja minulla oli jo kuumaliimapistooli lämpiämässä, kun nappasin johdon seinästä ja hain neulan ja ompelulangan. Ompelin koristeet pienillä pistoilla kiinni ihan kengän reunaan. Olen sitä mieltä, että tämä oli paras mahdollinen tapa kiinnittää kukat, sillä en ole kovinkaan kokenut kuumaliiman käyttäjä ja olisin luultavasti vain sotkenut sillä.

Pidän kengistä valtavasti! Niistä tuli mielestäni niin hienot! Näillä on varmasti ihana kulkea kesän riennoissa tai kipaista vain jäätelöä kiskalta! Nyt kun koristeet eivät peitä kenkiä kokonaan, niin uskon, että ne pysyvät pidempään siisteinä ja kengät voi tarvittaessa vain pyyhkäistä puhtaaksi. Näihinhän voisi hyvin käyttää vaikka vanhojakin kenkiä ja siten antaa uusi elämä vähän kovia kokeneille jalkineille. Itse päädyin koristelemaan uudet kengät, koska viime kesäiset balleriinat on jo kävelty puhki.

Toivottavasti ilmat jatkuvat yhtä kauniina ja aurinkoisina, mitä ne ovat olleet tässä pari viimeistä päivää. Ihanaa, kun alkanut pikku hiljaa tuntua siltä, että kesä on tulossa! Mukavaa viikonloppua!

Jos viime kesäiset mandaloin ja kukin koristellut farkkuni ei muistu mieleen, niin löydät ne tämän linkin takaa!

Väriä kirjastohuoneen seinälle

"Älä hätäile. Se on ensimmäinen käyttökelpoinen lause, jonka olen kuullut koko päivänä."

- Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adams

Pari viikkoa sitten olin Moron peränkonttikirppiksellä myymässä kellarin ja mummolan aarteita ja pikaisella vessareissulla silmiini osui vanha rottinkinen käsityökori. Tällaiset korit taitavat olla heikkouteni, sillä tämä uusin on jo kolmas ja suurin niistä. Se on vähän vinksallaan ja vonksallaan, mutta se on ehjä ja vakaasti uskon, että se suoristuu, kunhan saan sen sisään vähän täytettä. Toistaiseksi se on vielä tyhjillään, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että se huutaa sisäänsä villalankoja.

Samalla reissulla löysin myös The Ultimate Hitchhiker’s Guide -kirjan. Opukseni sisältää kaikki kirjasarjan kuusi osaa, joista tunnetuin on sen ensimmäinen osa: Linnunradan käsikirja liftareille. Se on yksi lempparikirjoistani ja löytyy suomennettuna kirjahyllystäni, mutta ajattelin, että se olisi mielenkiintoista lukea alkuperäiskielellä, juuri niin kuin se on kirjoitettu. Aloitin jo lukea kirjaa, mutta sen englanti on hieman liian vaikeaa, eli joudun vielä lukemaan muuta ennen kuin tämä aukeaa. Jos et ole vielä tutustunut kirjaan,  niin suosittelen! Se on loistava! Siinä seikkaillaan avaruudessa avaruusaluksella, jossa on äärimmäinen epätodennäköisyysmoottori, tutustututaan Vogonilaiseen runouteen ja siitä löytyy myös vastaus kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.

Paikalliselta kirppikseltä löysin raanun viidellä eurolla. Se on niin iso, että siitä saisi vaikka sängyn päällisen. Raanuhan on perinteinen suomalainen seinätekstiili, joka on kudottu kangaspuilla. Niitä käytettiin alun perin peittoina ja makuualustoina ja vasta myöhemmin ne nostetiin seinälle. Näin ainakin taiteilija Elina Juopperi kertoo raanujen alkuperästä Aamulehden artikkelissa (tässä linkki). Tämä on kolmas raanuni. Ensimmäisen ostin pilkkahintaan kierrätyskeskuksesta ja se roikkui mummolan seinällä vielä viime viikkoon. Toisen löysin taas mummolan vintiltä, mutta se on nähnyt jo parhaat päivänsä. Myönnän, että molemmat raanut olen ostanut sen takia, että saatan tehdä niistä myöhemmin jotain, mutta vanhan, taidolla tehdyn ja ehjän tekstiilin saksiminen ja tuhoaminen tuntuu niin julmalta, etten ole varma miten raanujeni kanssa käy.

Ukkokulta nosti kirppikseltä löytyneen raanun kirjastohuoneen seinälle ja sain sillä hieman väriä muuten niin kovin valkoiseen seinään. Olen suunnitellut, että tekisin seinälle ryijyn, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei aika riitä niin suuritöiseen työhön. Ei ainakaan nyt, kun pikkuväki on pieniä ja oma aikani hupenee hupenemistaan. Kirjastohuoneen sohvalla aikaisemmin virkkaamieni tyynyjen seurana on kirjottu tyyny, jonka löysin jo aikoja sitten kirppikseltä. Olen yrittänyt esitellä sitä teille jo monesti, mutta en ymmärrä, että miten sen kuvaaminen on näin vaikeaa! Se on oletettavasti konekirjottu ohuen ohuella langalla villakankaalle ja maksoin siitä muistaakseni 1,50 eli halpa löytö oli tämäkin. Ihanaa torstai-iltaa sinulle. Tavataan taas!

Virkattu pilkkutyyny

"Riittää, että olet lahjakas puoli tuntia päivässä. Useimmat eivät ole minuuttiakaan."

  - Alvar Aalto

Se on valmis, valmis, valmis, VALMIS! Tämän jutun kirjoittaminen ilman pientä hehkutusta on lähes mahdotonta, sillä taisin aloittaa tyynyn virkkauksen yli kuukausi sitten ja tässä matkan varrella on sattunut yhtä sun toista. Ensin aloin virkata kokonaan eri kuviota, mutta vino käsialani ei sopinut malliin. Sitten virkkasin, purin ja virkkasin, kun en meinannut osata päättää, että mitä teen tai miten teen. Kun olin päässyt vauhtiin, kuopus tuli ja saksi tyynynliinaa, mutta onneksi sain pelastettua sen. Vielä pisteenä ii:n päälle, tiputin lankakerän lastenrattaiden renkaan väliin sotkien langan, jonka tietysti huomasin vasta virkkattuani rasvaisen langan työhön. Niin, ja jouduinhan vielä viime metreillä purkamaan kokonaisen pallorivin pois, kun olin vahingossa virkannut yhden palloista liian pieneksi ja koska olin jo nähnyt niin paljon vaivaa tyynyn eteen, pakkohan se oli korjata. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti, tyyny on nyt valmis ja minulla on leveämpi hymy kuin Liisa Ihmemaan Irvikissalla.

  

Virkkasin tyynyn Dropsin Safranista, jota kului yhteensä 250 grammaa. Minulla oli luonnonvalkoisen lisäksi neljää eri punaisen sävyä (löydät värit ja menekit postauksen lopusta). Ne kulkevat pohjalla välillä muuttuen tummemmaksi ja välillä vaaleammaksi. Koska väri vaihtui joka kerroksella ja alkuvaikeuksien takia osa langoista oli lyhyemmissä pätkissä, minulla oli taas lopussa melkoisesti pääteltävää. Osan langoista sain pääteltyä virkatessa ja toiset yhdistin niin, ettei pääteltävää jäänyt, mutta suurin osa taisi jäädä lopputalkoisiin. Lisää työtä aiheutti se, että värit vaihtuvat reunoilla niin, että tyynyn toinen puoli onkin valkoisella pohjalla olevia punaisia palloja. Halusin, että kaikki toisen puolen pallot ovat samanlaisia, joten jouduin vaihtamaan punaista kesken kerroksen, sillä toisella puolella värit kulkevat eri tahdissa. Tässä oli oma työnsä, mutta pirskatti kun lopputulos onkin hieno!

Tämä mallihan on oikeasti Molla Millsin pilkkukassi Mollan toisesta Virkkuri -kirjasta, mutta halusin tehdä tyynyn ja tyynyn minä tein. Pidin mallista tosi paljon! Se on mukavaa virkata, kun siinä toistuu sama kuvio ja virkatessa voi katsella vaikka telkkaria. Itse taisin katsella pari tuotantokautta Top Gearia tätä tehdessä. Vino käsialani aiheutti kuitenkin vaikeuksia mallissa. Palloista tuli vähän vinoja ja jos olisin virkannut pallot suoraan keskelle, ne olisivat ylimmällä kerroksellä jossain ihan muualla kuin tuossa, missä nyt ovat. Jouduin myös siirtämään välillä sivusaumaa muutaman silmukan vasemmalle, jotta toisen puolen erivärinen pohja ei  näkyisi toiselle puolelle. Vetoketjun jätin pois ja virkkasin päätysaumat kiinni. Vaikka tyynyssä oli oma hommansa ja se totta vie kiusasi monen muun työn edestä, tämän virkkaus oli aivan ihanaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tyynyyni!

Aikaisemmat postaukseni tästä työstä:

Heleniuksen verhoista Molla Millsin palloihin

Molla Millsin palloja ja vinon käsialan kirous

Näin korjaat virkatun työn

  
Tässä vielä lankamenekit ja värikoodit, jos haluat tehdä samanlaisen tyynyn. Sen sijaan että virkkaat pohjan neljällä värillä ja päättelet kaikki tuhat ja yksi lankaa, voit valita yksivärisen langan kaveriksi jonkun liukuvärjätyn langan. Huomioi kuitenkin, ettei siinä ole samaa väriä mikä yksi värinen on, niin se ei sotke kuviota. Näin pääset paljon helpommalla päättelyn kanssa ja lopputulos on yhtä ihanan kirjava! 

Drops Safran luonnonvalkoinen (18) - n. 100 g

Drops Safran vaalea roosa (01) - n. 25 g
Drops Safran keskiroosa (02) - n. 50 g

Drops Safran kirsikanpunainen (55) - n. 50g

Drops Safran verenpisara (15) - n. 25 g

 Yhteensä: 250 g

Mukavaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää!