Myssyllinen hyvää

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on päättänyt vuodesta 2012 lähtien korvata vastasyntyneiden puuvillapipot ”harsopipoilla”. Osallistuin erään Facebook-ryhmän järjestämään pipotempaukseen, jossa osallistujat joko kutoivat, virkkasivat tai ompelivat vauvalle pipon. Pipot lahjoitetaan heinä-elokuun vaihteessa Lohjan sairaalan synnytysosastolle.

En löytänyt ohjetta, jonka mukaan olisin osannut virkata myssyn joten päätin tehdä sen itse. Juoksin myssyjen kanssa paikallisessa neuvolassa sovittamassa niitä nuken päähän, jonka koon piti vastata vastasyntynyttä. Viides myssy oli vihdoin oikean kokoinen ja mallinen. 

Virkkasin myssyjä kaiken kaikkiaan kahdeksan kappaletta ja torstaina sain paketin matkaan. Nyt pidän käsiäni kyynärpäitä myöten ristissä että myssyni ovat oikean kokoisia ja mallisia. Teen vielä yhden myssyn syyskuussa syntyvälle lapsellemme ja tuolloin saan tietää kuinka projektini kanssa kävi. Annan myssyn ohjeen, mikäli se on oikean kokoinen ja mallinen pienen ihmisen päähän. Jos käy taas niin kurjasti että olen virkannut väärän kokoisia myssyjä, vaikenen häpeillen.

Onni on oma kasvimaa!

Kasvimaani kukoistaa! Maa-artisokkien varret ovat jo minua korkeampia. Kesäkurpitsa ja avomaan kurkut kukkivat. Perunapeltoni muistuttaa enemmän viidakkoa kuin perunamaata. Ilmeisesti ravinteikkaan maan ansiosta perunan varret kasvavat hieman turhankin suuriksi. Pavuissani kasvaa pieniä palkoja. Tomaattien kohdalla meinasin jo luopua toivosta. Ilokseni kuitenkin huomasin tänään että myös niissä on ensimmäiset nuput! Saatamme sittenkin saada tomaattia omasta maasta.

Johannan kasvimaa!
Koirilta ja etanoilta pääsy kielletty!

Olemme varastaneet jo ensimmäiset perunat maasta. En pystynyt pitämään sormiani kurissa, vaan tunkeuduin juurakkoon pihistämään ensimmäiset potut kesäpöytään. Ensimmäisen rivin porkkanaa harvensin tänään, jotta maahan jäävät saavat enemmän tilaa kasvaa. Pienet sievät porkkanat pääsivät suoraan kesäkeittoon. Salaattia poimin joka päivä pöytään. Ostin vielä yhden pussin jääsalaatin siemeniä. Suunnittelin nakkaavani ne vielä ensi viikolla maahan. Myös rucolaa minun on vielä laitettava itämään, se ei tunnu kasvavan toivotulla tavalla.

Ensimmäiset porkkanat on nostettu maasta.
Koiramme vain vahtii herkkuja. Selkäni kun kääntäisin porkkanat
olisivat tipotiessään!

Valitettavasti paratiisissa ei ihan kaikki ole kuitenkaan hyvin. Joku kurja tuholainen tuli ja söi ensin niittysuolaheinäni. Tämän jälkeen se hyökkäsi pinaatin ja lehtisalaattini kimppuun. Jouduin repimään kaikki maasta, jotta sain kitkettyä tuholaisen pois kasvimaaltani. Syylliseksi epäilen kaaliperhosen toukkia, joiden kaltaisia vihreitä toukkia löysin korokepenkistäni. Nyt kauhulla katselen kun chilin lehtiin on alkanut ilmestyä pieniä reikiä.

Tällainen toukka salaattini seasta löytyi.

Korokepenkeilläni on nyt huono karma. Ne mitkä ovat säästyneet poikamme ja koirien tuhoilta, joutuvat nyt jonkun muun kuin minun suuhuni. Olen salaattia kasvattanut useamman vuoden mutta ensimmäisen kerran joudun taistelemaan tuholaisia vastaan. Toistaiseksi sitkein niistä on ollut puolitoista vuotias poikani, joka ei vain voi vastustaa kasvimaata. Salaattini harvenee joka päivä hänen pienissä sormissaan.

Korokepenkkini ovat kovan autiot sillä joudun kasvattamaan
salaatit, pinaatit ja rucolat uudestaan.

Vadelmapuskien ylle viritin kirpputorilta ostamani mobilen vanhan ongen päähän hoitamaan linnunpelättimen virkaa. Luulen kuitenkin että linnut nauravat kyhäelmälleni. Pyrin olemaan tänä vuonna nopeampi ja keräämään kypsät marjat ennen kuin linnut saavat ne suihinsa. Viinimarjapuskista riittää syötävää meille kaikille, mutta vadelmat ovat niin harvinaista herkkua, ettei niitä tohtisi syöttää harakoille. Toistaiseksi vadelmat ovat menneet puskista suoraan suuhun näkemättä pakastinta mutta enköhän saa vielä muutaman säilöttyä ennen kuin kesä on ohi.

Luulin ostaneeni Aarikan mobilen,
mutta tämä taitaa olla jonkun itse
tekemä. Mobilen tehtävänä on nyt
karkottaa vadelmavarkaita.

Lohta, uusia perunoita ja kermaviilikastiketta

Kun aurinko porottaa taivaalta ja mittari näyttää yli 30 astetta, silloin ei hellan edessä malta kauaa seistä. Tässä on nopea ja äärimmäisen helppo ruoka arkeen. Mikäli et pidä tillistä, voit jättää sen pois kermaviilikastikkeesta. Kastike on yhtä hyvää pelkällä ruohosipulilla.

LOHTA, UUSIA PERUNOITA JA KERMAVIILIKASTIKETTA

Näitä tarvitset:

Lohta
Maustamiseen valkopippuria ja suolaa

Perunoita

1 prk kermaviiliä
½ tl suolaa
½ tl Sokeria
½ rkl sinappia
ripaus valkopippuria
ruohosipulia
tilliä

Näin se käy:

Laita pestyt perunat kiehumaan. Sekoita kermaviilin joukkoon suola, sokeri, sinappi, valkopippuri, silputtu ruohosipuli ja tilli. Laita kastike jääkaappiin maustumaan.
Paista lohi ja mausta se oman maun mukaan. Käy syömään!

Tein itse lohimedaljonkeja. Ne ovat helppoja ja nopeita paistaa.

Yöttömänä yönä voi syödäkin yömyöhään

Juhannuksena talomme edustalla ollut patio purettiin ja tilalle kohosi uusi ja uljas terassi. Vanhat kivilaatat joiden alta rikkaruohot rehottivat, pääsivät suojaamaan kasvimaatamme. Uusi puinen lattia on mukava jalan alla ja valokate suojaa sateelta. On sanoin kuvailemattoman hienoa kävellä pitkin terassia ilman että jalkapohjat on täynnä hiekkaa ja kiviä. Laitan valokuvia terassistamme kunhan mieheni saa viimeisetkin työt tehtyä ja minä haalittua loput kalusteet.

Terassi rakennettiin talkoovoimin. Työn ohessa grillasimme, saunoimme, nautimme ystävien seurasta ja tietysti söimme hyvin. Juhannusaattona söimme lounaaksi makkaroita ja itse tehtyä peruna- ja punajuurisalaattia. Jälkiruuaksi tarjosin raparperipiirakkaa ( Ohje ). Illalla katoimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuun herkuttelimme tapaksilla. Pääruuaksi nautimme grillin herkkuja ja kellon ollessa jo yli puolen yön, söimme jälkiruuaksi mansikka pavlovaa. Juhannuspäivänä grillasimme hampurilaisia ja jälkiruuaksi vieraamme pääsivät maistamaan suklaakakkuani ( Ohje ). 

Olemme tehneet lauantaille pöytävarauksen Ravintola Coussiccaan. Ravintola on kotisivujensa mukaan Tampereen vanhin ruokaravintola. Emme ole aikaisemmin käyneet ravintolassa mutta sitä on meille useampi ihminen kehunut. Odotamme taas mielenkiinnolla mitä herkkuja saamme maistella.

Heinäkuussa emme aio tehdä ravintolavierailua mieheni työkiireiden vuoksi. Sen sijaan aiomme elokuussa luovuttaa ensimmäisen kerran poikamme mummolaan yökylään ja suunnata Helsinkiin minilomalle. Tarkoituksenamme on yöpyä hotellissa ja käydä syömässä parikin kertaa. Emme ole vielä varanneet hotellihuonetta emmekä myöskään päättäneet ravintolaa jonne menisimme illalliselle. Ehdotuksia otamme mielellämme vastaan.

Viikkoa aikaisemmin huutokaupasta saatu
puolalainen emalipannu pääsi
koristaan juhannuspöytää.

Kesäpäivä huutokaupassa

Piijuska Ky järjesti lauantaina kesäkauden avaus huutokaupan Menosten Wpk:n lavalla Urjalassa. Internetissä julkaistiin kuvat ennakkoon vain osasta huutokohteista. Meinasin jo perua koko huutokauppareissun kun kuvista mikään ei oikein innostanut. Aurinkoinen lauantai ja vapaapäivä yhdessä mieheni kanssa tuntuivat kuitenkin niin houkuttelevalta ajatukselta että suuntasimme kohti Urjalaa.

Saavuimme puolituntia ennen huutokaupan alkua paikalle jotta ehtisin tarkistamaan kiinnostavimmat kohteet. Huutokaupassa oli tutut kasvot vastassa. Suurin osa väestä tuntui olevan jälleenmyyjiä mutta joukkoon mahtui niiin aarteita metsästäviä keräilijöitä kuin uteliaita sivustaseuraajia. Tarjolla oleva valikoima oli laaja. Huudettavana oli niin huone- kuin työkaluja, desingia ja taidetta, vanhaa ja uutta. Olin aivan mykistynyt aarteista mitä sain eteeni. Olisin halunnut kaikki!

Mitä sain kotiin vietäväksi? No vaikka mitä!!  Automme täyttyi vanhoista kahvipurkeista, kahvipannuista ja emalista. Lisäksi sain lokerikon napeilleni, tekstiilejä ja valtavan suuren kattilan. Mieheni katseli kauhuissaan vieressäni kun huusin huutamistani. Yhden kangaslaatikon jouduin päästämään menemään muualle. Samoin laatikollinen hyväkuntoisia emalikulhoja löysi kodin jostain muualta kuin minun keittiöstäni. Voi sitä kirvelevää tappion tunnetta kun en saanutkaan haluamaani!

 

Finelin Orientin pannu ja Punahilkka sekä
ihana keltainen kulho. Emalia ei ole ikinä liikaa!

Vanhoja peltipurnukoita. Kolibrirasia on vanha keksirasia.
Kukallisissa purkeissa on ollut kahvia,
Kanneton kulho on vanha marmeladirasia.

Huutojen hinnat eivät kohonneet ihan niin korkealle kuin aikaisemmin keväällä pidetyssä huutokaupassa. Toisissa kohteissa hinnat nousivat mutta mielestäni sain kaikki ostokseni kohtuullisin hinnoin. Valitettavasti halutessani yhtä peltipurkkia, sain samalla laatikollisen muita kippoja. Minun on varmaan varattava kirpputorilta pöytä ja yritettävä myydä osa ylimääräisistä ostoksistani. Nurkkamme pullistelevat taas purkeista ja purnukoista.

Värikkäitä tekstiileitä suoraan 70-luvulta. Tälläisiä kuvioita
ei enää löydä kaupoista.

Lisää emalia! En vieläkään tiedä mitä istuttaisin
valtavan kokoiseen pataan. Yrttejä ehkä?
Keltaisesta puolalaisesta pannusta saan
ihastuttavan maljakon terassille.