perjantai 17. heinäkuuta 2015

Liebster Award -haaste



Tällaisista kysymyshaasteista mieleeni muistuu lapsuuden ystäväkirjat, joissa kyseltiin lempivärejä ja harrastuksia. Oli aina kunnia, kun sain täyttää sellaista ja vähän sama on nykyään näiden haasteiden kanssa. On kunnia saada haaste ja niihin on ihanaa vastailla, varsinkin kun on kysymykset on kevyitä.

Sain Mummo ja Koira - blogista Liebster Award -haasteen. Lämmin kiitos Mummolle siitä! Koska edellisen haasteen kanssa kävi niinkin kehnosti, että unohdin koko homman, ajattelin hoitaa tämän heti pois jaloista. Tässä on jutun juoni:

1.  Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2.  Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3.  Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4.  Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Mummon kysymykset minulle.

1. Neulotko, virkkaatko vai ompeletko mieluiten?
- Virkkaan. En osaa kutoa kuin säärystimiä, enkä koe että ompelu on ihan oma juttuni.
2. Paperinen lehti vai digilehti?
- Paperinen lehti! Tosin taidan enemmän lukea digiversioita, varsinkin kun en tällä hetkellä tilaa mitään lehteä ja todella harvoin ostan irtonumeroita.
3. Kesässä parasta?
- Tätä olen miettinyt kohta kaksi viikkoa osaamatta päättää, onko se mansikat, kukat ja ihana vehreä luonto vai lämpö (jota tänä kesänä ei ole ollut liiaksi). Veikkaan, että parasta kesässä on kuitenkin tämä valo. Kello on yhdeksän illalla ja aurinko vielä paistaa puiden latvoihin.
4. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
- Käydessäni aikuislukiota, äidinkielenopettajani sanoi minulle, ettei minusta tule ikinä kirjoittajaa. Itse taas uskon, että kaikkea voi oppia, jos vain harjoittelee. Aloitin bloggauksen, koska halusin oppia kirjoittamaan. Blogin päivittäminen on mielestäni antoisampaa kuin pöytälaatikkotekstien kirjoittaminen.
5. Oletko urheiluhullu?
- En. En seuraa mitään urheilua.
6. Osaatko tehdä kukkaseppeleen tai käpylehmän?
- Käpylehmää en osaa tehdä, mutta joka kesä kuuluu tehdä vähintään yksi kukkaseppele.
7. Askarteletko?
- En oikeastaan. Ehkä pitäisi opetella sitäkin taitoa.
8. Oletko aiemmin vieraillut blogissani?
- En. Ihan rehellisesti sanottuna, en ollut aikaisemmin huomannut, että bloggaat vaikka kommentoit blogiani aika usein. Anteeksi.
9. Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi?
- Elän unelmaani! Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen elämästäni, sillä en toivoisi minkään olevan toisin.
10. Oletko käynyt kesäteatterissa?
- Olen käynyt, mutta siitä on aikaa. Näytelmää en muista, mutta sen muistan, että silloin satoi vettä.
11. Pidätkö bloggaamisesta kesälomaa?
- Pidän bloggaamisesta ja koko sosiaalisesta mediasta. Aion pariksi viikoksi nyppäistä koneen töpselin irti ja nauttia kesästä. Itse asiassa minun pitäisi olla jo nyt lomalla, mutta en ole vielä malttanut jäädä kun tämän hetkinen virkkuu on vielä kesken ja haluaisin esitellä sen ennen lomaa.

Haastan mukaan:

Kysymykseni:
1. Mitä kuuluu?
2. Matkusteletko lomalla? Jos matkustelet,  niin minne?
3. Mikä on paras tapa rentoutua?
4. Mikä on lempilankasi tai kankaasi?
5. Onko sinusta tullut se miksi pikkutyttönä halusit tulla?
6. Mikä sinut sai aloittamaan bloggaamisen?
7. Kuinka paljon käytät aikaa bloggaamiseen viikossa?
8. Mihin blogiin minun pitäisi ehdottomasti tutustua? 
9. Mikä kirja minun pitäisi ehdottomasti lukea?
10. Mikä on lemppari kesäherkkusi?  
11. Tiedätkö mistä voisin ostaa lisätunteja vuorokauteen?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Muistikirjan uudet kannet




Äitini puhui jo viime kesänä, että ollessani pieni hän ompeli paljon pihalla, mutta en ole itse aikaisemmin innostunut ajatuksesta. Sinä viikonloppuna kun helteet paukkuivat, kannoin ensi kertaa koneeni ulos ja voi, kuinka hienoa se oli! Uskotteko, jos sanon etten onnellisemmaksi olisi itseäni voinut tuntea! Pikkuväen mentyä nukkumaan istuin koneineni kuistillamme ja ompelin paikallisesta kierrätyskeskuksesta löytyneeseen Aeroflotin muistikirjaan uudet kannet. Ompelin hurmoksessani niistä ehkä hieman liian napakat, sillä toinen kulmista aavistuksen nousee, mutta ei se haittaa minua. Ohjeen näihin löysin Hääräämö-blogista ja kankaat sain ukkokullan vanhojen farkkujen lahkeista.

Farkkukansi on sievä, mutta mielestäni se kaipasin hieman piristystä, joten virkkasin siihen kukkia koristeeksi. Käytin puuvillaisia virkkauslankoja ja koukkua 1,75. Päivänkakkara on jälleen kerran Caitlin Sainion 100 Virkattua pitsikukkaa -kirjasta ja siniset kukat ovat samoja, joita käytin kranssissani. Niiden ohjeen julkaisin viime viikolla. Lehdet ja varret olen tehnyt kolmella ketjusilmukkaketjulla, jotka olen ommellut pienillä pistoilla kiinni farkkukankaaseen. Päivänkakkaran olen kiinnittänyt vain keltaisesta keskiosasta, jotta terälehdet saavat liehua vapaana. Lopputulos on mielestäni yksinkertaisen kaunis. Tällaisen muistikirjan voisi antaa vaikka lahjaksi.

Ihan helppoa virkkausten kiinnitys ei ollut. Nyt on myönnettävä, että minulla meinasi palaa pinna niiden kanssa ja muistikirja meinasi lentää seinään sen kymmenen kertaa. En ole ikinä kirjaillut tai ommellut mitään tällaista ja sain kantapään kautta opetella ketjun kiinnittämisen. Sain muutaman kerran purkaa tekeleeni kun menin vetämään ketjua liikaa ja alla oleva farkkukangas rypistyi. Jos taas kiristin ompelulankaa liikaa, ketjusilmukkaketjuni rypistyi. Opin myös sen, että ketju oli siistimpi, kun sen päätteli vasta kiinnityksen jälkeen kansien nurjalle puolelle. Tietysti olisi ollut aivan liian fiksua piirtää kuvio ensin kanteen ja kirjoa sen mukaan, eikä muotoilla sitä ns. tyhjän päälle. Nyt kun olen harjoitellut omani kanssa, voinkin seuraavan jo antaa vaikka lahjaksi. Tällainenhan olisi aivan ihana päiväkirjana tai reseptikirjana.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Restaurantapäivät 2015



Loikoilin perjantaiaamuna vielä sängyssä ja kuuntelin olohuoneesta kuuluvaa meteliä, kun viittä vaille 2-vuotias raivosi isälleen, kun ei saanut tahtoaan läpi ja uhmiksemme esitti vastalauseensa, kun hänen mielestään oli epäreilua ettei saanut hyppiä sohvalla. Ukkokulta vietti viimeisiä rentouttavia kesälomapäiviään heräämällä jälkikasvun kanssa, jotta sain parina aamuna nauttia pitkistä aamu-unista ja hieman tasoittaa kolmen ja puolen vuoden aikana kertyneitä univelkoja. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että lähtisinkö tonkimaan romua. Olisin nukkunut koko Kangasalan Restaurantapäivien ohi, ellei Vaapukka olisi muistuttellut minua. Muutaman kerran viestittelin treffikaverini kanssa, missä mennään, mutta onnistuimme kiertämään ristiin emmekä törmänneet kertaakaan.

En ole ennen ollut näillä kesäisillä Restaurantapäivillä ja olikin melkoinen yllätys, että kuinka paljon siellä oli kauppiaita. Vaikka tapahtumassa oli ihan selvästi tyhjiä myyntipaikkoja, niin kojuja oli silti ihan hirvittävästi. Minun olisi pitänyt ottaa eväät mukaan ja varata huomattavasti enemmän aikaa romutorilla kiertelyyn. Pari tuntia iltapäivällä ei nimittäin riittänyt mihinkään ja olin jo lopuksi niin pyörällä päästäni ja jalkani huusivat armoa, että ihme kun löysin takaisin kotiin. Romutorilla olisi kyllä helposti saanut tuhlattua pienen omaisuuden, mutta olin kaukaa viisas ja lähdin matkaan pienin käteisvaroin, koska ihan oikeasti me emme tarvitse yhtään mitään!

Minulla oli ajatuksena, että ostan pari pöytäliinaa ja jonkun pienen Finelin pannun itselleni iltapäivän kahvihetkiin tai parhaassa tapauksessa täydennän kokoelmaani jollain vähän harvinaisemmalla, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Yksi koboltin sininen pannu olisi ollut muuten ihana, mutta en halunnut maksaa siitä pyydettyä hintaa vaikka pannu olikin loistokunnossa. En myöskään törmännyt mihinkään harvinaisuuteen, joka olisi ollut ihan pakko saada. Luulin jo pääseväni tyhjin käsin kotiin, kun törmäsin maailman hienoimpaan ompelujakkaraan. Vaikka sain pulittaa jakkarasta huomattavasti enemmän mitä olin ajatellut, ei minua kaduta. Sen sijaan olen melkein varma, että minua olisi harmittanut, jos olisin jättänyt sen ostamatta. Se on niin hieno! Ukkokulta pyöritteli silmiään kun tulin kotiin jakkara kainalossa. Tämä taisi olla nyt viides jakkara olohuoneessa eli sen tarpeellisuudesta en minäkään mene takuuseen.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Esittele kauppakassisi


"Mitäs oot tänään tehnyt?"
"Kuvasin meidän kauppakasseja."

Ilmeisesti ukkokulta katsoi parhaakseen olla esittämättä sen enempää kysymyksiä tästä aiheesta.


Normaalisti kuvaan näitä blogijuttujani poikien nukkuessa päiväunia, mutta keskiviikkona vaihdoin kuvaussessiot parin tunnin tirsoihin ja hyvin levänneenä napsin kuvia meidän kauppakasseista nuoremman kuvausassistenttini avustuksella. Meidän karvakorvat oli myös yllättävän kiinnostuneita tästä projektista ja kuvausten jälkeen kaikki kassit lähti pesuun. Pitihän siihen kauppakassiin se kurainen pylly lopuksi parkkeerata, eikä hedelmäpussejakaan ollut kuvatessa enää kuin yksi jäljellä. Toivottavasti kadoksissa olevat pussit löytyy ennen seuraavaa kauppareissua.

Sain muutama kuukausi takaperin Rynttyliisa-blogista haasteen esitellä meidän kauppakasseja. Haasteisiin pitäisi vastata heti sen saatua, sillä ne tuppaa unohtumaan, jos niitä siirtää tuonnemmaksi. Nöyrin anteeksipyyntö Maijalle, että vastaan haasteeseen vasta nyt. Tämä oli siitä helppo haaste, että meillä on käytetty kestokasseja niin kauan kuin muistan eli ei tarvinnut pahemmin miettiä mitä esittelisin. Olen tainnut riittävän usein ja tarpeeksi napakasti huomauttaa asiasta, kun ukkokultakin muistaa nykyään ottaa kauppakassit kauppareissulle mukaan.

Me käydään pari kertaa viikossa kaupassa ja usein olemme liikenteessä poikien kanssa rattailla. Olen huomannut, että kaksi vilkasta apulaista ja rajallinen kuljetustila karsii hyvin heräteostoksia. Selkäreppu onkin tuolloin verraton apu ja sen lisäksi meillä on iso kasa kangaskasseja. Niiden lisäksi kauppojen kestokasseja olen ostanut pilvin pimein, koska meidän kauppakassit tuppaa olemaan äärimmäisen katoavaista laatua. Yhtään kauppakassia en ole saanut vielä ommeltua itselleni, vaikka olen niitä lahjaksi tehnyt.

Jos olen autolla liikenteessä, otan aina kauppaan mennessä kopan mukaan. Siinä on tosi näppärä kantaa hedelmät ja vihannekset, koska ne eivät murskaannu siinä niin helposti kuin kassissa. Hedelmät ja kasvikset pakkaan vuosi sitten ompelemiini hedelmäpusseihin. Ne ovat olleet todella hyvät ja suosittelen lämpimästi jokaista tekemään samanlaiset. Niiden kanssa ei tarvitse pelätä, että hedelmäpussi repeää ja tomaatit leviää pitkin lattioita. Niissä pysyy hyvin hintalappukin kiinni, kun laitoin kontaktimuovipalan kiinni pussin reunaan ja kun ne likaantuu, ne voi nakata pesukoneeseen muun pyykin sekaan.

Koska haasteet kuuluu laittaa aina eteenpäin, pyydän puolestani Pilviraittia, Villasukkavuoden Marjaanaa ja Romulyyliä esitteleen kauppakassinsa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Virkatun pikkukukan ohje

Tässä on ovikranssissa käyttämäni tumman sinisen pikkukukan ohje, jonka lupasin antaa teille. Se on melko yksinkertainen, mutta ajattelin kirjoittaa sen heti ettei se unohdu. Kuten varmaan huomaatte, en ole montaa ohjetta kirjoittanut tai kaavakuvaa piirtänyt, mutta eiköhän näillä kukan saa virkattua. Pitää vähän harjoitella tätäkin taitoa lisää, sillä sain varmasti kymmenen kertaa piirtää kaavion valmiiksi ennen kuin se näytti kukalta. 

Ennen tämän ohjeen julkaisua ystäväni kokeili sitä ja hän kertoi virkanneen kukan myös perinteisellä ketjusilmukka-aloituksella. Ketjusilmukoita hän teki alkuun kolme ja kiinnitti ne piilosilmukalla toisiinsa ja kukka oli molemmilla aloituksilla yhtä sievä. Itse olen opin tuon lenkkialoituksen muutama kuukausi Mehukekkerit-blogista löytyvän video-ohjeen avulla, enkä ole sen koommin tainnut muuta aloitusta käyttää.

 

Kukan virkkausohje:

Olen käyttänyt kukassa puuvilla virkkauslankaa ja 1,75 koukkua. Kukka aloitetaan lenkkialoituksella (tee sormiesi ympärille lenkki ja aloitusketjusilmukka). Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa. Virkkaa lenkkiin kaksi pylvästä, kaksi ketjusilmukkaa ja taas aloituslenkkiin kaksi pylvästä. Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne piilosilmukalla kiinni aloituslenkkiin. Ensimmäinen terälehti on valmis. Toista neljä kertaa ja lopuksi kiristä aloituslenkki ja päättele langat. Kukka saa lopullisen siistin muotonsa, kun sen pingottaa kosteana. Minulla on pingotusta varten pakkausteipillä päällystetty pahvin pala.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Elämä on ihanaa


Tämä viikonloppu on ollut täydellinen! Vihdoin ja viimein tuli kesä! Olemme syöneet aamiaisen kuistilla ja lähteneet sen jälkeen rannalle. On ollut niin kuuma, että olemme paenneet pahinta keskipäivän paahdetta sisätiloihin ja olen joutunut vetäytymään terassilta kuistin varjoon. Illalla pojat ovat lutranneet vedellä pihassa kastellen jokaisen neliösentin pihastamme. Pyykkikone on ihmeissään, kun ei ole enää ollut pyykkivuorta selatettävänä, kun perheen pienimmät juoksevat ulkona alusvaatteillaan. Olemme maistelleet mansikoita ja herneitä. Syöneet jäätelöitä ja hakeneet kuplalla uusia kukkia maljakkoon kuihtuneiden tilalle.

Iltaisin poikien mentyä nukkumaan, olen istunut vielä pihalla koneineni. Päälläni on ollut vain kevyt puuvillainen kesämekko, kun lämpöä on riittänyt pitkälle myöhäiseen iltaan. Pääskyset lentelevät taivaalla ja tuuli kuiskii puissa. Suomen kesä on kauneimmillaan, enkä haluaisi hukata siitä hetkeäkään. Ukkokulta on toista viikkoa lomalla ja saamme kokea kaikki nämä kesän rakkaat, ikimuistoiset hetket yhdessä. Mikään ei voisi olla paremmin. Elämä on täydellisen ihanaa. Nyt voisi aika pysähtyä. Ihanaa sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Puolet lankalaihiksesta takana



Ihana kesä! Näiden blogijuttujen kuvaaminen on niin paljon helpompaa kun voi olla huoletta ulkona. Ei ole suinkaan erikoista raahata lankoja terassille, eikä oletettavasti kukaan pidä minua mielenvikaisena kun kuvaan niitä siellä (naapureistamme en mene takuuseen). Jotenkin talvella ulkona kuvaaminen tuntuu hassulta ja yritän rajata taustan pois, etten jäisi kiinni missä olen. Kattaus terassin pöydällä näyttää hieman oudolta, jos taustalta näkyy räystäistä roikkuvat jääpuikot ja lumen peittämä maa. Jostain syystä koen, että on ihan luonnollista olla kesäisin ulkona kameran kanssa ja napsia ohi mennen muutama kuva kukista. Upeinta kesällä kuvaamisessa on varmasti vihreyden ja vehreyden lisäksi valo. Talvella ei tulisi kuuloonkaan, että kuvaisin kuudelta illalla ulkona saati sisällä.

Edellinen lankalaihisraportointini on huhtikuulta ja silloin puntari näytti 700 grammaa plussaa. Olen vähän skarpannut lankalaihikseni kanssa ja tuntuu melko uskomattomalta, etten ole ostanut koko kuluneen kolmen kuukauden aikana kaupan lankoja. Ainoat langat, jotka olen kotiini kantanut, ovat kirppikseltä löytyneet puuvillalangat, joiden ansiosta varastoni kasvoivat 800 grammalla. Toisesta lankapussista olisin halunnut vain tuon turkoosin lankakerän, mutta valitettavasti kirppiksellä ei ronkalata vaan jouduin ostamaan kaikki muutkin ohuet virkkauslangat, mutta enköhän keksi kaikille käyttöä jossain välissä.

Paljoa en ole ehtinyt virkkailla kuluneen kolmen kuukauden aikana. Neulegraffitini oli niin työläs ja sen jälkeen pidin pitkähkön tauon käsitöistä, joten graffitin lisäksi olen tehnyt vain ovikranssin. Lankaa näihin kahteen työhön olen käyttänyt yhteensä 1,24 kiloa. Kokonaiskulutukseni on tämän puolen vuoden ajalta siis 4,27 kiloa, joka on huima määrä lankaa! Valitettavasti olen myös ostellut lankoja yhteensä 4,6 kiloa. Lankavarastoni ovat siis lihoneet 330 grammalla. Jos pidän nyt seuraavan kolmen kuukauden ajan pintani enkä sorru ostoksille, minun pitäisi saada laihikseni käännettyä oikealle raiteille ja alan laihtua sen sijaan, että kasvatan varastojani.

Olen vielä kaukana tavoitteestani eli neljän kilon painonpudotuksesta. Tämän hetkinen virkkuuni on jo melkein valmis ja näillä näkymin esittelen sen teille seuraavaksi. Loppu vuoden suunnitelmiini kuuluu vielä torkkupeiton virkkaus, tyynynpäällisiä ja hypistelymuhveja. Ajattelin tehdä myös omaan oveemme ovikranssin, äidilleni lupailin kattausliinoja ja patalappuja olen ollut tekemässä hänelle jo kaksi vuotta. Jokohan olisi niiden aika? Tässä kuussa aion pitää pitemmän loman sosiaalisesta mediasta, joten toivottavasti se tarkoittaa suurta lankakulutusta. Kesä kun on aivan liian lyhyt ja ihana tuhlattavaksi tietokoneen parissa.