torstai 30. kesäkuuta 2016

Toimikasta kahdella eri tavalla

"Epäonnistuminen on vain mahdollisuus aloittaa alusta, tällä kertaa fiksummin."
- Henry Ford

Kudoin meidän olohuoneeseen 160 senttiä leveän ja yli kolme metriä pitkän toimikasmaton. Tämä ei ole niitä hienoimpia töitäni ja jos nyt pitää olla ihan rehellinen niin myönnän epäonnistuneeni tässä täysin. Toimikas on haastava sidos, sillä se paljastaa kaikki käsialan muutokset ja kaikki kudonnan lomassa pidetyt kahvitauot. Siinä näkyy kuteen epätasaisuudet ja niiden jatkamiset, joten vajaan vuoden kutomisen ja kolmen maton jälkeen ei ehkä olisi kannattanut kutoa toimikasta näin isona ja vielä valkoisena, jossa kaikki tekemäni virheet korostuvat. Pelasin varman päälle ja valitsin väreiksi sellaiset, jotka varmasti sopivat meidän olohuoneeseen, valkoisen, vaalean ruskean ja tumman ruskean. Muutin kuviosuunnitelmia kesken työn ja kudoin matosta sellaisen kuin se nyt on, valkoisella pohjalla on ruskeita raitoja. 

Ilmeisesti tämän maton vain oli tarkoitus epäonnistua! Olin kutonut puolet matosta, kun huomasin, että ostamani valkoiset kuteet eivät olleetkaan samanlaisia, enkä saanut täysin samaa kudetta lisää. Sain samaa materiaalia olevaa kudetta, mutta se on aavistuksen ohuempaa, joten matto on toisesta päästä kapeampi kuin toisesta. Olin kutonut jo kaksi puoli metriä, kun ymmärsin, että nyt mennään metsään ja pohdin vakavissani, että lopetan kutomisen kesken tai puran kutomani, mutta sellaisen määrän purkaminen ei houkutellut. Jos pitää ajatella positiivisesti, niin ainakin matto on ihanan pehmeä eli se on varmasti talvella lapsien alla mukava ja lämmin, kun he leikkiävät lattialla. Meinasin ensin, etten edes näytä teille koko mattoa. Uskon kuitenkin, että tällä oli tarkoitus epäonnistua, sillä jos mattoni olisi onnistunut, en varmasti olisi lähtenyt kutomaan toista. 

Olin niin masentunut ja tympääntynyt tylsiin väreihin ja epäonnistuneeseen mattoon, että ajattelin tehdä loppuloimesta väriterapiamaton terassin sohvalle. Koska sen oli tarkoitus tulla "vain" terassille unohdin kaikki ennakkoluulot ja lähdin tekemään sitä, mikä näytti silmissä hyvälle. Hieman aloittaessa minua jännitti, että kuinkahan tässä käy kun varaamaani loimea oli enää reilu puoli metriä jäljellä, mutta viimeisenä kutojana sain kutoa tukin tyhjäksi. Keräsin kaikki iloisen väriset kuteet kaapeistani ja kutomon jämäkudekopasta ja leikkelin ne noin kolmisenkymmentä senttiä loimea leveämmäksi. Laitoin aina kaksi vaaleaa sävyä peräkkäin, sitten yhden tummemman ja solmin ne toisiinsa löyhin solmuin muodostaen valtavan ja iloisen väriterapiakudepallon, jonka kudoin jättäen kuteiden päät hulmuamaan loimen ulkopuolelle. Värit olivat niin ihanat, että kasvoni loistivat kuin Naantalin aurinko ja vähän väliä itkeä tihrustin onnesta, kun näin miten kaunis matosta tulee.

Kutoessa solmin kuteet hapsuiksi maton reunoille, ettei matto leviä käsiin pois puista ottaessa ja kotona tein niihin toiset solmut. Mattoa päätellessä muistin Hupsistarallaan Terhin virkkaamat räsymaton reunukset ja ajattelin kokeilla ideaa tässä. Yritin ensin virkata loimilangat kuteen alle piiloon, mutta reunoista tuli todella rumat kun kalalangat pursusivat milloin mistäkin välistä, joten ei auttanut muu kuin purkaa ja pujottaa loimilangat maton sisään ja virkata reunus uudestaan. Matosta tuli todella siisti ja aivan ihana! Se on suorastaan täydellinen! Yllätys minulle oli, että tähän meni melkein kolme ja puoli kiloa kudetta. Siinä on melkein 40 erilaista kudetta ja ne ovat melkein kaikki eripaksuisia ja eri materiaaleista. Osaa kudetta oli niin vähän, että ne on loppuivat kesken loimen ja olen joutunut jatkamaan sitä toisella. Sen lisäksi, että erilaiset kuteet tekevät kuviosta elävän ja pirteän, ne piilottavat käsialani epätasaisuudet. Sain kudottua yli metrin pitkän maton, joka on juuri sopiva terassin sohvalle, mutta jos näyttää siltä, että matto menee vielä kasaan, saan sitä vähän leveämmäksi virkkaamalla reunoille vielä toisen kerroksen.

Annoin matolleni nimeksi Nurin kurin -matto ja jos se osoittautuu käytössä mukavaksi, teen kuistin sohvalle toisen. Tämä on siitä hyvä sohvanpäällinen, että koirien kynnet eivät riko mattoa ainakaan ihan heti. Maton värimaailmasta pidän niin paljon, että taidan syksyllä virkata samanlaisen torkkupeiton. Tämän työn myötä opin taas valtavasti väreistä ja niiden yhdistämisestä. Opin myös sen, ettei pidä pelata varman päälle vaan on tehtävä niin kuin sydän ja silmät sanovat. Koska pidän väreistä, niin minun ei kannata lähteä tekemään sellaisilla väreillä mattoa, josta en pidä vaan on rohkeasti kokeiltava omia rajojaan. Onnistuakseni, minun on välillä myös epäonnistuttava.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Pieniä marsilaisia

"Where is the kaboom? There's supposed to be a kaboom?"
- Marvin Martian



Yhteistyössä: Lankasatama

Ollessani pikkutyttö isoisäni nauhoitti meille serkuksille kaikki mahdolliset piirretyt ja mummolan hyllystä löytyi monta kasetillista Väiskiä ja Repe Sorsaa ja heidän joukossaan seikkaili pieni marsilainen. Törmäsin Pinterestissä marsilaisen kypärään. Se herätti niin ihania muistoja lapsuudestani ja mummolasta, että hetken arpomisen jälkeen päätin ostaa englanninkielisen ohjeen Etsystä. Näin kesähelteillä virkkaamilleni myssyille ei ole käyttöä, mutta pikkuväki saa myssyt päähänsä kun syksyllä alkaa kerhot ja aamut ovat jo niin viileitä, ettei pelkällä lippalakilla pärjää.

Sain myssyjä varten Lankasatamalta Schachenmayrin Catania Grande -lankaa, jota löytyy Lankasataman verkkokaupasta kaikissa sateenkaaren väreissä. Tämä oli minulle ihan uusi lankatuttavuus enkä ole ennen tainnut virkata mitään näin paksulla puuvillalangalla. Vaikka lanka oli paksua ja jämäkkää, se oli mukavaa käsitellä. Se oli ihanan pehmeää ja taipuisaa. Uskon, että syksyn tullen myssyt ovat kovassa käytössä meidän pikkuväellä, sillä tuo Catania Grande on mielestäni juuri oikean paksuista syksyn kirpeisiin aamuihin. Se ei ole liian ohutta, että lapsen pää palelisi eikä se kuitenkaan tee myssyistä liian kuumia. Myssyjen lisäksi Cataniasta Grandesta olisi varmasti aivan ihanaa virkata kasseja tai laukkuja.

Myssyjen ohjeesta olen vähän kahta mieltä. En välttämättä olisi osannut virkata myssyjä omin päin, joten ohje oli ihan hyvä ostos, mutta hieman minulle oli pettymys, ettei kypärää virkattu muotoon esimerkiksi takaraivosta, vaan se on aivan suorareunainen "potta". Vaikka virkkasin kypärän päälaella olevasta harjasta pienemmän kuin ohjeessa oli, se on silti niin raskas, ettei se ei pysy pystyssä ilman tukea. Kuvauksia varten harjan varren sisään viritelty rautalankatukikaan ei meinannut jaksaa kannatella harjasta. Ohjeen mukaan myssyt virkataan Red Heartin Softista, mutta en usko, että ongelmani harjaksen kanssa johtuu siitä, että olen käyttänyt eri lankaa.

Ohjeessa mittayksikkönä oli tuumat ja olisin ollut pahassa pulassa, ellen olisi saanut Lankasatamalta tuumin ja sentein varustettua mittanauhaa. Siitä oli helppo katsoa, että miten paljon olin myssyjä virkannut ja paljonko minulla oli vielä virkattavaa. Hyvästä mitasta huolimatta minulla oli melkoisia vaikeuksia myssyjen kanssa, sillä virkattuani liian pitkälle vihreää kypärää, mustalle pohjalle ei jäänyt tarpeeksi tilaa, jotta siihen mahtui silmät ja jos virkkasin mustasta osasta liian pitkän, se peitti lapsen silmät. Sain aika monta kertaa purkaa ja virkata uusiksi myssyjä, sillä onhan se nyt mukavaa, että lapseni näkevätkin myssyjen alta. Mukava yllätys oli, että myssyjen ohjeiden mukana tuli myös lannevaatteen ohjeet, jos sellaisia sattuu tarvitsemaan vaikka naamiaisiin.

Hovikuvaajani JLindfors Photography napsi huippuhyvät kuvat myssyistä ja meidän pikkuväestä, joten pääsin itse helpommalla kuvaamisen osalta. En kuuna päivänä olisi saanut näin hienoja kuvia meidän villiviikareista. Sydämellinen kiitos Lankasatamalle langoista ja JLindfors Photograpylle hienoista kuvista.


torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesäkoti ja kesäkukat


Saimme taas kotiimme pari huonetta lisää, kun teimme kuistista ja terasista meille kesäkodin. Se on joka vuotinen perinne, jonka teemme aina juhannukseksi. Pesimme lattiat pölyistä ja roskista. Kannoimme kuistille varastosta lapsuudenkotini vanhat keittiönkalusteet ja isopapan marjapuuron värisen keinutuolin. Vihreä, hieman reikäinen matto löytyi mummulan vintiltä ja siinä on mukava tassutella paljain varpain. Kuistin ja terassinsohville minun pitää tehdä jotkut iloisen värikkäät päälliset, joiden tekemistä olen siirtänyt kohta kolme vuotta. Varmaan sanomattakin selvää, että vietämme valtavasti kesäisin aikaa ulkona. Syömme kuistilla aamiaisen ja terassin rottinkinurkkauksessa istun iltaisin käsitöideni kanssa.

Yksi vuoden parhaista päivistä on ihan ehdottomasti se, kun pääsen ostamaan kesäkukat. Kaikki vanhat kahvipannut, kattilat ja purkit on kaivettu kellarin kätköistä ja ne ovat täynnä pelargoniota, petunioita ja markettoja. En raskinut ostaa ihan niin isoja amppelipetunioita kuin viime vuonna ostin, mutta kauniit nämäkin ovat. Olin sen verran myöhässä, etten saanut samanlaisia, mutta haittaneeko tuo?  Kuistille keinutuolin viereen ostin elämäni ensimmäisen karjalan neidon ja vähän väliä käyn hypistelemässä sen kukkia. Se on niin upea! Mukavaa juhannusta sinulle rakas lukija. Jos juhlit keskikesän juhlaa, niin olethan varovainen ja huolehdithan ystävistäsi. Minä vietän juhannukseni kangaspuiden takana ja paukuttelen viimeiset sentit toimikkaasta. Juuri nyt en keksi hienompaa tapaa viettää juhannusta.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Gluteeniton sitruunakakku - täydellinen kesäkakku!

"Kakku päivässä pitää farkut piukkana."
- Johanna N


Tämä ihanuus syntyi vahingossa viime talvena, kun yritin leipoa toscakakkua. Otin kakkupohjani ulos uunista ja huomaamattani maistelin puolet kakusta. Kun suljin silmäni, pystyin hyvin kuvittelemaan, miten taivaalliselta sitruunainen, kuohkea kakku maistuu tuoreiden mansikoiden kanssa. Kakku on aivan ihanaa sellaisenaan, mutta vielä parempaa se on tuoreiden marjojen kanssa. Tähän sopisi päälle vielä joku ihana makea marjakastike tai kiille, mutta en oikein tiedä, että millainen. Ehdostuksia otetaan mielellään vastaan!

Mustikoita ei ihan vielä löydy metsistä, enkä raskinut ostaa kahdeksan euron espanjalaisia pensasmustikoita, joten kaivoin pakkasesta viime kesäisiä marjoja tuoreiden, kotimaisten mansikoiden kaveriksi. Marjojen alla on makea, viime kesänä keitelty kuningatarhillo. Uskotteko, ettei kakku kestänyt kauaa, kun ukkokullan ja pikkuväen kans pääsimme sen kimppuun. Tässä on sinullekin ihana resepti, jolla voit  yllättää vaikka juhannusvieraat. Itselläni kakku laskutui keskeltä tuollaiseksi kulhomaiseksi parissa tunnissa, mutta silti se on ihanan kuohkea.

Gluteeniton sitruunakakku


Näitä tarvitset:
3 luomumunaa
1 ½ dl sokeria
½ dl maitoa
½ dl sitruunamehua (1-2 sitruunaa)
½ dl rapsiöljyä 
2 ½ dl Semperin Fin mixiä
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

Päälle:
Hilloa ja marjoja

Näin se käy:
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita siihen varovaisesti yksi kerrallaan maito, sitruunamehu ja öljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne taikinaan. Sekoita hyvin, mutta varovaisesti. Kaada kakku irtopohjavuokaan ja paista uunin keskitasossa 180 asteessa n. 25-30 min. Kokeile tulitikulla, että kakku on kypsää. Anna jäähtyä.

Nosta jäähtynyt kakku lautaselle ja levitä sen päälle hilloa ja kippaa marjoja päälle. Koristele haluamallasi tavalla, keitä kahvit ja säästä pikkupala muillekin! Eikö ollutkin ihanaa?



torstai 16. kesäkuuta 2016

Pulleita ja pehmoisia virkattuja kukkia


Kerroin teille pari viikkoa sitten virkkailevani ympyröitä ja niistä syntyi pieniä ja muhkeita kukkia, jotka pääsevät koristamaan pikkuväen huoneen ikkunaa. Nämä olivat aivan ihania ja niin helppoja tehdä, joten sopivat myös aloittelevalle virkkaajalle. Näitä varten sinun ei tarvitse osata muuta kuin ympyrän virkkaus. Jos haluat virkata vuoroin kiinteitä silmukoita ja pylväitä, voit luntata ohjeen siihen aikaisemmasta postauksestani (löydät sen täältä). Tämä on aivan ihanteellinen jämälankatyö, koska yhteen kukkaan ei kulu paljoa lankaa, jos ympyröistä tekee raidallisia. Ihania nämä ovat tosin yksivärisenäkin. Virkkasin kukkani Lankasatamasta viime kesänä saadusta ihanan pehmoisesta Cataniasta kolmosen koukulla.

Virkkasin erikokoisia ympyröitä siten, että tein aina kaksi samanlaista ympyrää. Isoimman ympyrän halkaisija on n. 10 cm ja pienimmän n. 6 cm. Virkkasin piilosilmukoilla kaksi samanlaista ympyrää ulkoreunoiltaan kiinni toisiinsa, niin että ne muodostivat pienen pussin. Tällä viimeisellä kierroksella en lisännyt enää silmukoita. Noin pari senttiä ennen kuin kierros oli lopussa, täytin sen vanulla ja virkkasin ympyrän kiinni. Kun kaikki langanpätkät oli päätelty, tein pienistä, muhkeista tyynyistäni kukkia pujottamalla parsinneulalla vähän paksumman langan ympyrän keskiosasta läpi ja taas samalta puolelta uudestaan läpi. Tämän työn ainoa vaikeus oli se, että osasin kiristää lankaa sopivasta, niin että kukan terälehdet olivat samankokoisia. Kiinnitin kukat toisiinsa langalla, niin että niistä syntyi kukkaköynnöksiä.

Löysin näiden kuvan jo aikoja sitten Pinterestistä ja tämä on ollut sellainen työ, jonka tekemistä olen suunnitellut jo pitkään, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Alkuperäisissä kukissa langat kulkevat napin lävitse, mutta en löytänyt mieleisiä nappeja varastosta, joten jätin ne pois. Mielestäni kukat ovat aivan ihanat näinkin! Kuvausteknisistä syistä en kuvannut kukkia ikkunassa, vaan terassilla eilen illalla kymmeneltä! Tunnustan muokanneeni kuvia, mutta eikö Suomen kesä olekin upea ja niin ihanan valoisa! Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle! Tavataan taas muutaman päivän päästä! 

Pakkasten paukkuessa pikkuväen ikkunassa roikkui lumiukkoja, joiden kuvat ja ohjeet löydät täältä

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kankaan värjäystä ja kuviointia



Tämä viikko on vierähtänyt kansalaisopiston kankaan kuviointi -kurssilla. Tämä oli nyt toinen kerta (ensimmäisestä kerrasta voit lukea täältä), kun pääsin väripatojen ääreen ja kokeilemaan erilaisia värjäys- ja kankaankuviointimenetelmiä. Ajatuksenani oli, että värjään kuteet seuravaan kahteen mattoon ja tutustun ikat estovärjäysmenetelmään, mutta asiat eivät menneet ihan niin kuin piti. Minulla oli vähän lapsellinen ajatus mennessäni kurssille, että värjäämällä kuteet itse saan niistä juuri oikean sävyisiä. Näillä värjärin taidoillani ei kuitenkaan ollut yhtään varmaa, että mitä sieltä väripadasta nousee.

Värjäsin liukuvärjättyä trikookudetta sinisellä, keltaisella ja niistä sekoitetulla vihreällä reaktiovärillä. Pistin kattilaan sen verran vettä, että kuteet juuri ja juuri peittyivät ja kaadoin kipoista väriainetta eri kohtiin kattilaa. Tämä oli oikeasti todella vaikeaa, sillä vain yksi erä onnistui niin, että siinä näkyy edes vähän keltaista ja turkoosia ja muut vyyhdit ovat enemmän tai vähemmän vihreitä. Onneksi se ei oikeastaan haittaa sillä pidän kuteistani kirjavan vihreänäkin ja olen tyytyväinen siitä, ettei kuteista paista niiden valkoinen pohjaväri. Tein vyyhdeistä yhtä pitkät mitä loimeni on leveä, joten on aika mielenkiintoista nähdä, miten kuteet käyttäytyvät valmiissa matossa. Olen aivan varma, että näistä tulee ihanat lastenhuoneen matot. Vaikka kuteiden värjäys ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, en aio lannistua vaan kokeilen tätä toistekin.


Kolmen päivän kankaan kuviointikurssilla oli aikaa kokeilla vähän muutakin, joten pääsin kokeilemaan kankaan painantaa. Käytin opiston seuloja ja niissä valmiina ollutta perhoskuviota ja tein itselleni perhoskankaan. Kangas oli jo valmiiksi turkoosin värinen ja painoin siihen pigmenttipastalla tumman harmaita perhosia, jotka silitettiin kiinni. Valitettavasti en muista tästä menetelmästä oikein mitään, mutta kuulette varmasti tästä vielä, sillä ihastuin kankaaseen niin paljon, että seuraavalle kurssille ostan oman seulan ja etsin tai piirrän jonkun kuvan, mitä voin painaa kotonakin. Perhoskankaasta ajattelin ommella itselleni mekon tai tunikan, mutta kuvatessani sitä, tulin ihan siihen lopputulokseen, että siitä puuttuu jotain. Taidan kokeilla kankaaseen jotain estovärjäysmenetelmää ja teen kankaasta kirjavan.

Viimeksi ihastelin erään rouvan ikat-kankaita ja nyt halusin kokeilla tätä itse. Ikat on yksi ikivanhoista Shibori estovärjäysmenetelmistä, jossa kangas taitellaan ja osa siitä suojataan, ettei väri pääse värjäämään koko kangasta. Minulla oli vähän järeämmät välineet tähän touhuun, sillä ruuvasin mummolan vanhan lakanan ruuvipuristimen väliin ja kuvio syntyi kahden pienen puupalikan avulla. Koko härveli upotettiin väripataan ja kankaan taitoskohtiin ruiskutin isolla ruiskulla lisää väriä. Padassa porisi punainen reaktioväriliemi, toisessa ruiskussa oli sinistä ja toisessa violettia väriä. Kelta-punainen kangas on ensimmäinen ikat-kokeiluni ja sitä puristaessa en huomannut kiristää ruuvipuristinta tarpeeksi tiukkaan ja sen vuoksi värjäämättä jäänyt alue on paljon pienempi kuin violeteissa kankaissa. Lisäksi en ole ollut tarkka, että mihin väleihin olin ruiskuttanut väriä, joten kuviot ovat vähän erilaiset. 


Yksi hyödyllisimmistä opeista tällä kurssilla oli jälkivärien käyttö. Viimeksi kaadoin kaikki liemeni yhden värjäyskerran jälkeen viemäriin, mutta nyt opin käyttämään ne hyväksi. Laitoin kasan kuteita yön ajaksi kerran käytettyyn väriliemeen ja seuraavana aamuna huuhtelin ja keitin ne. Tämän postauksen ensimmäisissä kuvissa olevat kerityt kerät ovat kaikki jälkiväreillä värjättyjä ja yllätyin, miten hienoja sävyjä sain samoilla, jo kerran käytetyillä väreillä! Ikattia värjätessä värejä jäi ruiskujen pohjille sen verran reilusti, että ruuttasin ne toisen, kokeneemman värjärin neuvosta kattilaan ja sulloin sekaan kaksi pientä pitsiliinaa. Väriä oli vain nimeksi ja sain aivan uskomattomia violetin turkooseja pitsiliinoja. Juuri ennen näitä mietin, että pitäisiköhän minun opetella värjäämään tasaisesti ja tässä näette vastauksen - ei pidä! Vihreä ja punainen liina on värjätty taas ihan normaalisti toinen ikatin kanssa ja toinen kuteiden seurana.

Tiedätkö mitä, olen aivan koukussa tähän touhuun! Värjääminen on aivan ihanaa ja uskomattoman mielenkiintoista! Tämän kertaisista kokeiluistani varsinkin ikat on sellainen, jota aion vielä opetella enemmän, enkä aio lannistua kuteidenkaan kanssa. Jos ikat värjäysmenetelmä kiinnostaa sinuakin, niin kannattaa katsoa Pinterestistä millaisia osumia saa hakusanalla Shibori tai vain kurkkaamalla värjäyskansiooni. Olen kerännyt sinne malleja ja ohjeita, jotka inspiroivimmat minua eniten. Mukavaa sunnuntai-päivää ja aivan ihanaa alkavaa viikkoa!