Joutsenmerkitty

Osallistuin viime vuoden puolella Joutsenmerkin järjestämään Ekoasumishaasteeseen. Avasin kotimme ovet ja kerroin ekologisista sisustusratkaisuistamme (kurkkaa tästä). Mielenkiinnolla jäin odottamaan mitä se tuo tullessaan. Päivät kuluivat, viikko ja toinenkin vierähti kunnes eräänä aamupäivänä puhelimeni piippasi saapuneesta sähköpostista. Kutsu Ekoasuminen-tilaisuuteen Helsinkiin? Apua! Oikeasti? Minä? No tietysti lähden!

Meitä kokoontui Radisson Blu Royal -hotellin pieneen neukkariin yksitoista kilpailuun osallistunutta ympäristötietoista ihmistä. Tutustuimme toisiimme ja saimme kuulla Joutsenmerkistä, sen myöntämiskriteereistä ja tuotteista, joista merkki löytyy. En tiennyt että Joutsenmerkittyjen tuotteiden valikoima on niin laaja. Tuttu merkki mutta silti sain siitä niin paljon uutta tietoa.

Minulle Joutsenmerkki on aikaisemmin ollut pieni, vihreä merkki mm. vessa- ja talouspaperipakettien kyljistä, joka on taannut valintani ympäristöystävälliseksi. En kuitenkaan ollut aikaisemmin tiennyt merkittyjen tuotteiden olevan käyttäjälle turvallisempia. Ympäristömerkki kieltää monia terveydelle haitallisia kemikaaleja, jotka muutoin olisivat sallittuja esim. siivousaineissa tai kosmetiikkatuotteissa. Tiesitkö sinä, että on olemassa Joutsenmerkittyjä hotellejakin? Ei se mitään. En tiennyt minäkään.

Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom olivat paikan päällä kertomassa meille Trash Designista. Minusta tuli heti fani! Miksi tuhlata luonnonvaroja kun kaatopaikat pursuaa käyttökelpoista raaka-ainetta? Heiltä löytyi mielettömiä ideoita tähän turhan ja ylenpalttisen tavaran kulutusyhteiskuntaan. Suosittelen kaikkia tutustumaan (tästä linkki heidän kotisivuilleen)!

Isa ja Henrik arpoivat yhden kierrätysmateriaaleista tehdyn pöytälampun ja kaksi tablettitelinettä kaikkien paikalla olleiden kesken. Onnetar suosi minua ja sain kotiin vietäväksi tablettitelineen! Arvontaa tehdessä mietin, että pitäisikö minun ilmoittaa, ettei minulla ole tablettia, enkä sellaista aio edes hankkia. Juuri ostin uuden puhelimen ja sen on riitettävä. Ahneus minussa nosti kuitenkin päätään ja kannoin tablettitelineen kotiin.

Se ei kuitenkaan ole turha. Toivon, ettei hienon tablettitelineen suunnittelija pahastu vaikka jalostin heidän tuotteensa omaan käyttööni sopivaksi. Poikamme huoneesta lainasin palapelin alustan ja pyykkitelineeltä nappasin pari pyykkipoikaa. Arvaatteko mitä siitä tein?  Tiedättehän kuinka inhottavaa on kun reseptit pyörivät leipoessa pöydällä ja likaantuvat taikinaan? Minulla ei ole enää sitä ongelmaa. Kokeilin heti uutta reseptitelinettä ja voin kehua, se toimii hyvin!

Ihana päivä kirpulla

Minun piti kertoa teille ihan toisesta aiheesta, mutta mielessäni pyörii vain lauantainen kirppisreissu. Siitä ei ole kuin pari päivää kun mietin, etten ole pitkään aikaan löytänyt mitään ihmeellistä. Olen toki tehnyt sellaisia pieniä löytöjä jotka saavat hymyn huulille, mutta oikeat WAU-jutut, aarteiden aarteet ovat pysyneet piilossa pitkään.

Olin pitkästä aikaa käymässä Viialassa Parkin kirpputorilla. Parkki on muuten mukava kirpputori, mutta se on melko iso. Minun on myönnettävä, että minulla on jalat aina ihan poikki kun kierrän sen läpi. En kuitenkaan muista, että olisin ikinä lähtenyt sieltä tyhjin käsin kotiin. Tällä kertaa tein niin ihania löytöjä, että olen aivan haltioissani. Osaavatkohan aarteideni entiset omistajat kuvitellakaan, kuinka onnelliseksi heidän vanhat, tarpeettomat tavarat saivat minut?

Ensimmäiseksi se suurin ja mahtavin... PMK:n Kukkaverho! Mitä sanotte? Eikö ole ihana? Eihän minulla sille mitään käyttöä ole. Ainakaan tällä hetkellä en keksi mitään mihin sen laittaisin mutta en vain voinut vastustaa sitä. Verho roikkuu makuuhuoneemme ovessa vanhassa housuhenkarissa ja aamulla kun avaan silmäni, näen ensimmäisenä sen. Ei huono tapa aloittaa päivä, eihän?

 
Löysin myös kupariset rapu- ja kalavuuat. Tämä on hieman erikoista. Milloin olen ollut kuparin perään? Emalihan on ollut heikkouteni, ei kupari. Mutta samoin tavoin kuin verhon kanssa, en vain voi pitää näistä sormiani erossa. Juoksin koko lauantai-illan hipelöimässä ja sivelemässä vuokia. Vähän väliä kiersin vuuat kädessä ympäri keittiötämme mallaillen niille paikkaa. Mille seinälle ne tulisivat? Laitanko ne päällekkäin vai rinnakkain?

Fleecehuovat maksoivat kaksi euroa kappaleelta. Vihreän saan lastenhuoneeseen torkkupeitoksi ja vaaleanpunainen joutuu saksieni uhriksi. Esittelen teille myöhemmin mitä teen siitä.

Purkkeja, purkkeja, purkkeja... Vaikka en vieläkään tunnustaudu purkkikeräilijäksi, niitä on alkanut kertyä yllättävän paljon kotiimme. Mieheni laittoi keittiöömme hyllyn purkeille ja enää ne eivät mahdu edes yhdelle riville vaan ovat alkaneet kummasti kertyä kahteen riviin. Rakkaimmat laitan eteen ja taakse vähemmän rakkaat. Tietenkään en voi luopua edes niistä vähemmän rakkaista, en ainakaan vielä.

Ja vielä viimeisenä mutta ei yhtään vähäisimpänä, muki. Tiedättekö miksi tämä muki on minulle aarre? Tällaisesta samanlaisesta mukista alkoi Staffordshire Potteryn mukieni keräily aikoinaan. Niitä on tällä hetkellä muistaakseni 16 erilaista. Pikku hiljaa olen haalinut mukeja netin huutokaupoista ja ostoilmoitusten kautta. Tämä on ensimmäinen kerta kun löydän mukin kirpputorilta 80 sentillä. Pieni summa täydellisestä aamukahvimukista joka saa minut hymyilemään.

Vaatimaton mutta sitäkin maistuvampi kookos-kasviskeitto.

Lempi ruokamme tänä talvena on ehdottomasti ollut Kookos-kasviskeitto. Resepti on niin yksinkertaisen helppo, että minua vähän hävettää julkaista se. Jostain syystä minulla on edelleen sellainen harhaluulo, että hyvän julkaisukelpoisen reseptin on vaadittava suuria gastronomian taitoja ja sen valmistaminen on kestettävä vähintään kolme tuntia.

Joka kerta keittoa tehdessäni mietin, että johtuuko mieltymykseni kurkumaan sen tuoksusta, mausta vai onko sen väri vain niin mieleinen. Minulla on paha tapa maustaa keittoa hieman ronskisti kurkumalla, mutta suosittelen että lisäätte sitä vähän kerrallaan. Olen onnistunut kerran myös ylimaustamaan keittokseni ja voin sanoa, ettei se enää ollut maukasta. Kehotan siis käyttämään malttia maustamisessa myös ihanan kurkuman kanssa.

2-vuotias poikani syö tätä ihanaa, koko kehoa lämmittävää keittoa yhtä mielellään kuin minäkin. Syömme tätä aina itse tehdyn näkkileivän kanssa. Sen reseptin saatte, kunhan saan hiottua sen täydelliseksi. Olen jo aika lähellä. Paistaminen vaatii vielä vähän harjoittelua. Minulla on aina pellillinen joko liian tummaa tai liian raakaa näkkäriä.

VINKKI: Lisää keittoon valkosipulijauheella ja suolalla maustettuja, paistettuja kananpaloja, niin saat kana-kookoskeiton. Mieheni keittoon lisään kanan lisäksi aina myös chiliä (kuivattua tai tuoretta, ei jauhetta!).

Kookos-Kasviskeitto

n. 6 annosta

Näitä tarvitset:
6 perunaa
3 porkkanaa
1 pieni lanttu
n. 200 g makeaa maissia

1 keltasipuli
2 valkosipulin kynttä
1 kasvisliemikuutio
1 tl suolaa (oman maun mukaan)

4 dl kookoskermaa
1½ - 2 tl kurkumaa
oliiviöljyä paistamiseen

Ja näin se käy:
Kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja lanttu. Laita ne kiehumaan veteen. Älä laita vettä kuin sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Nakkaa joukkoon suola ja kasvisliemikuutio. Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne pannulla tilkassa oliiviöljyä. Kaada muiden kasvisten sekaan porisemaan.
Kun kasvikset ovat kypsiä, kippaa sekaan maissi ja kookoskerma. Sekoita tasaiseksi. Mausta kurkumalla. Anna keiton pulpahtaa vielä pari kertaa. Käy syömään!

Ihan oikea blogi löytyy nyt Facebookista, Instagrammista, Bloglovin'sta ja Blogilistalta.

Olen yrittänyt hieman kiristää kirjoitustahtiani ja pyrkinyt julkaisemaan tämän vuoden puolella vähintään pari juttua viikossa. Juttujononi alkoi olla jo niin pitkä, että tapahtumat olivat jo vanhoja päästessäni niiden kimppuun. Vuoden kirjoitusharjoitus on teettänyt tulosta ja kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa kuin aloittaessa. Toistaiseksi aikatauluni on sallinut tiuhemman kirjoitustahdin ja toivon kovasti, että näin on myös jatkossa.

Toivoisin, että käytte tykkäämässä ja seuraamassa blogiani sosiaalisen median puolella, niin pysytte seuraamaan entistä helpommin kirjoitteluani. Vuoden vaihteessa otin itseäni niskasta kiinni ja tein blogilleni Facebook -sivut (Linkki sivuilleni).  Olin siirtänyt ja siirtänyt tuota viiden minuutin ”urakkaa” jo varmasti puoli vuotta. Linkitän uudet blogikirjoitukseni aina Facebookkiin ja teidän on sitä kautta helppo poimia tuoreimmat turinat uutisvirrastanne.

Alkuvaikeuksien jälkeen olen siirrellyt kuvia myös Instagrammiin (linkki Instaan).  Harmikseni en saanut koneeltani alkuperäisiä "merkkaamattomia" kuvia, vaan jouduin laittaan sinne blogiini ladatut kuvat. Toivottavasti puolikkaat signeeraukset kuvissa eivät häiritse muita kuin minua. Pyrin aina laittamaan jokaisesta jutusta ainakin yhden kuvan, joten sitä kautta on myös helppo pysyä mukana.

Blogilistalla (linkki blogilistaan) ja Bloglovinissa (linkki Blogloviniin) blogini on ollut jo hetken aikaa. Koin mielettömän onnistumisen huuman kun viikon tuskailun ja kokeilujen jälkeen onnistuin saamaan blogini sivupalkkiin painikkeet näihin ohjelmiin. Facebookkia en vielä osannut sinne linkittä, mutta alkuhan tämäkin on.