Helppo ja nopea suklaakakku

Puhelin soi ja saatte tietää että teille on tulossa vieraita vähän ajan päästä. Apua! Mitään ei ole tarjottavaksi! Tämä on hyvä perussuklaakakun ohje, jonka tekeminen onnistuu vajaassa tunnissa. Kaikkia raaka-aineita löytyy ainakin meidän kaapeista aina. Jos makea voikuorrute tuntuu liian raskaalta, sitä ei ole pakko tehdä. Olen tehnyt kakku ilman sitä ja koristellut tuolloin kakun vain tomusokerilla.

Näitä tarvitset kakkupohjaan:
3 rkl kaakaojauhetta
125 g voita tai margariinia
3 rkl vettä
1,5 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniljauutetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl jauhoja

Kuorrute tulee näistä:
125 g voita
1 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Näin se käy:
Ota kuorrutteen voi sulaan huoneenlämpöön. Sulata kattilassa taikinan rasva. Sekoita joukkoon kaakaojauhe, vesi ja 0,5 dl sokeria. Nosta sivuun jäähtymään.
Vatkaa munat ja jäljellä oleva 1 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varoivaisesti joukkoon vaniljauute. Siivilöi taikinaan jauhot ja leivinjauhe. Kääntele varovaisesti joukkoon jäähtynyt rasva-kaakaoseos. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa n. 25-30 min. Kokeile tikulla että kakku on kypsä.

Kun kakku on jäähtynyt, tee kuorrute. Vatkaa pehmennyt voi, tomusokeri ja kaakaojauhe kuohkeaksi vaahdoksi. Jos kuorrute tuntuu liian paksulta, sitä voi notkistaa tilkalla maitoa. Levitä kuorrute kakun päälle. Koristele kakku halutessasi suklaarouheella.

Kevättä rinnassa!

Oletteko huomanneet että aamulla on valoisaa jo ennen kahdeksaa? Illalla voi mennä ulos vielä viiden aikaan eikä tarvitse pelätä että eksyy pimeyteen. Linnut laulavat. Aurinko lämmittää säteillään ihan erilailla kuin kuukausi takaperin. Kuljemme kohti kesää. Ei mene kauaakaan kun ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät tienvarsille. Viiden kuukauden päästä voi jo katsella ensimmäisiä kanttarelleja metsästä. Ei ole parempaa kesäherkkua kuin uudet perunat ja kanttarellikastike. Paitsi ehkä tuoreet mansikat ja kermavaahto, tai tuoreet vadelmat suoraan puskasta napsittuna tai tai... Kesä on täynnä herkkuja!

Mä käyn itse keräämässä sienet. Aluksi turvauduimme vanhempieni sienisaaliisiin mutta pikku hiljaa opin löytämään itse omat sienemme. Ei ole olemassa mitään niin ihanaa kuin metsä. Nautin sen rauhallisuudesta. Metsässä haluan olla yksin. Jos satun näkemään muita ihmisiä, juoksen nopeasti toiseen suuntaan. Kuuntelen kuinka tuuli kuiskii puissa. Imen keuhkot täyteen raitista ilmaa. Lataan itseni täyteen metsän antamaa energiaa ja palaan metsästä seesteisessä mielentilassa. Käyn talvisinkin metsässä lähes joka päivä, mutta talvisin metsällä ei ole sellaista vaikutusta kuin kesäisin.

Mulla on mieheni kanssa huomiseksi pöytävaraus Tampereelle Saludiin. Mä odotan kuin kuuta nousevaa että pääsen herkuttelemaan. Meidän alkuperäinen sopimus oli että käymme vain sellaisissa ravintoloissa ruokailemassa joissa emme ole ikinä ennen käyneet. Huomattuamme kuitenkin Saludin vaihtaneen ruokalistaa, halusimme molemmat päästä testaamaan sitä. Salud on tähän asti ollut meidän lempiravintolamme. Odotukset ovat jälleen korkealla! Aion syödä itseni huomenna niin täyteen herkkuja että mieheni joutuu kantamaan mut autoon!

Kesä, se tulee vielä!

Maailman paras kalakeitto!

Mun on jaettava teille tämä lohikeiton ohje. Mielestäni ei ole kalakeittoa joka sen maussa voittaisi. Tämä ei ole kevyemmästä päästä oleva keitto mutta eihän sitä joka päivä tarvitse Koskenlaskijalla mässäillä.

Välillä haaveilen omasta pienestä kahvilasta ja tämä keitto olisi ehdottomasti lounaslistalla. Tarjoilisin sen ontoksi kaiverretun ruislimpun sisällä.

KOSKENLASKIJA-SAVULOHIKEITTO

n. 4 – 6 annosta

Näitä tarvitset:

6 keskikokoista perunaa
6 porkkanaa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
n. 250 g savustettua lohta
1 pkt paprika Koskenlaskijaa
n. 1 dl maitoa
vettä
suolaa

Ja näin se käy:

Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Kuori sipuli. Peitä kasvikset vedellä ja laita ne kiehumaan. Vettä ei kannata laittaa enempää kuin että ne juuri ja juuri peittävät kasvikset. Nakkaa mukaan kasvisliemikuutio ja mausta ripauksella suolaa. Kun kasvikset ovat pehmenneet, sekoita sekaan paloiteltu Koskenlaskija. Itse laitan kerralla koko paketin mutta juustoa voi laittaa vähemmän jos maku tuntuu voimakkaalta.  Kun juusto on sulanut, kaada sekaan maito ja murenna lohi isohkoina paloina. Anna keiton pulpahtaa pari kertaa mutta älä enää anna kiehua! Poimi kokonainen sipuli pois. Tarkista keiton maku. Jos keitto on liian voimakasta, sitä voi laimentaa maidolla. Jos keitto on liian mietoa, osta toinen paketti Koskenlaskijaa! Ja ei muuta kuin herkuttelemaan!

Pihalla paistaa aurinko siniseltä taivaalta! Mun on ihan pakko keittää itselleni mukillinen kaakaota ja mennä ulos nautiskelemaan. Näin ihanaa ilmaa ei saa tuhlata neljän seinän sisällä!

Tätä keittoa ei voi syödä vain yhtä lautasellista!

Uusi vuosi, uudet herkut

Mihin nämä päivät oikein katoaa? Savuna ilmaan? Mä en oikeasti ymmärrä kuinka aika menee näin nopeasti. Joulu tuli ja meni ja vuosikin vaihtui. Mä en tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta koska niitä ei tunnetusti tule pidettyä. Sen sijaan tein mieheni kanssa joululupauksen: Käymme vuonna 2013 vähintään kerran kuukaudessa ulkona syömässä!

Mieheni kanssa emme juokse baareissa ryyppäämässä emmekä törsää omaisuuksia uusiin vaatteisiin. Kahteen vuoteen emme ole matkustelleet joten eiköhän meille sallita pieniä hemmotteluhetkiä ja irtiottoja arjesta edes kerran kuussa. Yksi syy miksi haluan päästä ravintolaan syömään, on se että mielestäni meidän menu kotona jauhaa koko ajan samaa. Kaipaan ideoita!

Mulla on paha tapa alkaa harjoitella kotona ravintolassa syötyjä annoksia. Miehellä tulee varmaan vieläkin Beurre Blanc -kastike korvista. Pari vuotta sitten kokeilin luultavimmin kymmentä eri reseptiä onnistumatta tekemään yhtä kermaista ja täyteläistä kastiketta kuin Tampereen Saludissa sain paistettujen ahvenien kanssa. Uskaltaisinko vielä kokeilla? Edes kerran? Olisi ihana tarjota keväällä tuoreiden parsojen kanssa ahvenia ja viini-voikastiketta.

Kävimme jo viikko sitten Tampereen Pizzeria Napolissa. En laske tätä vielä tammikuun ravintolassa käynniksi vaikka sainkin maailman ihaninta pitsaa. Otin pitsaani pinjansiemieniä, rucolaa, tomaattia ja tuoremozzarellaa. Se oli taivaallista! Olemme käyneet useamman kerran Napolissa pitsalla ja koskaan syömässäni pitsassa ei ole ollut mitään moitteen sanaa. Ravintola palvelu on ystävällistä, salaattipöytä on oikein hyvä. Valitettavasti annoksiaan joutuu välillä odottamaan pidemmänkin aikaa, mutta me yleensä varaudumme siihen ja menemme syömään maailman parhaan pitsamme ajan kanssa.

Olemme jo sopineet tammikuun ravintolamme. Menemme syömään Stefan's Steak Houseen. Emme ole vielä kertaakaan käyneet siellä joten nyt on hyvä syy kokeilla mitä herkkuja heillä on tarjota. Nyt minulle tuli ruuasta puhumisesta niin kova nälkä että joudun laittamaan teeveden kiehumaan ja katsomaan itselleni jotain pientä syötävää. Oikein hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Jouluherkkuja: mätiä ja smetanaa. Ostin itselleni joululahjaksi Grapponian jälkiruokakulhot jotka tulivat heti jouluna käyttöön.

Toffeemarenkeja

Ensilumi tuli maahan ja suli ihan yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Se hyvä puoli näissä lumettomissa alkutalvissa on, että tämmöinen hieman laiskempi haravoija saa pihahommiinsa lisäaikaa vielä pitkälle marraskuuhun. Mun on myönnettävä että vasta viime viikolla saimme viimeiset lehdet haravoitua pihasta. Luultavimmin sateinen kesä ja syksy ovat vaikuttanut siihen ettei ole oikein tehnyt mieli mennä kuopsuttaan puutarhaan. Mutta mun on myönnettävä, mä odotan lunta!

Lapsen saamisen myötä mä olen alkanut leipoa ja kokeilin ekan kerran tehdä itse marenkeja. Suklaata ei oikein tehnyt mieli joten mies ehdotti toffeeta. Mä kauhistelin, että hulluko se on? Toffeeta ja marenkia kimpassa? Kuinka makeita niistä oikein tulee? Onneksi kokeilin. Ne ovat aivan taivaallisia! Mun on pakko jakaa tää resepti teille.

Toffeemarengit

Toffee
n. 1 rkl voita
2 dl sokeria
2 dl kermaa

Sulata voi pannussa ja sekoita siihen sokeri ja kerma. Sekoittele seosta pannulla kunnes se on vaaleanruskeaa. Kaada seos kulhoon.

Valkuaisvaahto
4 munan valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl maissijauhoja (Maizena)
3-4 tl sitruunamehua.

Laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen.
Erottele valkuaiset. Vaahdota valkuaiset ja puolet sokerista. Sekoita maissijauhot loppuun sokeriin ja vatkaa se valkuaisvaahdon sekaan. Jatka vatkaamista niin kauan kunnes vaahto on kiiltävää ja pysyy kulhossa. Sekoita joukkoon sitruunamehu.

Riko osittain kovettunut toffee haarukalla muruksi. Kääntele toffee varovaisesti valkuaisvaahdon sekaan. Mä tykkään jättää toffeen raidoiksi eli käännän vain pari kertaa seosta.

Lusikoi leivinpaperilla päällystetylle pellille haluamasi kokoisia marenkikasoja. Mä saan vaahdosta n. 10 kpl marenkeja. Tällöin ne ovat sopivan kokoisia mahtumaan meidän piparipurkkiin.
Paista marenkeja uunin keskitasossa n. 2 tuntia. Mä jätän marengit vielä yön yli uuniin seisomaan jotta kovettuvat kunnolla. 

Syksy on täällä!

Ihana syksy! Ihana ruska! Luonto on kauneimmillaan syksyisin. Ilma on raikas. Mä olen yrittänyt ottaa tästä syksystä kaiken irti. Olen haistellut ja maistellut sitä. Olen tuntenut sen viileänä tuulena poskillani. Kuunnellut kuinka se kuiskii puiden latvoissa. Ja tietysti, olen halunnut nähdä sen koko väriloistossaan. Syksy on vuoden parasta aikaa!

En tiedä onko muina syksyinä luonto ollut näin upea. Aina ennen olen juossut työkiireiden vuoksi pysähtymättä kertaakaan nauttimaan siitä. Vettä on satanut tänä syksyn enemmän kuin muina vuosina. Sisällä on ihana istua ja katsella kuinka sade hakkaa lasiin. Sytyttää kynttilä ja nauttia sen luomasta tunnelmasta. Ja vihdoin kun aurinko tulee pilviverhojen takaa esiin, koko luonto syttyy kuin tuleen.

Postipoika toi mulle aarteen. Kauan odotettu Finelin Auringonkukka kotiutui pari päivää sitten. Liikutuin pannuvanhuksesta niin paljon että kyyneleet nousivat silmiini avatessani paketin. Halusin ikuistaa pannuni syksyn väreissä ja sain varmasti kylähullun maineen kun raapotin pannua pitkin kyliä. Täydellisen kuvauspaikan etsiminen vei aikansa mutta viimein se löytyi lasten leikkikentän aidan päältä.

Saattaa olla että mielenterveyttäni epäiltiin jo viime kesänä kun kuljetin kuplavolkkarissani kirsikkapuuta. Olen vahvasti sitä mieltä että se mikä ei kuplaan mahdu, sitä ei yksinkertaisesti tarvitse. Syksyssä ei ole mitään muuta vikaa kuin että se tarkoittaa kuplalla ajokauden päättymistä. Nuorena ajelin kuplalla ympäri vuoden. Ikää kertyessä sitä tulee vain mukavuudenhaluisemmaksi ja kupla joutaa talvilomalle jo syksyn sateilla.

Syksyisin iskee yllättäen lukuinto. En tiedä mistä se johtuu. Tällä hetkellä kirjanhyllyni kirjat suurin piirtein huutelevat tarttumaan niihin. Onneksi mulla on monta Pattersonia sateisten iltojen ratoksi. Syksyisin vaihtuu myös kahvi teehen, valkoviini punaviiniin ja ruuista tulee raskaampia. Elimistöni luultavimmin vihjailee että olen sukua karhuille ja minun olisi syytä etsiä oma koloni ja käydä talviunille.

Säätiedotuksessa luvattiin tälle viikolle räntää. Se tarkoittaa että syksy vaihtuu talveen. Mä odotan ensilunta. En itseni takia vaan lapseni. Haluan nähdä pienen ihmisen ilmeet ja onnen kun hän näkee lumen. Muistatko itse millaista oli lapsena kun ensilumi satoi maahan? Miltä näyttivät ensimmäiset lumiukot täynnä ruohoa ja oksia? Muistatko sen hartaan toiveen ettei ensilumi tänä vuonna sulaisikaan pois?

Finelin Auringonkukka aidan päällä.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä!

Jo useamman vuoden ajan olen suunnitellut oman blogin perustamista. Aina olen keksinyt hyviä syitä miksi se on jäänyt tekemättä. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kokeilla. Tuleeko tästä mitään? Lukeeko mun kirjoituksia kukaan? Kiinnostaako ketään mun ajatukset ja tekemiset? Onkohan nämä samat kysymykset kaikkien aloittelevien blogin kirjoittajien mielessä? Lukiossa äidinkielen opettajani sanoi että musta ei ikinä tule kirjoittajaa. Pakkohan se on kokeilla oliko hän oikeassa.

Jostain lehtijutusta luin että suurin osa blogin kirjoittajista on naisia. No, niin olen minäkin. Pidän hyvästä ruuasta ja viinistä. Luulen että Suomesta löytyy myös muutama muukin "ruokaholisti". Luonto on lähellä sydäntäni. Olen hurahtanut retroon ja kirpputorien kiertämiseen. Joogan harrastamisen aloitan heti kun jaksan. Viimeisimmät kiinnostuksen kohteet ehkä hieman rajaavat seulaani kaltaisistani ihmisistä. Toivon kuitenkin että edes muutama jäi jäljelle.

Kirpputoreilla olen aina kierrellyt mutta nyt äitiyslomalle jäätyäni, aloitimme vanhempieni ullakon siivoamisen 30 vuoden aarteista. Viedessäni myytäviä tuotteita kirpputorille kiersin sen aina läpi. Pikku hiljaa siirryin tarkistamaan myös naapuripaikkakuntien tarjonnan ja olin koukussa. Mieheni ei ihan aina ymmärrä tätä harrastustani. Hän ei ymmärrä syytä, miksi hyllyjen pitää notkua vanhoista kahvipannuista. Tai miksi meillä on kaksikymmentä erilaista tarjotinta. Noh ensinnäkin, ne kahvipannut eivät ole mitä tahansa kahvipannuja. Ne ovat Fineleitä! Eikä sitä koskaan tiedä loppuvatko tarjottimet maailmasta. Sitä varten on hyvä varautua!

Mä en juokse shoppailemassa koko ajan uusia kenkiä tai vaatteita. Mä en käy kampaajalla kerran kuussa värjäämässä hiuksiani. Mä en käy kosmetologilla uusimassa rakennekynsiä tai nypitytä kulmakarvojani. Ehkä mä tämän perusteella olen hieman erilainen nainen. Mä ostan kerralla yhdet hyvät kengät, joilla kävelen niin pitkälle kuin pääsen. Vaatteet käytän lähes puhki.  Hemmotellakseni itseäni, kaadan itselleni lasillisen hyvää viiniä, käperryn lasini kanssa sohvan nurkkaan ja katselen telkusta hömppää.

Nolona mun on myönnettävä etten ole ikinä lukenut kuinka blogin kirjoittaminen aloitetaan. Mitä tässä pitää sanoa? Toivottavasti tämä ensimmäinen kirjoitus hieman valoitti millainen olen. Mitä ajattelen?  Kello on jo paljon ja mun on kaivauduttava sängyn pohjalle. Sitä ennen kuitenkin juon kupin kuumaa teetä ja sulattelen kirjoittamaani. Toivottavasti jaksoit pysyä seurassani ja palaat vielä uudestaan.

Eikö blogeissa ole aina kuvia?
Tämä veikeä peikko löytyi vanhempieni ullakolta. Hän on Ruotulan Peikko.