Jalkakylpyjä ja sitruunamelissateetä

"On kamalan työlästä olla tekemättä mitään."

    - Oscar Wilde (1854-1900)

Nyt syksy antaa parastaan! On syyskuu ja istuin tänään kesämekossa terassilla ottamassa aurinko- ja jalkakylpyjä. Mittari näytti yli kahtakymmentä ja kukat kukkivat. Elämä ei voi olla tätä ihanempaa! Olen vasta-alkaja yrttien käytössä ja vaikka sitruunamelissaa on kasvanut yrttipenkissämme jo muutaman vuoden, tutustuin siihen vasta tänä kesänä. Se on hermostoon yrtti, joka nostaa mielialaa, lievittää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä. Teenä se rauhoittaa, rentouttaa ja auttaa nukahtamaan. Kansan kielessä sitä on muinoin kutsuttu naistenyritiksi ja naisten parhaaksi, sillä se lievittää kuukautiskipuja ja helpottaa PMS-oireita. Itse en ole kokeillut käyttää sitruunamelissaa siitepölykautena, mutta sen pitäisi auttaa myös antihistamiinin tavoin heinänuhaan ja ihottumaan.

Sitruunamelissatee on maukasta. Yrttioppaissani kehoitetaan juomaan tee rauhaksiin ja istunkin usein terassimme nurkassa ja pyrin olemaan tekemättä mitään (se on oikeasti vaikeaa!). Leikkaan kupin pohjalle pari sitruunamelissan lehteä, kaadan kuumaa vettä päälle ja annan hautua viitisen minuuttia. Ennen juomista sihtaan lehdet pois ja maustan teeni hunajalla. Älä tee ihan niin tujua teetä kuin kuvissa on, sillä vaikka kuvassa näkyy vain yksi muki, niin tuosta kannullisesta tuli useammalle teenjuojalle kupillinen. Sitruunamelissan annostuksen kanssa on syytä olla varovainen, sillä liian vahva tee voi nousta päähän.

Olen käyttänyt sitruunamelissaa myös kehäkukan seurana jalkakylpyihin. Eteeriset öljyt eivät liukene lämpimään kylpyveteen, joten yrtit on ensin haudutettava kuumassa vedessä. Kerään sitruunamelissan lehtiä sekä kehäkukan lehtiä ja terälehtiä kumpiakin kouralliset ja haudutan niitä kuumassa vedessä viidestä kymmeneen minuuttiin, sihtaan ne ja kaadan kylpyveden sekaan. Jalkakylvyissä sitruunamelissa piristää ja kehäkukan eteeriset öljyt taas parantavat ja auttavat ihoa uusiutumaan. Teeheni kerään aina puhtaat lehdet, mutta näissä jalkakylvyissä menee vähän vaurioituneetkin.

Talven varalle yritin uuttaa sitruunamelissaöljyä, mutta se ja kehäkukkaöljyni meni pilalle. Kuivatin sitä myös, mutta sen kuivaamisesta on kahdenlaista ohjeistusta. Toisessa yrttioppaassani kehoitetaan kuivaamaan lehdet nuorena, mutta toisen mukaan sitä ei kuulu kuivattaa vaan se kuuluu pakastaa. Sitruunamelissan lehtiä kuuluu kerätä ennen kukintaa ja ainakin meillä on yrttipenkissä vielä pieniä melissan alkuja isojen kukkivien seassa, joten ehdin kerätä niitä vielä pakkaseen, jotta voin talvellakin keitellä teetä. 

Ensi yöksi on luvattu jo hallaa. Minun pitää varmaankin mennä pelastamaan edes osa kukistani paleltumiselta. Mukavaa viikonloppua sinulle rakas lukija! Ethän unohda, että sunnuntaina järjestetään Tampereella Moron peräkonttikirppis.

Pitkospuut

 "Tärkein asia, jonka isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään."
- Theodore Hesburgh

Paljosta saan olla kiitollinen ukkokullalleni. Ei minulla olisi aikaa touhuta omiani, jos hän ei olisi auttamassa pikkuväen kanssa. Vähiin jäisivät retket lasten kanssa, jos minun pitäisi selvitä kaikesta yksin. Nämä kuvat on otettu yli kuukausi sitten kun teimme viimeisen syysretkemme pitkospuita pitkin laavulle. Kuvissa koivujen lehdet ovat alkaneet kellertyä ja vasta viime viikolla ne varisivat maahan. Tämä on ollut pitkä ja ihan mukava syksy, mutta minun on myönnettävä, että jäin hieman kaipaamaan niitä syyssateita, kun sai hyvällä omalla tunnolla käpertyä sohvannurkkaan. Uskomatonta, että on jo marraskuu. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.

Hallan viemää

"Filosofiat sortuvat kuin hiekka, uskonnot väistyvät yksi toisensa jälkeen kuin syksyn lakastuvat lehdet, mutta kauneus säilyy kaikkina vuodenaikoina ja ikuisesti."
- Oscar Wilde 

Hyvää alkanutta viikkoa!

Puolukoita ja arvonnan voittajat

"Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa." 

- Japanilainen sananlasku

Tämä taisi olla viimeinen oire pahasti iskeneestä mummotaudistani, sillä me olimme tänä vuonna ensimmäisen kerran puolukassa. Mustikoita ja sieniä olemme keränneet muinakin vuosina, mutta puolukoita olen aina ruinannut muutaman litran vanhemmiltani vaivautumatta itse poimimaan niitä. Aamiaisten jälkeen pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme pikkuväen kanssa metsään. Pikkuväen leikkiessä sain kerättyä aina pari litraa kunnes palasimme kotiin päikkäreille. Puolukoiden poimiminen on aivan ihanaa, mutta taivas kuinka inhoan sitä perkaamista! Koska puolukkasato on ollut niin mahtava, puolukkaa on nyt hillottu, pakastettu ja siitä on leivottu maailman ihaninta puolukka-suklaakakkua. 

Eniten syömme puolukkaa rahkan kanssa, mutta ensimmäisen kerran tein niistä hilloa sokeripussin kyljessä olevalla marjahillo-ohjeella. Keittelin hilloa hetken pidempään kuin ohjeessa sanottiin ja soseutin sen sauvasekottimella, jotta sain kuoria vähän enemmän rikki. Laitoin pariin litraan puolukoita puoli kiloa hillosokeria, enkä huomannut maistaa siinä vaiheessa keitoksiani. Hillostani tuli niin hapanta, että silmät meinaa väkisin mennä kieroon kun sitä maistaa. Jos nyt pitää ajatella positiivisesti, niin eipä sitä ainakaan kulu nyt niin paljoa. Puolukkahillo on herkkua kaalilaatikon kanssa ja ukkokulta laittaa sitä mustamakkaran kylkeen. 

Ajattelin palata perjantaina gluteenittoman puolukka-suklaakakkureseptini merkeissä, mutta nyt kertoisin teille arvonnan voittajat. Vuosisadan flunssan takia messut jäävät osaltani väliin ja arvon myös itselleni varatun pääsylipun eli kolme onnekasta pääsee ystävänsä kanssa ilmaiseksi Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon. Käytin arvonnassa True Random Number Generatoria ja se valitsi voittajiksi: Roosan, Jonna Tuomisalon ja Johanna Harman. Lähetin liput jo voittajille, joten käykääpä kurkkimassa meiliänne.

Onnea voittajille ja sydämellinen kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille. Nähdään taas perjantaina! 

Valoja ja varjoja

"Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja."

    - Goethe

Päivät lyhenevät ja aurinko paistaa päivä päivältä matalemmalta. Sen säteet osuvat uusiin kohtiin luoden uusia ennennäkemättömiä varjoja. Illalla sen valo on pehmeä ja kauniin kellervä, ihan erilainen kuin kesäisin. Vaikka syksy on jo kovasti painanut päälle, en haluaisi millään päästää irti kesästä. Puutarhani on ilmeisesti samaa mieltä kanssani, sillä kukat kukoistavat yhä ja tekevät uusia nuppuja. Joka ilta käyn yhtä huolissani nukkumaan. Peläten, että aamulla minua on vastassa paleltuneet kukat. Viime yönä peittelin jo unissani harsolla mustia petunioita. Ei kai se ollut enneuni? Ensi yöksi on luvattu hallaa. Joko pitää luopua kesästä?

Ihanaa alkanutta viikko sinulle.

Rapolanharju

"Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita." 

- Esa Saarinen

Valkeakosken Sääksmäellä on Rapolanharju ja Rapolan muinaislinna. Se on muinaismuisto- ja luonnonsuojelulailla suojeltu alue ja mielestäni yksi Suomen kauneimmista paikoista. Upeine järvimaisemineen se on kaunis ympäri vuoden, mutta varsinkin syksyisin kaipaan sinne. Vanhojen puiden katveessa kävellessä ja katsellessa esihistoriallisia jäämistöjä voi miltei kuulla tulen räiskinnän, viikinkien miekkojen kalahdukset ja ihmisten huudon, kun he pakenivat turvaan linnavuorelle. Harjun alla on Voipaalan ja Rapolan kartanoiden lisäksi muutama mökki ja talo, joissa mielestäni asutaan. Voi heitä onnekkaita, jotka sellaisen alueelta omistavat.
 

Viime viikolla, aamuna jolloin sumu ei hälvennyt vasta kuin yhdentoista jälkeen, lähdimme retkelle Rapolanharjulle. Pakkasin eväät reppuun ja käänsimme kuplan keulan kohti Sääksmäkeä. Olen odottanut tätä hetkeä kauan. Harjulla on hankalaa kulkea rattaiden kanssa, emmekä sen vuoksi ole käyneet siellä kuin muutaman kerran parin viime vuoden aikana. Viimein molemmat poikamme jaksavat kävellä sen verran, että seikkailu harjulla onnistuu. Kiersimme ensin harjun ja laskeuduimme sen jälkeen alas kalmistoille katsomaan, vieläkö lehmät ovat laitumilla. Palasimme autolle pitkin harjun alla kulkevaa hiekkatietä ohi kartanoiden ja navettojen.

Varmasti koko Sääksmäki kuuli retkestämme, sillä tuona päivänä harjulla ei kuulunut miekkojen kalke vaan meidän huutomme kun yritimme epätoivoisesti hillitä pikkuväen menoa. Malttoivat he eväiden ajan istua aloillaan, kunnes sama meno jatkui. Käsittämätöntä miten paljon näissä pienissä ikiliikkujissa on virtaa ja aivan käsittämätöntä, miten se sitä aina vain riittää. Kai minä olen itsekin ollut samanlainen menijä joskus, mutta en vain enää muista sitä aikaa. Ihanaa keskiviikkoa! Minä menen katsomaan Vaahteranmäen Eemeliä.